Vielä pienen hetken saan nauttia hyvin jännästä 36 vuoden iästä. Jännän iästä tekee se, että olin 18 vuotta sitten 18-vuotias. Sehän on olevinaan nuorille jonkinlainen virstanpylväs, jolloin portit aukeavat laillisesti kaikkeen kivaan (lue: autoiluun, alkoholiin ja baareihin). Itse olin vielä kirkasotsainen lukiolainen, mutta sen verran olin kielletyn kiljun makuun päässyt, että ehkä otsa oli siinä vähän himmennyt. 18 vuotta merkitsee täysi-ikäisyyttä, mutta aikuisuudesta se on vielä niin kaukana, että aikuisuutta ei edes horisontissa näy, vaikka kuinka tehokkailla kiikareilla tiirailisi.
Eihän sitä 18-vuotiaana kersana voinut ymmärtää, että ikääntyminen on pirullinen ansa. Kun on tyhmä ja naiivi, niin näkee vain uusia oikeuksia, mutta ei ymmärrä, että kahmalokaupalla vastuuta ja velvoitteita odottaa nurkan takana. Itsenäistymisen nimeen vannotaan, mutta sen ikävät puolet, siis ne jotka eivät ole kivoja juttuja, laiminlyödään ja unohdetaan.
On oikeastaan aika kuristava ajatus, että 18 vuoden iästä on 18 vuotta aikaa. Ajatus vanhenemisesta on ikävä, joten sellainen mörkö on syytä sysätä mielen peräkammareihin vauhdilla ja voimalla. Mutta maltan tuskin odottaa, kun saan kirjoittaa otsikolla ”20 + 20 = 40”. Unohtamatta otsikoita ”19 + 19 = 38”, ”18,5 + 18,5 = 37”, ”18 + 19 = 37” ja ”20 + 19 = 38?”. Rehti ollakseni (miksen olisi?) en odota mitään noista. Kuka nyt ikääntymistä odottaisi, ainakaan enää tässä iässä, kun on tajunnut, mitä tuleman pitää. Enkä näe mitään jännää 36 vuoden iässä. Paska ikä, muttei niin paska kuin 37 vuotta, joka on vuoden verran paskempi kuin 36.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti