Kahvi on jalo hyötykasvi, jonka tuottamista pavuista saadaan paahtamalla, jauhamalla ja uuttamalla aikaiseksi pahaa juomaa. Käsittämätöntä on, kuinka jotkut pystyvät tempomaan kahvinsa mustana naamioon. Kahvin saan maistumaan siedettävimmältä, kun lisään puolet kermaa ynnä maitoa (ei kehtaa laittaa pelkkää kermaa) ja noin viisi teelusikallista sokeria. Kerma taittaa kahvin kitkerää makua paljon paremmin kuin pelkkä maito. Tietenkin airish kohviit ja sen sellaiset uppoavat muitta mutkitta.
Kaikenlaisia suodatinkahvilaatuja olen juonut, mutta hyvään en ole törmännyt. On niissä toki eroja. On vähemmän kuraa, peruskuraa ja törkeää kuraa. Olen myös ihan fiineissä kahviloissa nauttinut kahvijuomia, mutten niissäkään ole kahvista nauttinut. Olen kuullut väitteen, että uusista pavuista vastajauhettu kahvi olisi kaikkea muuta kuin kitkerää, mutta sellaista en tiettävästi ole päässyt kokeilemaan.
Silti juon kahvia, kuulunhan kahvinjuojakansaan. Ei siitä ole paljon aikaa, kun en juonut ollenkaan kahvia. Sitten iski lasten syntymä, työelämä, keski-ikä ynnä muita uuvuttavia tekijöitä. Kahvilla on selkeä välitön piristävä vaikutus minuun. Myös ajattelutoiminta tuntuu saavan lisäkierroksia kahvista. Kahvin positiivisista terveydellisistä vaikutuksista on monenlaisia tieteellisiä todisteita. Tosin sokerin käyttöni on sellaista överitasoa, että haittoja tullee enemmän. Eikä niistä reippaista maitorasvoistakaan taida hyötyä olla. Allekirjoitan väitteen, että sokeri on aikamme pahin huumausaine, koska en ole päässyt kokeilemaan järeämpiä huumausaineita. Sokerin yletön nauttiminen pudottaa vireystasoani huomattavasti. Sokerista ei oikein pääse eroon, jos ei ole rautaista tahtotilaa. Ja minullahan ei ole. Tykkään sokerista eri muodoissa, joten pakko saada lisää.
Kivoimpia sokerin ja kofeiinin yhdistäviä myrkkyliemiä ovat energiajuomat. Niissä ei ole edes kahvin hyviä puolia, vaan pelkkiä huonoja. Joten juon niitäkin ja varmasti liikaa. Tällä hetkellä (ja se hetki meni jo) teinien johtoajatuksena toimii ”ES pärisee” halvimman energiajuoman Euro Shopperin mukaisesti. Energiajuomilla nuoriso pysyy päivät hereillä ja tol(k)uissaan, koska yöt täytyy takoa GTA V:tä ja muita oppimispelejä. Setä kärisee, jonnet tärisee.
Jälkikurnutus: Ulkoilutakissani lukee isolla kirjaimet ”XTS” ja alla selitys ”x-treme series”. Lapsilleko näitä takkeja tehdään? Lisäksi takissa on teksti ”high performance”. Hyvä, jos takki yltää sellaiseen, koska takin kantaja ei yllä, ei edes energiajuomapärinöissä.
maanantai 30. syyskuuta 2013
maanantai 9. syyskuuta 2013
Mä kuuntelen Jörkkaa, del två
Kaikki tietävät, tai ainakin minä tiedän, että kaikki suomenruotsalaiset ovat syntyperäisiä intellektuelleja, mutta kuka tiesi sen, että Jörn Donner on Suomen siedettävin suomenruotsalainen intellektuelli. Tämä mies on ollut niin monessa mukana, ettei kukaan pysy laskuissa. Tällä hepulla on kaikkien muiden hyvien ominaisuuksien ohessa myös verraton itseironian taju. Mutta osaa Jörkka antaa muillekin. Juuri äskettäin hän lätki suomenruotsalaisella sukallaan eduskunnan toimintaa ympäri korvia:
”Se oli yhtä helvetin ikävää, kuin se on aina ollut”, arvioi Donner kansanedustajan arkea. Eikä Jörn tähän jätä, vaan jakaa vielä lisää karkkia kansalle: ”Ja mitä tulee kansanedustajien yleiseen älykkyysosamäärään, niin sehän ei kovin huikea ole.” Liennyttäen Donner huomauttaa kuitenkin, että eduskunta kuvaa Suomen kansaa: ”Ei me olla tämän fiksumpia.”
Joskus aiemmin mainitsin, kuinka Jörkka lausui kirjakerhon mainoksessa kuolemattomasti ”lukeminen kannattaa aina”. Myöhemmin hän totesi lauseen olevan puppua: ”Ei. Ei se aina kannata. Mutta ei saa myöskään väheksyä sitä.” Lukemisessa on se ongelmallinen piirre, että lukemisen kannattavuus tai kannattamattomuus ratkeaa useimmiten vasta materiaaliin perehtymisen, i. e. sen lukemisen, jälkeen. Harvempi kirja on kesken jäänyt, mutta jokunen vuosi sitten jätin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen puolitiehen, kun sain tarpeekseni sen päälle liimatun vitsikkäästä ruotsalaisuuden palvonnasta. Antanen Nousiaiselle kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden. On paljon muitakin teoksia, jotka olisi saanut jättää kesken, mutta jotka olen kiukulla pakertanut loppuun. Yhtenä esimerkkinä Juha Seppälän Mr. Smith. Mr. Smithin tapauksessa on kyse niin monella tasolla operoivasta neroudesta, ettei näin tyhmä jamppa saisi ottaa sellaista opusta edes käteensä.
Mutta vielä Jörniin. Jörn Donner on graniitinluja ikoni, jota on imitoitu myötähäpeään asti ja pitkälle sen ylikin. Minkä Jörkka tekee, sitä ei tee muu paremmin. Enkä muuten ole lukenut saati katsonut ainuttakaan Donnerin tuotosta.
Mellanstick: jörniminen on jyystämistä, parhaimmillaan parempaakin.
Mellanstick två: Siis mellanstick? Mikä logiikka siinä on? Mellan on välissä eikä lopussa. No onhan se myös välihuomautus, mutta kuitenkin. Nyt svedut skarpatkaa vähän.
Välipurema 3: Vielä intellektuelli vitsi: Minkä niminen on Jörn Donnerin turkkilainen velipuoli? Jörn Döner.
”Se oli yhtä helvetin ikävää, kuin se on aina ollut”, arvioi Donner kansanedustajan arkea. Eikä Jörn tähän jätä, vaan jakaa vielä lisää karkkia kansalle: ”Ja mitä tulee kansanedustajien yleiseen älykkyysosamäärään, niin sehän ei kovin huikea ole.” Liennyttäen Donner huomauttaa kuitenkin, että eduskunta kuvaa Suomen kansaa: ”Ei me olla tämän fiksumpia.”
Joskus aiemmin mainitsin, kuinka Jörkka lausui kirjakerhon mainoksessa kuolemattomasti ”lukeminen kannattaa aina”. Myöhemmin hän totesi lauseen olevan puppua: ”Ei. Ei se aina kannata. Mutta ei saa myöskään väheksyä sitä.” Lukemisessa on se ongelmallinen piirre, että lukemisen kannattavuus tai kannattamattomuus ratkeaa useimmiten vasta materiaaliin perehtymisen, i. e. sen lukemisen, jälkeen. Harvempi kirja on kesken jäänyt, mutta jokunen vuosi sitten jätin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen puolitiehen, kun sain tarpeekseni sen päälle liimatun vitsikkäästä ruotsalaisuuden palvonnasta. Antanen Nousiaiselle kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden. On paljon muitakin teoksia, jotka olisi saanut jättää kesken, mutta jotka olen kiukulla pakertanut loppuun. Yhtenä esimerkkinä Juha Seppälän Mr. Smith. Mr. Smithin tapauksessa on kyse niin monella tasolla operoivasta neroudesta, ettei näin tyhmä jamppa saisi ottaa sellaista opusta edes käteensä.
Mutta vielä Jörniin. Jörn Donner on graniitinluja ikoni, jota on imitoitu myötähäpeään asti ja pitkälle sen ylikin. Minkä Jörkka tekee, sitä ei tee muu paremmin. Enkä muuten ole lukenut saati katsonut ainuttakaan Donnerin tuotosta.
Mellanstick: jörniminen on jyystämistä, parhaimmillaan parempaakin.
Mellanstick två: Siis mellanstick? Mikä logiikka siinä on? Mellan on välissä eikä lopussa. No onhan se myös välihuomautus, mutta kuitenkin. Nyt svedut skarpatkaa vähän.
Välipurema 3: Vielä intellektuelli vitsi: Minkä niminen on Jörn Donnerin turkkilainen velipuoli? Jörn Döner.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Joku on lukenut näitäkin joskus
-
Olen taas vaihteeksi innostunut luukuttamaan Mikko Kuoppalaa, lupaavaa nuorehkoa sanataiteilijaa (s. 1981), joka myös taiteilijanimellä Pyhi...
-
Takauma: heinäkuu 2013 ja kesä kukkeimmillaan. Riemurinnoin kaahailen Sysmän kirkonkylälle, sillä okulaareissani siintelevät maailmankaikkeu...
-
Metrilakuindeksi kannattaa huomioida markkinatorilla käydessä, ts. kuinka monta metriä lakua saa viidellä eurolla. Nykyisin lähtökohta taita...
-
Mahtava meno, tiukka etukeno, herkällä tatsilla, rumpusatsilla, jee jee jee! Hölmö renkutus jäi päähän, koska se toistui lukemattomia kertoj...
-
Taisi olla itse V. A. Koskenkorva (Valtion Alkon Koskenkorva), joka tokaisi aikoinaan tyhjentävän itsestään selvästi pirtin pöydän ääressä, ...
-
Olimme ruokaostoksilla, kun vihannesosastolla äkkäsin superkirsikkatomaatteja. Hilpeästä kevennyksestä huvittuneena vinkkasin vaimollekin nä...
-
Saarioinen taas valmiiksi pöydän laittaa, perinteiset herkut hyvältä maittaa, jouluna on aikaa olla seurassa toisten, kun jouluruokaa on ...
-
Kun viime vuoden kesähelteillä loikkasin kehityksen portaita pari askelmaa ylöspäin ja hankin Android-puhelimen, en tiennyt millaiseen kurim...
-
Puolijumalallinen Leevi and the Leavings -legenda, nyttemmin autuaammille laulumaille kaksimielisyyksiä ja muita rasvaisia juttuja viljelemä...
-
Uusi Suomi -nettilehdellä on Puheenvuoro-niminen blogipalvelu, johon on hilautunut lukuisia maamme sanavalmiita yksilöitä. Blogipalvelu edus...