Mieleeni palasi lapsuudessa useasti toistunut uni. Siinä leikin kavereideni kanssa talomme pimeässä rappukäytävässä. Teimme sitä tuolloin usein, vaikka se luonnollisesti oli kiellettyä. Taloyhtiössämme oli neljä erillistä kerrostaloa ja perheemme asui A-talossa. Leikimme siis A-talon rappukäytävässä ja menin hissiin siirtyäkseni johonkin toiseen kerrokseen. Joo joo, hissilläkään ei saa leikkiä, mutta teimme sitäkin paljon lapsena. Kun tulin ulos hissistä, tunsin, ettei kaikki ole kohdallaan. Rappukäytävä näytti muuten normaalilta, mutta jokin oli mielestäni pielessä. Muistan sen orastavan huolen, joka oli hiipimässä (noin 8-10 v.) lapsen mieleen. Jostain syystä rynnistin talon portaita alas pihalle, vaikka olin kahdeksankerroksisen talon jossain ylimmissä kerroksissa. Kun tulin pihalle, selvisi ensimmäinen pielessä ollut asia. Olin tullut ulos taloyhtiömme B-talosta.
Muistan olleeni pihalla aivan ymmälläni ja hätääntyminen oli lähellä. Pihapiiri näytti aivan normaalilta, mutta minulla oli voimakas tunne siitä, että ympäristössäkin oli jotain outoa. Juoksin niin kovaa kuin jaloista lähti B-talon edestä takaisin A-taloon ja toiseen kerrokseen, missä kotimme oli. Soitin ovikelloa. Isäni tuli avaamaan oven, katsoi minua ja sanoi ”niin?” tai jotain sen tapaista. Näin isäni katseesta, ettei hän tuntenut minua. Olisinkohan sopertanut jotain, että olen teidän poikanne, johon isäni oli vastannut ihmeissään, että ”ei meillä ole mitään poikaa”. Siinä vaiheessa äitinikin oli tullut ovelle katsomaan. Hänkin katsoi minua kuin vierasta. Huomasin, että äitini oli raskaana. Siinä vaiheessa ryntäsin alas portaita ja ulos talosta, ja jätin vanhempani ovelle ihmettelemään. Juoksin pihalle, missä ymmärsin, mitä oli tapahtunut. Hirvittävä paniikki ja epätoivo pääsivät valloilleen. Olin jotenkin siirtynyt kymmenisen vuotta ajassa taaksepäin eikä minua virallisesti ollut olemassa.
Muistan juosseeni takaisin B-taloon ja hissiin, jotta saisin jotenkin peruttua tapahtuneen. Sen jälkeen en muista tapahtumia. Olisinkohan herännyt aina siinä vaiheessa, kun menin hissiin tai hissistä ulos. Joka tapauksessa tilanne jäi aina avoimeksi.
Mitähän Freud olisi tästä sanonut? Jätänpä tämänkin avoimeksi, koska en ryhdy ruotimaan lapsuuttani sen syvällisemmin. Freud vetäköön omat johtopäätöksensä. En muista nähneeni kyseistä unta enää myöhemmällä tai aikuisiällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti