Lukion lopettanut Lenni luikauttaa laulun lehmälle. Linnutkin liikuttuvat loilotuksesta. Luulikki Lehmä lepää levollisena, luulee laulua liturgiaksi. Luokaton lepakko lentää ladon lautaseinään. Lannistumaton lahna lilluu lammessa. Lumikko lipoo läpinäkyvästä lähteestä. Lenni lukee lumpeenlehdistä lankeemuksen loistosta. Laiturin liplatus luo lumouksen luomakunnalle.
Lavatansseissa lapikkaat liukuvat liukkaalla lattialla. Leena lupailee levottomalle Lasselle limppua. Lassen luumut laulavat lumotun Leenan lupauksista. Leena liukenee linjurilla Lassen lipittäessä lientä. Lasse luimii laamana Ladassaan. Löylynlyömä luuseri loihe lausumaan Leenaa lylleröksi lutkaksi.
Lammaskoira Laikku lumoutui liikaa lampaista. Latvasta laho luppakorva liehitteli laitumen luontokappaleita. Lantakasan lukit lällättelivät Laikulle. Laamasen Late lahtasi lasolpäissään Laikun. Louskutus loppui lyhyeen.
Loppulöpinä: Leikit leikkinä, Lissut lämpiminä. Lisää löysää lätinää!
perjantai 22. maaliskuuta 2013
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Voi Dave Gahan, minkä teit
Runsaasti, mutta hillitysti arvostamani Depeche Mode -tanssiorkesterin solisti Dave Gahan oli vielä freesi kaveri Exciter-levyn ilmestyessä vuonna 2001 (hieno levy, mutta kyllä Ultra on minulle ykkönen). Asian voi tarkistaa vaikka mahtavan Freelove-biisin videon avulla. Samoin Playing the Angel -albumin Suffer Well -videolla (2006) tallailee katuja vielä keski-ikäinen tuttu Gahan. Nyt uuden Heaven-singlen ja -videon ilmestyttyä muutos on tapahtunut. Gahan harmaantuu hyvää vauhtia. Uurteet ovat vallanneet kasvot.
Samoin on käynyt olemattomasti arvostamalleni George Michaelille. Tuoreehkolla White Light -kappaleen videolla entinen puppelipoika näyttää aivan vaarilta. On muuten siinä hilkulla, että saan korvasyövän, jos vielä kuulen joulun tienoilla Last Christmasin. Haudatkaa jo hyvät ihmiset se biisi betoniin valettuna Mariaanien hautaan.
Yhteistä näillä heeboilla on ikä. Kolmannen vuosituhannen (engl. Turd Century) alkuvuosina nämä miehet (mies-sanalle varaus Ykä Mikon kohdalla) olivat nelikymppisiä. Vuoden 2013 alussa Gahan on 50-vuotias ja Ykäkin täyttää juuri saman verran. Mitä tässä todistelen? Sitä, että minulla on tuollainen kymmenen vuotta aikaa näyttää tuoreen oloiselta aikuiselta miessukupuolen edustajalta. Sitten alkaa kulahtaminen.
Toki esimerkkiaineistoni edustajat ovat eläneet varsin kuluttavaa poptähden elämää. Gahanilla oli nuorena miehenä ainakin niin kovan luokan huumeränni päällä, että oksat pois. Gay-Georgesta en niin tiedä, mutta tiettävästi hänkin on leikkinyt jonkin verran humehilla.
Kun ikä pääsee niskan päälle, sitä ei saa irti ravistettua. Se tarraa kiinni raudanlujalla otteella ja pysyy ei-toivottuna seuralaisena piruilemassa lopun elämän. Asiaan voi suhtautua tyynesti, mutta kylmäävän ajatuksen vallatessa tuon pienen liian täyteen ahdetun kuulan hiipii paikalle ahdistus. Mielen mörköä voi karkottaa väliaikaisesti pois tajunnan desinfiointiaineilla, stimulanteilla tai muunlaisilla virikkeillä, mutta aina Se Jostakin palaa takaisin muistuttamaan itsestään.
Tämä on vuodatusta turhamaisen turhanpäiväisestä aiheesta. Sellaisia ihmiset ovat. Vaikka olisi kuinka oikeitakin ongelmia murehdittavaksi, ikääntyminen säilyy yhtenä kestosuosikkina. Ikä ei ole mikään kysymys alle kolmekymppiselle, mutta neljää kymppiä hipovalle se on enenevissä määrin. Kaikesta on liian vähän aikaa. Lapsuus oli vasta äsken ja nuoruus hetki sitten. Varttuminen on tapahtunut vauhdilla, ja viidenkympin kaatuessa päälle alkaa rupsahtamisen ruoska viuhua tosissaan. Nauranko vai itkenkö tälle kirjoitukselle kymmenen vuoden päästä? Vai riittääkö hymähdys?
Samoin on käynyt olemattomasti arvostamalleni George Michaelille. Tuoreehkolla White Light -kappaleen videolla entinen puppelipoika näyttää aivan vaarilta. On muuten siinä hilkulla, että saan korvasyövän, jos vielä kuulen joulun tienoilla Last Christmasin. Haudatkaa jo hyvät ihmiset se biisi betoniin valettuna Mariaanien hautaan.
Yhteistä näillä heeboilla on ikä. Kolmannen vuosituhannen (engl. Turd Century) alkuvuosina nämä miehet (mies-sanalle varaus Ykä Mikon kohdalla) olivat nelikymppisiä. Vuoden 2013 alussa Gahan on 50-vuotias ja Ykäkin täyttää juuri saman verran. Mitä tässä todistelen? Sitä, että minulla on tuollainen kymmenen vuotta aikaa näyttää tuoreen oloiselta aikuiselta miessukupuolen edustajalta. Sitten alkaa kulahtaminen.
Toki esimerkkiaineistoni edustajat ovat eläneet varsin kuluttavaa poptähden elämää. Gahanilla oli nuorena miehenä ainakin niin kovan luokan huumeränni päällä, että oksat pois. Gay-Georgesta en niin tiedä, mutta tiettävästi hänkin on leikkinyt jonkin verran humehilla.
Kun ikä pääsee niskan päälle, sitä ei saa irti ravistettua. Se tarraa kiinni raudanlujalla otteella ja pysyy ei-toivottuna seuralaisena piruilemassa lopun elämän. Asiaan voi suhtautua tyynesti, mutta kylmäävän ajatuksen vallatessa tuon pienen liian täyteen ahdetun kuulan hiipii paikalle ahdistus. Mielen mörköä voi karkottaa väliaikaisesti pois tajunnan desinfiointiaineilla, stimulanteilla tai muunlaisilla virikkeillä, mutta aina Se Jostakin palaa takaisin muistuttamaan itsestään.
Tämä on vuodatusta turhamaisen turhanpäiväisestä aiheesta. Sellaisia ihmiset ovat. Vaikka olisi kuinka oikeitakin ongelmia murehdittavaksi, ikääntyminen säilyy yhtenä kestosuosikkina. Ikä ei ole mikään kysymys alle kolmekymppiselle, mutta neljää kymppiä hipovalle se on enenevissä määrin. Kaikesta on liian vähän aikaa. Lapsuus oli vasta äsken ja nuoruus hetki sitten. Varttuminen on tapahtunut vauhdilla, ja viidenkympin kaatuessa päälle alkaa rupsahtamisen ruoska viuhua tosissaan. Nauranko vai itkenkö tälle kirjoitukselle kymmenen vuoden päästä? Vai riittääkö hymähdys?
torstai 14. maaliskuuta 2013
Muusaa ja riistaa
Jokaisella miespuolisella kirjailijalla, muusikolla tai muunlaisella taiteilijalla tulisi olla oma muusa, josta ammentaa luovuutta. Tässä vaiheessa viisasteleva blogini lukija, jonka olen luonut harhaisessa mielessäni, huutelee jo, että eihän paskan luomiseen tarvita kuin talikko. Hänelle vastaan, että naama kiinni ja ei huudella vieraisiin pöytiin. Asia on vakava.
Jokaisen tuotteliaan miehisen taiteilijan taustalla vaikuttaa muusa. Hänestä voi ammentaa, hän toimii vastavoimana ja häneen voi tarpeen tullen kompastua. Kun muusa lähtee, lähtee samasta ovesta myös taiteilijan luomiskyky. Varmasti on olemassa huonojakin muusia. Mieleen tulee heti Juhani Palmu. Kuinka viallinen muusa voi olla, jos hän saa miehen maalaamaan kaikki kankaat täyteen pelkkiä latoja?
Kenties kaikki tekstini ovat mitä ovat, koska minulta puuttuu selkeä inspiraation lähde eli muusa. Vaimoa on turha kysellä muusaksi. Omahyväiset kirjoitukseni eivät kuulemma kiinnosta häntä pätkääkään. Noilla sanoilla hiveli hän itsetuntoani jo vuosia sitten ja tarjous pätee edelleen. Voinko luoda mielikuvitusmuusan? Sen ei pitäisi olla vaikeaa, koska olenhan luonut niin paljon mielikuvitusblogilukijoitakin. Jos laitetaan vaikka sellainen, jolla on isot puskurit ja kunnon tarttumapinnalla varustettu berberi. Hänen nimensä voisi olla Kalliope.
Muusasta päästään sujuvasti riistakäristykseen. Sitä nimittäin söin tänään lounaalla. Tutkiskeltuani hetken tarkemmin riistakäristyksen koostumusta jo sammuneeksi luultuun mieleeni heräsi kysymys. Otetaan kaksi sattumanvaraista teuraaksi kasvatettavaa kotieläintä, kutsuttakoon niitä vaikka Lehmäksi ja Siaksi, ja päästetään ne vapaasti kirmailemaan metsikköön. Tämän jälkeen otetaan riittävän suurikaliiberinen ampuma-ase ja lasautetaan tarkalla kaukolaukauksella nuo kaksi luontokappaletta hengiltä. Ovatko ne nyt riistaa, koska ne käyskentelivät metsässä eivätkä aitauksessa/karsinassa? Riistakäristyksen kera tarjoiltiin muusia.
Jossain päin Suomea puhutaan muussista ja toisaalla taas muusista. Minulle se on muusia. Kaksoisässä korostaa muusia liikaa ja muussi varastaa kaiken huomion lauseessa. Kun Googleen laittaa hakusanaksi ”muussi”, kysyy Google: ”Tarkoititko: muusi?” Sitä ei tapahdu toisinpäin. Word näköjään mieltää muussin kokonaan vääräksi sanaksi. Niin reippaasti ohjelma laittaa punaista siksakkia muussin alle. ”Teen sinusta muusia”, lauloivat Eputkin aikoinaan. Vai oliko Martti Syrjällä tarkoitus tehdä yhdestä naisesta useampi muusa?
Jokaisen tuotteliaan miehisen taiteilijan taustalla vaikuttaa muusa. Hänestä voi ammentaa, hän toimii vastavoimana ja häneen voi tarpeen tullen kompastua. Kun muusa lähtee, lähtee samasta ovesta myös taiteilijan luomiskyky. Varmasti on olemassa huonojakin muusia. Mieleen tulee heti Juhani Palmu. Kuinka viallinen muusa voi olla, jos hän saa miehen maalaamaan kaikki kankaat täyteen pelkkiä latoja?
Kenties kaikki tekstini ovat mitä ovat, koska minulta puuttuu selkeä inspiraation lähde eli muusa. Vaimoa on turha kysellä muusaksi. Omahyväiset kirjoitukseni eivät kuulemma kiinnosta häntä pätkääkään. Noilla sanoilla hiveli hän itsetuntoani jo vuosia sitten ja tarjous pätee edelleen. Voinko luoda mielikuvitusmuusan? Sen ei pitäisi olla vaikeaa, koska olenhan luonut niin paljon mielikuvitusblogilukijoitakin. Jos laitetaan vaikka sellainen, jolla on isot puskurit ja kunnon tarttumapinnalla varustettu berberi. Hänen nimensä voisi olla Kalliope.
Muusasta päästään sujuvasti riistakäristykseen. Sitä nimittäin söin tänään lounaalla. Tutkiskeltuani hetken tarkemmin riistakäristyksen koostumusta jo sammuneeksi luultuun mieleeni heräsi kysymys. Otetaan kaksi sattumanvaraista teuraaksi kasvatettavaa kotieläintä, kutsuttakoon niitä vaikka Lehmäksi ja Siaksi, ja päästetään ne vapaasti kirmailemaan metsikköön. Tämän jälkeen otetaan riittävän suurikaliiberinen ampuma-ase ja lasautetaan tarkalla kaukolaukauksella nuo kaksi luontokappaletta hengiltä. Ovatko ne nyt riistaa, koska ne käyskentelivät metsässä eivätkä aitauksessa/karsinassa? Riistakäristyksen kera tarjoiltiin muusia.
Jossain päin Suomea puhutaan muussista ja toisaalla taas muusista. Minulle se on muusia. Kaksoisässä korostaa muusia liikaa ja muussi varastaa kaiken huomion lauseessa. Kun Googleen laittaa hakusanaksi ”muussi”, kysyy Google: ”Tarkoititko: muusi?” Sitä ei tapahdu toisinpäin. Word näköjään mieltää muussin kokonaan vääräksi sanaksi. Niin reippaasti ohjelma laittaa punaista siksakkia muussin alle. ”Teen sinusta muusia”, lauloivat Eputkin aikoinaan. Vai oliko Martti Syrjällä tarkoitus tehdä yhdestä naisesta useampi muusa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)