– Uudet kuulokkeeni ovat aivan mahtavat. Niistä löytyy digitaalinen älynpoisto.
– Siis hälynpoisto?
– Jaa häh? Nyt en oikein tajua.
Lihavat löytävät toisensa helpommin.
Mitä enemmän on aikaa kouluvuosista, sitä old schoolimmaksi tulen.
Psykiatrisella osastolla nautittiin espanjalaiset kuohuviinit secona tai semi secona.
Oli pakko tempaista kunnon pohjat ennen kuin uskalsin mennä verenluovutukseen.
Reppanalla ja skreppanalla on eroa.
Pedde (myös sointuvampi bedde käy) = Kohdattu henkilö vaikuttaa sekä pelleltä että beduiinilta, esim. ”Ei helvetti, mikä bedde toi jonne on.”
Olen kuin vintiltä löytyneet vanhat kalsarit, jotka toistavat aina vain samaa jarruraitaa. Mutta lainatakseni jotakuta englanninkielistä hemmoa: ”Whatever, douche.” Ja muista ainakin tämä yön pimeinä tunteina: minä olen se byrokratia, johon sinä törmäät.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
tiistai 27. toukokuuta 2014
Tamu, Pähkinä ja mä
Olen siinä iässä, että voin huoletta tunnustaa aikuisen heteromiehen rakkauteni artisteja Setä Tamu ja Kuningas Pähkinä kohtaan. Nämä hyvän fiiliksen MacGyverit navigoivat reitin tietoisuuteeni vuonna 2012 megahitillä Tyttö sinä olet meritähti, jossa kaksikko esiintyi yhdessä Stigin kanssa nimellä Yön Polte. Stig oli ennestään tuttu nimi, mutta Setä Tamu ja Kuningas Pähkinä olivat kysymysmerkkejä, joten päätin perusteellisena kaverina selvittää taustat. Hyvin nopeasti törmäsinkin vaasalaisen (Kunkku on alun perin ”Keski-Suomen kolli” Jyväskylästä ja oikealta nimeltään Pekka Karppinen) parivaljakon vuonna 2011 julkaisemaan Syksyllä Palmasiin -EP-settiin, joka räjäytti oman pääpankkini. Kokonaisuuden kaikki kolme kappaletta ovat silkkaa sävelin ja sanoin valmistettua Prozacia, mutta kirkkain stara on biisi Kannut (kesä 2011), joka on päässyt lukemattomia kertoja repeatrotaatioon. Kannuja kuunnellessa on vain pakko hymyillä koko ajan.
On tarkennettava, että Syksyllä Palmasiin aloitti Kunkun ja Tamun ns. toisen tulemisen. Heillä oli 2000-luvun alussa yhteisiä biisejä ja jopa pitkäsoitto (Kylpyammeellinen hittejä), joiden tyyli oli erilainen verrattuna vuodesta 2011 alkaneeseen tuotantoon. Biitissä oli luonnollisesti eroa, räpäytys iskettiin tiukemmalla tahdilla, ja aiheet pyörivät dokaamisen, naisten ja autolla ajelun ympärillä, vahva paino dokaamisella. 2000-luvun alun tuotannolla tuntui olevan kohderyhmänä autojaan rassaavat amisteinit, sen verran täynnä keskenkasvuista uhoa kappaleet olivat, esim. Yön kuninkaat osa 2, Heitä paita vittuun, Lauantai, I wish I was Miami Vice. Tuuppaan kuitenkin kaikki pelimerkit pöytään sen puolesta, että nuokin tsibaleet on tehty kieli poskesta läpi -meiningillä, eli rankalla ironian tajulla. Perusaiheet ovat edelleen samoja, mutta 2010-luvulla tyyli on muuttunut rauhallisemmaksi ja hienostuneemmaksi. Ajatusta aikuistumisesta on tosin tulkittava voimakkaasti rivien välistä. Oli tyylin muutos sitten suunniteltua tai ei, ovat kaverit kuitenkin ikääntyneet kymmenellä vuodella ja hipovat neljänkympin ikäpaalua.
Vuonna 2012 ilmestyi seuraava EP nimellä Hiitti. Tässä keskityttiin Palmasia selvästi seesteisempään tunnelmointiin, ja In the heat of the night -musavideolla annettiinkin selkeä vinkki, millaisiin tilaisuuksiin kappaleet sopivat: lunkiin kruisailuun pitkin öisiä kaupungin katuja. Samaa vihjaa levyn kannessa taustalla näkyvät auton ajovalot. Jossain välissä vuotta Setä Tamu heitti soolon kappaleella Jos sä joskus päädyt Berliiniin, jossa hän muistelee Saksan reissujaan. Saman vuoden lopulla pukattiin ilmoille Salaisista kansioista (X-files, tv-sarja ysäriltä) ammentava sinkku Hei Scully, joka keräsi valtaisaa suosiota. Vaikka Kunkun ja Tamun tuotokset ovat kaksimielisyyksillä ja pikkutuhmuuksilla kyllästettyjä, kiitos Kunkun sanoituksien, oli Hei Scully pari x-reittausta tuhmempaa läppää, joten sitä ei sopinut soittaa radiossa lasten kuunteluaikoina. Jossain yhteydessä Tamu mainitsi epäröineensä laulun kertsiin tutustuessaan, että kehtaako hän edes laulaa sellaista.
Vuoden 2013 puolelle mentäessä julkaistiin Boom cityn (Syksyllä Palmasiin -EP) illan viimeiseksi nojailuksi tarkoitettu hidas versio, jonka Tamu lauloi kokonaan, kun alkuperäisessä oli Kunkku mukana räppiosuuksissa. Yön Poltteen kokoonpanolla pullahti Rakkauden ratapiha, joka kuitenkin jäi vähemmälle huomiolle kuin Meritähti. Vuoden lopulla lyötiin pöytään vielä Tango ja Cäsh -sinkku, joka oli taattua tavaraa ja jonka tarkoituksena oli ilmeisesti pitää Pähkinän ja Sedän nimi kuluttajien säilömuistissa. Videon virkaa toimitti hupaisa Busterilla kruisailu (Gerbyn?) vesistöllä.
Ajattelin, että Kannut oli niin kova piikkisuoritus, että sitä on vaikea tai mahdoton ylittää. Toukokuussa 2014 julkaistiin ns. drinkkitrilogian viimeinen osa Poika tapaa tytön diskossa …ja muita tarinoita -EP. Trilogian aiemmat osat olivat siis Syksyllä Palmasiin ja Hiitti, ja jokaisen levyn kannessa komeilee joku drinkki. Poika tapaa tytön diskossa -EP:ltä löytyy aarre nimeltä Mintunlehtitaivas, joka on selvää jatkoa Kannuille (sanoituksien lainausta myöten: ”vodkaa koivunlehtijääsohjoo”) ja yltää koukuttavuudessaan jopa samalle tasolle. Kannujen tavoin Mintunlehtitaivas poraa päähän reiän ja pumppaa reiästä sisään heliumia. Tai no sanotaan vetyä, koska sen noste on parempi. Tällä voimakaksikolla, tarkoitan biisejä enkä alkuainekaasuja, pääsee jo sellaisiin sisäisiin värinöihin, että nirvana ei ole kaukana.
Kotiseuturakkaus on ollut keskeinen teema Sedän ja Pähkiksen 2010-luvun kattauksessa, mm. Gerby, Vaskiluoto, Sundom, Palis = Palosaari = Brandö, Boom city = Vaasa, Hovioikeudenpuisto, Mansikkasaari, Kala-Jannen ravintola, Sky-baari, Strampen-ravintola ja Faros-ravintolalaiva on mainittu. Se onkin tiukkaa timanttia ja mahtavaa peeärrää Vaasalle, onhan kaikenkarvaisten stadin hoodinotkujien lässytystä kuultu siihen pisteeseen, että ärsytyskynnys on ylittynyt jo vuosia sitten.
Lisäksi 2010-luvun tuotannossa henkii ikuinen kesä. Suurimpaan osaan kappaleista on loihdittu päivänpaisteenselvä kesätunnelma. Tämä käy ilmi mm. biiseissä Syksyllä Palmasiin, Boom city, Kannut (kesä 2011), In the heat of the night, Pähkinäsillan tanssit, Mintunlehtitaivas ja Aurinko kun laskee skumppapullon taa. Allekirjoittaneen mieltä kesäiset viritykset hivelevät erityisesti.
Taikuuden takana on Setä ”Gerbyn tiikeri” Tamun (eli Mikko Tamminen = kova tekijä myös kansainvälisesti) huikea taito loihtia ilmaa kevyempiä popsävellyksiä, jotka luovat käsittämätöntä nostetta arjen raskauttamaan kupoliin ja kehoon. Korvamatoisesti tarttuva soundimaailma yhdistettynä Kunkun ja Tamun veikeisiin ja kekseliään kepeisiin sanoituksiin ovat kombinaatio, jolla minut on saatu liittymään kannatusyhdistyksen pysyväisjäseneksi. Se on paljon se tällaiselta kyynisyyteen kompastelevalta keski-ikäiseltä. Ja kaiken hyvän he jakavat vielä ilmaiseksi, vaikka minä olisin ollut valmis maksamaankin biiseistä. Pähkinän ja Tamun seurassa terassit vaihtuvat, mutta kesä jatkuu eikä loppua näy.
Jälkikirjoitus: Soundcloudista voi käydä tsekkaamassa Setä Tamun erikoisen diskoilun Boss’s wife. Hän esittää sen nimellä Gerbyn Ammatti Yhdistys. Sedältä löytyy myös Commodore 64:llä tehtyä settiä! Samoin Kunkulta löytyy samasta paikasta metkaa matskua.
On tarkennettava, että Syksyllä Palmasiin aloitti Kunkun ja Tamun ns. toisen tulemisen. Heillä oli 2000-luvun alussa yhteisiä biisejä ja jopa pitkäsoitto (Kylpyammeellinen hittejä), joiden tyyli oli erilainen verrattuna vuodesta 2011 alkaneeseen tuotantoon. Biitissä oli luonnollisesti eroa, räpäytys iskettiin tiukemmalla tahdilla, ja aiheet pyörivät dokaamisen, naisten ja autolla ajelun ympärillä, vahva paino dokaamisella. 2000-luvun alun tuotannolla tuntui olevan kohderyhmänä autojaan rassaavat amisteinit, sen verran täynnä keskenkasvuista uhoa kappaleet olivat, esim. Yön kuninkaat osa 2, Heitä paita vittuun, Lauantai, I wish I was Miami Vice. Tuuppaan kuitenkin kaikki pelimerkit pöytään sen puolesta, että nuokin tsibaleet on tehty kieli poskesta läpi -meiningillä, eli rankalla ironian tajulla. Perusaiheet ovat edelleen samoja, mutta 2010-luvulla tyyli on muuttunut rauhallisemmaksi ja hienostuneemmaksi. Ajatusta aikuistumisesta on tosin tulkittava voimakkaasti rivien välistä. Oli tyylin muutos sitten suunniteltua tai ei, ovat kaverit kuitenkin ikääntyneet kymmenellä vuodella ja hipovat neljänkympin ikäpaalua.
Vuonna 2012 ilmestyi seuraava EP nimellä Hiitti. Tässä keskityttiin Palmasia selvästi seesteisempään tunnelmointiin, ja In the heat of the night -musavideolla annettiinkin selkeä vinkki, millaisiin tilaisuuksiin kappaleet sopivat: lunkiin kruisailuun pitkin öisiä kaupungin katuja. Samaa vihjaa levyn kannessa taustalla näkyvät auton ajovalot. Jossain välissä vuotta Setä Tamu heitti soolon kappaleella Jos sä joskus päädyt Berliiniin, jossa hän muistelee Saksan reissujaan. Saman vuoden lopulla pukattiin ilmoille Salaisista kansioista (X-files, tv-sarja ysäriltä) ammentava sinkku Hei Scully, joka keräsi valtaisaa suosiota. Vaikka Kunkun ja Tamun tuotokset ovat kaksimielisyyksillä ja pikkutuhmuuksilla kyllästettyjä, kiitos Kunkun sanoituksien, oli Hei Scully pari x-reittausta tuhmempaa läppää, joten sitä ei sopinut soittaa radiossa lasten kuunteluaikoina. Jossain yhteydessä Tamu mainitsi epäröineensä laulun kertsiin tutustuessaan, että kehtaako hän edes laulaa sellaista.
Vuoden 2013 puolelle mentäessä julkaistiin Boom cityn (Syksyllä Palmasiin -EP) illan viimeiseksi nojailuksi tarkoitettu hidas versio, jonka Tamu lauloi kokonaan, kun alkuperäisessä oli Kunkku mukana räppiosuuksissa. Yön Poltteen kokoonpanolla pullahti Rakkauden ratapiha, joka kuitenkin jäi vähemmälle huomiolle kuin Meritähti. Vuoden lopulla lyötiin pöytään vielä Tango ja Cäsh -sinkku, joka oli taattua tavaraa ja jonka tarkoituksena oli ilmeisesti pitää Pähkinän ja Sedän nimi kuluttajien säilömuistissa. Videon virkaa toimitti hupaisa Busterilla kruisailu (Gerbyn?) vesistöllä.
Ajattelin, että Kannut oli niin kova piikkisuoritus, että sitä on vaikea tai mahdoton ylittää. Toukokuussa 2014 julkaistiin ns. drinkkitrilogian viimeinen osa Poika tapaa tytön diskossa …ja muita tarinoita -EP. Trilogian aiemmat osat olivat siis Syksyllä Palmasiin ja Hiitti, ja jokaisen levyn kannessa komeilee joku drinkki. Poika tapaa tytön diskossa -EP:ltä löytyy aarre nimeltä Mintunlehtitaivas, joka on selvää jatkoa Kannuille (sanoituksien lainausta myöten: ”vodkaa koivunlehtijääsohjoo”) ja yltää koukuttavuudessaan jopa samalle tasolle. Kannujen tavoin Mintunlehtitaivas poraa päähän reiän ja pumppaa reiästä sisään heliumia. Tai no sanotaan vetyä, koska sen noste on parempi. Tällä voimakaksikolla, tarkoitan biisejä enkä alkuainekaasuja, pääsee jo sellaisiin sisäisiin värinöihin, että nirvana ei ole kaukana.
Kotiseuturakkaus on ollut keskeinen teema Sedän ja Pähkiksen 2010-luvun kattauksessa, mm. Gerby, Vaskiluoto, Sundom, Palis = Palosaari = Brandö, Boom city = Vaasa, Hovioikeudenpuisto, Mansikkasaari, Kala-Jannen ravintola, Sky-baari, Strampen-ravintola ja Faros-ravintolalaiva on mainittu. Se onkin tiukkaa timanttia ja mahtavaa peeärrää Vaasalle, onhan kaikenkarvaisten stadin hoodinotkujien lässytystä kuultu siihen pisteeseen, että ärsytyskynnys on ylittynyt jo vuosia sitten.
Lisäksi 2010-luvun tuotannossa henkii ikuinen kesä. Suurimpaan osaan kappaleista on loihdittu päivänpaisteenselvä kesätunnelma. Tämä käy ilmi mm. biiseissä Syksyllä Palmasiin, Boom city, Kannut (kesä 2011), In the heat of the night, Pähkinäsillan tanssit, Mintunlehtitaivas ja Aurinko kun laskee skumppapullon taa. Allekirjoittaneen mieltä kesäiset viritykset hivelevät erityisesti.
Taikuuden takana on Setä ”Gerbyn tiikeri” Tamun (eli Mikko Tamminen = kova tekijä myös kansainvälisesti) huikea taito loihtia ilmaa kevyempiä popsävellyksiä, jotka luovat käsittämätöntä nostetta arjen raskauttamaan kupoliin ja kehoon. Korvamatoisesti tarttuva soundimaailma yhdistettynä Kunkun ja Tamun veikeisiin ja kekseliään kepeisiin sanoituksiin ovat kombinaatio, jolla minut on saatu liittymään kannatusyhdistyksen pysyväisjäseneksi. Se on paljon se tällaiselta kyynisyyteen kompastelevalta keski-ikäiseltä. Ja kaiken hyvän he jakavat vielä ilmaiseksi, vaikka minä olisin ollut valmis maksamaankin biiseistä. Pähkinän ja Tamun seurassa terassit vaihtuvat, mutta kesä jatkuu eikä loppua näy.
Jälkikirjoitus: Soundcloudista voi käydä tsekkaamassa Setä Tamun erikoisen diskoilun Boss’s wife. Hän esittää sen nimellä Gerbyn Ammatti Yhdistys. Sedältä löytyy myös Commodore 64:llä tehtyä settiä! Samoin Kunkulta löytyy samasta paikasta metkaa matskua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)