Kuivaa papeloa

Taloudessamme asuva toinen täysi-ikäinen päätti syödä iltapalaksi rahkaa, mikä sinällään oli aika poikkeuksellista häneltä, koska fitness-mätöksi vahvasti leimautunut maitojaloste ei yleensä kuulu hänen ruokavalioonsa. Kommentoin rahkaa sanomalla sitä kuivaksi papeloksi. Tähän hän vuorostaan, ettei sellaista sanaa kuin ”papelo” ole olemassakaan. Alun perin isäni on käyttänyt tätä järkyttävän typerältä kuulostavaa sanaa luonnehtimaan juuri kaikenlaista kuivahkon tuntuista, möhnäistä kurkkuun tarrautuvaa ravintoa. En itsekään koskaan pitänyt sanasta, mutta silti sorrun nyt itse käyttämään sitä.

Jokainen ihmetyksen aihe ratkeaa viime kädessä KVG-metodilla (onko se jo vanhentunut termi?). Ja kas kummaa, suomen kieli tunnistaa sanan papelo. Ensimmäinen repeilyn aihe oli se, että ratkaisu löytyi paikasta nimeltä Pitsiwiki. En tosiaan kuvitellut, että sellainen wiki kuin ”pitsiwiki” olisi olemassa. Kaikki wikit ovat näköjään mahdollisia. Pitsiwikin mukaan ”nyytinkejä papeloitaessa eli itäsuomalaisittain pitsiä nyplätessä käytetään nypylöinä papeloita”. Löytyi myös kuvia sorvatuista ja veistetyistä papeloista eli kapeista puupalikoista. Joka tapauksessa papelon yhdistäminen ruokaan vaatii jo raskaskätisempää mielikuvitusta. Papelon nieleminen tuottaa varmasti tuskaa.

Lisäksi löytyi monenlaisia muita papeloita, kuten esim. meksikolainen käsityökauppa, urheiluseura ja joitakin Papelo-sukunimisiä tyyppejä. Sekä papelorikko, tuo maanmainio kuivien paikkojen valkokukkainen rikkokasvi. Se niistä papeloista.

Jk: Minulla on riittänyt omaa hauskaa, kun selvisi, että jenkeissä on sellainen arvostettu vaatesuunnittelija kuin James Perse. Ei pitäisi sortua anaalivaiheen pelleilyihin, vaan tätäkin asiaa tulisi tutkia omana itsenään eli per se.

Päivät käyvät vähiin

Olipa kerran sellainen pirullinen keksintö kuin viikonpäiväsukat, jossa joka sukkaparin varressa lukee viikonpäivä. Seitsemän paria mustia sukkia, joissa tekstit ”maanantai”, ”tiistai”, ”keskiviikko”, jne. Tällaisen setin sain lahjaksi joskus vuosia vuosia vuosia vuosia vuosia vuosia vuosia sitten. Eli aika kauan aikaa sitten.

Kiero sukkasetti loi oivan tilaisuuden mitata sukankuluttajan neuroottisuuden aste. Oli alusta asti selvää, että minun olin pakko pitää maanantai-sukkia maanantaina, tiistai-sukkia tiistaina, keskiviikko-sukkia keskiviikkona, torstai-sukkia torstaina, perjantai-sukkia perjantaina, lauantai-sukkia lauantaina ja sunnuntai-sukkia sunnuntaina. En jatka enempää, koska viesti tuli varmasti selväksi. Vein asian kuitenkin hieman pidemmälle. Pidin huolen, että sukat olivat kaikki puhtaana ja järjestyksessä kaapissa, kun uusi käyttökierros alkoi. Sukkia käytettiin viikon kokonaisuutena, jolloin uusi kierros alkoi aina maanantaina ja päättyi sunnuntaihin.

Yksi tuttu kaveri sai aikanaan saman setin. Häneltä kuulin, että hän piti sukkia aivan miten sattui. Esimerkiksi hänellä saattoi olla keskiviikkona toisessa jalassa vaikka maanantai-sukka ja toisessa perjantai-sukka. Tämän kuultuani en saanut kunnolla nukuttua viikkoon, koska ajattelin öisin hänen sukkiaan.

Asiat muuttuivat, koska ajan kuluessa sukat kuluvat. Minun oli pakko luopua sukista siinä vaiheessa, kun niihin ilmestyi reikä. Ensimmäisenä hajosivat lauantai-sukat, sitten perjantai-sukat, sunnuntai-sukat, maanantai-sukat. Vastikään huomasin, että torstai-sukissa on reikä. Kun viikkooni tuli aukkoja, itsekurini alkoi rakoilla. Saatoin jopa joskus pitää tietyn päivän sukkaparia jonain muuna päivänä. Mutta viikonpäivät pysyivät aina omina pareinaan.

Sukat eivät olleet kovin intensiivisellä käytöllä, mikä edesauttoi niiden kestämistä näinkin pitkään. Minulla on todella paljon muitakin sukkia, koska saan niitä valitettavasti aina lahjaksi. Keski-ikäisen miehen kirous: paketista löytyy sukat ja kalsarit, vaikka haluaisin Playstation 4:n ja FIFA 15:n (tekstin vanhenemisen varalta voit tarpeen mukaan korvata numerot ajatuksissasi seuraavilla).

Siitä saisi hienon tutkimuksen aikaiseksi, kun tutkittaisiin sukkien kulumisen erovaisuuksia. Kohdallani on havaittavissa selvä trendi, jonka mukaan viikonloppuna ja sen molemmin puolin sukkien kuluminen on suurempaa. Viimeisiksi ehjiksi sukkapareikseni jäivät tiistai, keskiviikko ja torstai (nyt enää tiistai ja keskiviikko). Pelonsekaisin tuntein odottelen, mitä tapahtuu, kun viimeinenkin pari hajoaa.