Kaikki tietävät, tai ainakin minä tiedän, että kaikki suomenruotsalaiset ovat syntyperäisiä intellektuelleja, mutta kuka tiesi sen, että Jörn Donner on Suomen siedettävin suomenruotsalainen intellektuelli. Tämä mies on ollut niin monessa mukana, ettei kukaan pysy laskuissa. Tällä hepulla on kaikkien muiden hyvien ominaisuuksien ohessa myös verraton itseironian taju. Mutta osaa Jörkka antaa muillekin. Juuri äskettäin hän lätki suomenruotsalaisella sukallaan eduskunnan toimintaa ympäri korvia:
”Se oli yhtä helvetin ikävää, kuin se on aina ollut”, arvioi Donner kansanedustajan arkea. Eikä Jörn tähän jätä, vaan jakaa vielä lisää karkkia kansalle: ”Ja mitä tulee kansanedustajien yleiseen älykkyysosamäärään, niin sehän ei kovin huikea ole.” Liennyttäen Donner huomauttaa kuitenkin, että eduskunta kuvaa Suomen kansaa: ”Ei me olla tämän fiksumpia.”
Joskus aiemmin mainitsin, kuinka Jörkka lausui kirjakerhon mainoksessa kuolemattomasti ”lukeminen kannattaa aina”. Myöhemmin hän totesi lauseen olevan puppua: ”Ei. Ei se aina kannata. Mutta ei saa myöskään väheksyä sitä.” Lukemisessa on se ongelmallinen piirre, että lukemisen kannattavuus tai kannattamattomuus ratkeaa useimmiten vasta materiaaliin perehtymisen, i. e. sen lukemisen, jälkeen. Harvempi kirja on kesken jäänyt, mutta jokunen vuosi sitten jätin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen puolitiehen, kun sain tarpeekseni sen päälle liimatun vitsikkäästä ruotsalaisuuden palvonnasta. Antanen Nousiaiselle kuitenkin vielä uuden mahdollisuuden. On paljon muitakin teoksia, jotka olisi saanut jättää kesken, mutta jotka olen kiukulla pakertanut loppuun. Yhtenä esimerkkinä Juha Seppälän Mr. Smith. Mr. Smithin tapauksessa on kyse niin monella tasolla operoivasta neroudesta, ettei näin tyhmä jamppa saisi ottaa sellaista opusta edes käteensä.
Mutta vielä Jörniin. Jörn Donner on graniitinluja ikoni, jota on imitoitu myötähäpeään asti ja pitkälle sen ylikin. Minkä Jörkka tekee, sitä ei tee muu paremmin. Enkä muuten ole lukenut saati katsonut ainuttakaan Donnerin tuotosta.
Mellanstick: jörniminen on jyystämistä, parhaimmillaan parempaakin.
Mellanstick två: Siis mellanstick? Mikä logiikka siinä on? Mellan on välissä eikä lopussa. No onhan se myös välihuomautus, mutta kuitenkin. Nyt svedut skarpatkaa vähän.
Välipurema 3: Vielä intellektuelli vitsi: Minkä niminen on Jörn Donnerin turkkilainen velipuoli? Jörn Döner.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti