”Maailma muuttuu, Eskoseni”, olen kuullut jankutettavan lapsuudesta lähtien, mitä tahansa onkaan sitten muuttunut. Tällä Aleksis Kiveltä ryövätyllä ja pieleen siteeratulla lauseella isäni on tahtonut tähdentää minulle, kuinka kaikkeen muutokseen ja kaiken muuttumiseen täytyy elämän taipaleella olla valmis. Näin ainakin kuvittelen hänen tarkoittaneen. Isäni on myös todennut, että ”voi meitä Sortavalan poikia” sekä ”heiphodeeraa”, mutta ei niistä sen enempää.
Olen nauttinut kahvini vakioruokalassani saksalaisella varmuudella valmistetusta Bauscherin valkoisesta kahvimukista. ”Kahvimuki” on turhan rehvakkaasti ilmaistu, koska mukiksi kuppi on liian pieni, ehkä jotain pari desiä vetoisuudeltaan. Bauscher on siis saksalainen kovaposliinituotteita valmistava yritys, joka on kerryttänyt pitkiä perinteitä vuodesta 1881. Ikään kuin joku tiedolla mitään tekisi.
Taannoin havaitsin huolestuttavaa kehitystä kahvikuppivitriinissä. Saksalaisten levollisen tylsänvalkoisten kuppien rinnalle olivat tunkeutuneet Ikean monenkirjavat bulkkimukit. Nyt mukeja olikin tarjolla turkoosina, oranssina, tummanruskeana sekä limenvihreänä. Silmää rauhoittava valkoisuus oli kadonnut. Ei se mitään, tartuin edelleen Bauscheriin ja jätin Ikean mukit omaan arvoonsa.
Kunnes koitti 18. helmikuuta 2014. Bauscherin kuppien määrä oli vähentynyt minimaaliseksi Ikean mukeihin verrattuna. Kun menin hakemaan kahvin, luotettavan lujaa valkoista ei näkynyt enää ollenkaan. Muut kahvinjuojat olivat ehtineet viedä ne. Oli pakko ottaa Ikean muki. Valitsin turkoosin, kun se on niin kiva väri. Ikean ties missä valmistetusta mukista on parempi juoda, koska mukin reuna paksumpi ja miellyttävän pyöristetty. Suurempaa mukia on myös helpompi käsitellä.
”Niin muuttuu mailma, Eskoni.” – Aleksis Kivi: Nummisuutarit
Kuppi kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti