Eagles-rumpali ja laulaja Don Henley heitti ässän pöytään vuonna 1984. Mies oli siirtynyt 1980 soolouralle riideltyään bändinsä hajalle. Henley oli tuolloin tokaissut, että he soittavat Eaglesin kanssa seuraavan kerran yhdessä, kun helvetti jäätyy. Mainittakoon, että vuonna 1994 Henley ja muu Eagles julkaisi albumin nimeltä ”Hell freezes over”.
Henleyn hihasta löytynyt ässä oli Boys of summer. Nostalgiaa alkuriffeistä alkaen nykysukupolville, mutta sitä se oli jo ilmestyessään: melankolialla ja haikeudella ladattu 37-vuotiaan miehen tilitys katoavaisuudesta. Päällisin puolin kerrotaan kesän loppumisesta ja menetystä rakkaudesta, mutta loppujen lopuksi teemana on ikääntyminen, pettymykset elämässä ja menneisyyden saavutusten kyseenalaistaminen, kuten Henley on itse selittänyt sanoituksiaan.
En oikein tajunnut, mitä tarkoitti biisin kohta ”out on the road today, I saw a Deadhead sticker on a Cadillac”, mutta onneksi on Google. Deadhead oli nimitys Grateful Dead -bändin tosifaneista. Kohta on Henleyn heristely omalle sukupolvellensa arvojen myymisestä. Cadillac Seville, joka oli tuolloin ylemmän keskiluokan (juppien) statussymboli Yhdysvalloissa, ohitti moottoritiellä Henleyn auton ja auton takapuskurissa oli Deadhead-tarra. Kysymys oli siis voimakkaasta ristiriidasta niiden välillä, mitä Cadillac edusti ja mitä Grateful Dead edusti Henleyn sukupolvelle. The Ataris teki vuonna 2003 biisistä rankempaa mättöä tuutanneen hienon version, jossa Deadhead-tarra muuttui Black Flag -tarraksi (maineikas punkbändi keulahahmonaan Henry Rollins). Vuosikymmenet vaihtuivat ja puskuritarrat siinä sivussa, mutta sanoma pysyi samana.
Laulusta tehty musiikkivideo on limittäistä lapsuuden, nuoruuden ja keski-iän kuvausta. Yhdessä kohtauksessa lapsi (Henley?) paukuttaa rumpusetillä rytmiä asunnossa, toisessa stressaantuneen oloinen bisnesmies pyörittää kynää käsissään ja tuijottaa eteensä toimistohuoneessa. Näiden tilanteiden taustalla pyörii seinällä filmi, jossa nuoret rakastavaiset jatkavat ikuista kesäänsä huolettomasti uima-asuissa rannalla juosten ja toisiaan syleillen. Kohtausten välissä (keski-ikäinen) Henley liikkuu pitkin kaupunkia totisena kameraan katsoen ja laulaen. Henleyn laulaessa ”a little voice inside my head said, “Don't look back. You can never look back”” kaikki kolme katsovat taaksensa, lapsi ja bisnesmies kohti filmiä rannalla juoksevasta nuoresta parista. Mies katkaisee kynänsä.
Lisäksi videossa on kohtaus, jossa nuori tyttö makailee sängyllään, lakkaa kynsiään ja katsoo televisiota. Tämänkin kohtauksen taustalla pyörii seinällä filmi miehestä ja naisesta rannalla, mutta tyttö ei katso filmiin päin.
Videon lopussa Henleyn takana liikkunut kaupunkinäkymä paljastuu drive-in-teatterin filmiksi, kun Henley menee autoonsa, peruuttaa pois teatterista ja lähtee ajamaan pitkin öistä kaupungin katua. Video voitti 1985 Music Televisionin vuoden musiikkivideo -palkinnon. Taiteellisen mustavalkoisen videon ohjasi ranskalainen valokuvaaja Jean-Baptiste Mondino. Henley vitsaili, että tuli voittaneeksi palkinnon ajelemalla ympäriinsä pick-upin lavalla seisten. Hän myös myönsi, ettei hänellä ollut hajuakaan, mitä oli tekeillä, kun he kuvasivat otoksia musiikkivideoon.
Boys of summer antoi 1980-luvulle ikimuistoisen tunnarin. Biisi on videota myöten kestänyt 30 vuoden kulutuksen kadottamatta mitään itsestään. Aika on pysähtynyt kappaleen kohdalla. Don Henley on 67-vuotias ukko, mutta ikuisen kesän pojat palaavat aina uudestaan rannalle päivääkään vanhentumatta.
Jälkis: Ai niin, ”boys of summer” -ilmaisulla viitataan Pohjois-Amerikassa yleisesti baseballin pelaajiin, koska kaudet pelataan kesäisin.
