Pollean pohdinnan pomeloita

Tässä tulee parasta vastinetta paskalle.

Jos jollain on kaikki langat käsissään, hän on tehnyt niistä toisille narun kaulaan.

Kännissä on kiva mennä tax-freehin, koska silloin luulee itseään miljonääriksi.

Rakastan ytimekkäitä englanninkielisiä fraaseja, kuten ”yes” ja “no”, sekä ”I didn’t see that coming”, ”sounds like a plan to me” ja tietenkin ”if you tolerate this, your children will be next”. Ja meinasi unohtua: “Dude, you need to get laid, seriously”.

Olen huomannut, että kehotuksessa ”haista vittu” on jotain idiomaattista. Vai oliko se idioottimaista?

Kuuntelen vain hyvää musiikkia. Huonon musiikin jätän muille.

Monet tekevät itsestään numeron, usein ja ansaitusti vieläpä kovin pienen numeron.

Useat ihmiset ovat tosi hauskoja, jopa vitsejä itsessään.

Melkein tunsin kerran itseni voittajaksi, mutta joku toinen ehti ensin.

Oveni aukeaa sinulle vain ulospäin.

Tekemistä perfektionisteille loppuelämäksi: Piirrä paperille niin iso ympyrä kuin mahdollista. Eikö tullut täydellisen ympyrän muotoista? Ei se mitään, jatka yrittämistä.

Huomasin juuri, että tästä tuli tällainen kirjoitus.

Saatanan Sanajahdin jatko-osa

Kun viime vuoden kesähelteillä loikkasin kehityksen portaita pari askelmaa ylöspäin ja hankin Android-puhelimen, en tiennyt millaiseen kurimukseen se voi johtaa. Vanha kunnon nokialainen Symbian-luuri oli muuttunut nopeasti reliikiksi, joka ei kelvannut muuhun kuin soittamiseen ja tekstiviestittelyyn. Ne kolme käyttöliittymälle tarjolla ollutta Angry Birdsiäkin olin pelannut loppuun jo ajat sitten.

Kohta on vuosi vierähtänyt Androidia pällistellessä. En ole ladannut puhelinta täyteen käteviä hyöty- ja viihdesovelluksia, mutta joitakin kylläkin. Olen tuhlannut niin järjettömän paljon elämääni hankaamalla 5,2 tuuman ruudulta FIFA-jalkapalloa, ettei aikuiseksi joillakin löyhillä kriteereillä määriteltävä 39-vuotias mies kehtaisi sitä ikinä myöntää. Toinen erittäin paljon pelaamani kenties vähemmän lapsellinen peli on nimeltään Sanajahti 2, joka kuitenkin aiheuttaa minussa hyvinkin lapsellisia primitiivireaktioita.

Ajanvietteen idea on hyvin yksinkertainen: 4 x 4 -ruudukolla on kirjaimia satunnaisessa järjestyksessä ja sieltä pitää etsiä annetussa ajassa mahdollisimman paljon sanoja. Sanat voivat luikerrella ruudukossa miten sattuu. Pidemmistä sanoista saa paremmin pisteitä kuin lyhyistä. Hoksottimia koettelevassa sovelluksessa on jokin minua syvältä puhutteleva piirre, koska sanajahtisessioni johtaa lähes aina itsehillinnän pettämisen partaalle. Ehkä jostakin näkökulmasta on menty joskus partaan yli. Olen pelin takia tähän mennessä harkinnut mm. lyödä nyrkkini puhelimen ruudusta sisään, vääntää kännykän poikki, puristaa luurin nyrkissä rikki, heittää seinään, paiskata ikkunan läpi ja käyttää laitetta jalkapallona. Järkevimpiä ajatuksia on ollut se, että poistaisin lopullisesti koko sadomasokistisen sovelluksen.

Kuitenkin en ole vieläkään rikkonut puhelinta enkä deletoinut sovellusta. Yhä uudelleen ja uudelleen palaan pelin ääreen. Periksiantamattomuutta (= tyhmyyttä?) näyttää riittävän, vaikka lähes joka kerta pelisessio päättyy vitutukseen.

Lopuksi on palan painikkeeksi mainittava eräästä loistavasta taiteenlajista, joka liittyy Sanajahtiin. Koska peliä pelataan verkossa, saattaa ruudukon kimpussa olla yhtä aikaa parhaimmillaan toista tuhatta pelaajaa. Pelaaja saa itse määritellä nimimerkkinsä. Niinpä ns. ykkösketjun sanan jahtaajia ovat sellaiset nimimerkit kuin JALLUPIHTI, JalluPirkko, Kukkilannalli, saananjahti, MuikonPena, APPIHERISTELEE, INTERNETBONANZA, KimppaPimppaaAah, MätäRotanLöyhkä, vittumitäsanoja, LUV2FART, Reiskajahtaa, ALAPESUKONE, Konemage, Johnshaft2 ja BIBBISJULLE, näin muutamia mainitakseni.

Jälkimainingit: Sain joskus muinoin pikkunassikkana lahjaksi Nintendon yksiruutuisen Parachute-elektroniikkapelin, Game & Watch -sarjaa. Peli on tallessa ja toimii, mutta laitteen kulmassa hampailla kaluamisen jälkiä. Purentakokeet syntyivät vavahduttavien game over -tunnereaktioiden aiheuttamina. Osattiin sitä ennenkin.