Jekkumestari

Pienenä poikana yksi lempijekuistani liittyi viinirypäleisiin. Alkuvalmisteluna söin monta viinirypälettä ja kasasin niiden siemenet keoksi. Sitten otin yhden viinirypäleen, halkaisin kahtia ja koversin sen sisään kuopan. Kuoppaan tungin ison kasan syömistäni rypäleistä säilömiäni siemeniä. Sen jälkeen suljin ”kannen” ja tarjosin viinirypälettä isälleni. En muista varmasti, onnistuiko temppu kertaakaan. Taisi onnistuakin, mutta ehkä isäni laittoi rypäleen suuhunsa tietoisena jekustani, jotta sain onnistumisen iloa.

Näkihän sen ilman tiukempaa tarkastelua, että viinirypälettä oli peukaloitu. Sen verran kömpelö oli naamiointi. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut nokkelampaa tehdä vaikka pieni viilto rypäleen päähän ja tunkea viillosta siemenet sisään vaikka jollain tikulla tai veitsen kärjellä. Nykyisin viinirypälejekun toteuttaminen on entistä haastavampaa, koska kaupoissa myytävät viinirypäleet ovat poikkeuksetta siemenettömiä. Täysin munattomilla rypäleillä ei temppua toteuteta.

Päälle päätteeksi vielä vähemmän suositeltava jekku. Sain muksuna hoitotätini lapsilta lahjaksi silloisen kuumimman trendihyödykkeen eli aivastuspulveria. Se oli minikokoinen punainen muovipullo, jossa oli sininen korkki. Sisältöä voi vain arvailla tai googlettaa, mutta arvelen sen sisältäneen ainakin valkopippuria. Eräänä iltana, kun isäni oli nukahtanut sänkyyn, kaivoin pullon ja sirotin jauhetta hänen sieraimiinsa. Reaktio ei ollut toivotunlainen. Hän ryntäsi rakettina vessaan huuhtelemaan kauheaa polttoa ja kirvelyä nenässään. Aivastusta ei tullut, mutta silmitön raivari tuli. Sen havaitsi pään punaisuudesta ja huutamisesta. Aivastuspulveripulloa en sen koommin nähnyt.

Star Wars -sekoilua kerrakseen

Star Warsin -lehden numero 3/1984 ilmestyi 17.6.1984. Tosin 17.6. oli sunnuntai, joten käytännössä lehti tuli kauppoihin maanantaina. Pieni 8-vuotias poika sai tahtonsa läpi ja hänen isänsä osti tuoreeltaan lehden. Olihan poika saanut jo aiemmin pari vuoden 1983 lehteä, vaikkakin numerot 1/1984 ja 2/1984 olivat jostain syystä jääneet väliin.

Ja sitten nopea leikkaus kolmenkymmenen vuoden päähän. Noin tuo olisi voinut mennä, jos muistaisi tapahtumien kulun. Vaan kun ei muista. Kuitenkin jollain tavoin käsiini päätyi Star Wars -lehden kolme numeroa. Star Wars -huuma oli kova 1980-luvun alkupuolella. Olihan Imperiumin vastaisku saatu purkkiin 1980 ja Jedin paluu 1983, ja vuoden 1983 loppupuolella lätkäistiin Jedin paluun buumissa markkinoille Semic-kustantamon Star Wars -lehti. Leffat tuli vuokrattua R-kioskilta ja katsottua silmät kiiluen moneen kertaan. Varsinkin Hothin jääplaneetan taistelu oli vaikuttava. Kaupat olivat pullollaan erilaisia ukkeleita ja aluksia. Niitä en saanut, vaikka kinusin kuinka. Kuolasin niitä sitten kavereiden luona, varsinkin valtavaa AT-AT-kävelijää, varmaan metrin korkeaa muovimöhkälettä. Star Wars -aiheisia legoja ei ikinä tullut kauppoihin, vaikka muistan haaveilleeni legoista tehdystä x-siipihävittäjästä. Lego ei ollut tuolloin kiinnostunut ulkopuolisten tuotemerkkien lisensoinnista.

Olin kova ahmimaan sarjakuvia 80-luvulla. Aku Ankasta se varmaan alkoi. Sitten tulivat Aku Ankan  taskukirjat, Roope-setä, Karvinen, Tenavat, Teräsmies, Transformers, Action Force, Masi, Timo Tiikeri, Älli ja Tälli, Autopartio 525, Navaho (Blueberry), Lucky Luke, Asterix, jne. Star Warsia ei kuitenkaan kertynyt minulle kuin kolme lehteä ja pari albumia. Ehkä johonkin oli laitettava stoppi, koska sarjiksia alkoi kasautua kaikki paikat täyteen. Järjettömästä sarjismäärästä huolimatta olin kateellinen serkuilleni, jotka olivat jäseninä Semicin sarjakuvakerhossa ja saivat joka kuukausi satunnaisen sarjakuvapaketin.

Uusi Star Wars -kuumeilu alkoi sen myötä, kun sain tilaisuuden hankkia pojalleni SW-legoja. Ensimmäisten joukossa luonnollisesti x-siipihävittäjä. Alkuvuodesta kaivoin kellarista esiin vanhat SW-lehteni. Niitä pojan kanssa selailtuani minulle syttyi ajatus, olisiko kenties mahdollista saada täydennettyä jatkokertomus, joka alkoi numerossa 3/1984. Lapsena kiersin tolkuttomasti antikvariaatteja, mutta verkon myötä homma on muuttunut. Sain hankittua kyseisen lehden ja pari muuta kätevästi (ja kalliisti) yhden antikan nettisivujen kautta. Ja sitten tuli ostettua vielä pari lehteä Huutonetistä. Sitten paljon lisää lehtiä Huutonetistä. Ja vielä antikvariaattien sivuilta. Ja vähän ajan päästä minulla olikin käsissäni kaikki Semicin 1980-luvulla ilmestyneet Star Wars -lehdet. Ei niitä onneksi ehtinyt ilmestyä kuin 31 kpl vuosina 1983–1987. Tällainen suoritus ansaitsee vähän sormiheristelyä: noin siinä käy, kun keski-ikäinen mies pääsee nostalgiapäissään touhuilemaan vapaasti. Mutta menköön nyt läpi sormien, siivilän ja sihvelin, sillä ei se ollut sentään kahelein nostalgiafiilistelyostovimmatrippi, jonka olen kokenut. Miten olisi satoja euroja Matchbox-pikkuautoihin?

Kanuunassa Sokrateen kanssa

Jatkoa ties mistä.

Iso S: Mitä tapahtui? Onko Zeus heittäny mua salamalla päähän?
Mä: Tais olla Dionysos, joka heitti litratolkulla vinettoa sun suuhun.
Iso S: Ei tsiisus, vaikken kaveria tuntenukkaa. Tulis Haades ja hakis pois.
Mä: Tais loppuillasta Athene loistaa poissaolollaan. Eikä Afroditekaan ollu suosiollinen meille. Tuliks jo lueteltuu kaikki jumalat?
Iso S: Niitä riittää vaiks Akropoliksen lampaat söis. Palataa tähän hetkeen. Kupolissa on sen tason zembalot meneillään, että nyt olis Epione tarpeen. Jos sitä ei oo, niin Buranakin kelpaa. Jalatki särkee ettei mitään tolkkuu. Miks ne on noin likasetki? Ei mut, missä mun uudet läpsyttimet on? Ei saatana, joko taas!
Mä: Hukkasiks sä taas sandaalis? Ei hitto, mä voisin kuolla nauruun, mut mä en uskalla nauraa, koska sillon mun pää halkeais saletisti.
Iso S: Ei jaksa itkee niiden perään. Sä sentään löysit makuusijakses ton sohvan, mut mä oon halaillu tätä lattiaa. Mun ikiaikaiset nikamani ei oikein kestä näin kovaa todellisuutta. Sic biscuitus disintegrat.
Mä: Muuten, sydänystäväs Platon ei vissii oo paikalla, jos se ei sit oo sammunu vessaa tai parvekkeelle. Onkohan Platomeisterille lohjennu?
Iso S: Duobus litigantibus tertius gaudet. Kylläpä tänään irtoo. Mut jos se palikka on saanu muuta kuin platonista rakkautta, niin mä hilaan itteni jojoon Parthenonin kattopilarii. Paitsi jos se on eksyny haaskalle, niin sit alkaa pilkkakirves heiluu.
Mä: Hei, eteisest kuuluu jotain kolinaa. Joku hakkaa oveen. Kai täst on raahauduttava kattoon.
…
Mä: Platonhan se siinä, eikä kahen kilon siika. On siinä ovikellokin ettei tarvi takoo reikää oveen. Kerroinks mä sulle osoitteeni?
Platon: Kyl sä kerroit mulle ja monelle muullekin siellä baarissa. Sun onnes, ettei ne lähteny mukaan. Tai epäonnes, miten sen nyt kattoo. Niin joo ovikello. Kato en muistanu tollasenkaa keksinnön olemassaoloo. Ei meillä vanhoina hyvinä aikoina ovikelloi ollu. Eikä kyl tainnu olla oviikaan.
Mä: Missäs on tullu suhailtua viime yönä?
Platon: Paikka oli selkeesti baari, koska siel oli tiski, josta sai viinaa. Mä desinfioin ruoansulatuskanavaani ihan hissukseen, kun siihen tuli pari steroidimöykkyä jotain soidintanssia esittämään. Nostelin pullistelijat seinälle painimestarin varmuudella. Seuraavaks muistan, et joku muija raahaa mua taksiin. Aamul kun heräsin ja katoin siihe viereen, niin meinasin pelästyy paskat toogaani. Totesin, et nyt oli tullu hirvikolari. Liipotin paikalta toogan helmat lepattaen. Täytyy olla kiitollinen, et osa viime yön koettelemuksista on karannu ikuisten ideoiden maailmaan.
Iso S: Toi tarina paransi heti mun päivääni. Tohon on vaan lisättävä, et ylivoimane enemmistö noista Platonin säätämisistä on peräsin idioottimaisten ideoiden maailmasta.
Platon: Taas se vittuilu alko. Taidan nostaa sutkin kuivumaan, et opit tavoille.
Mä: Iisisti, poika, iisisti. Eksä muista, et provoominen on ollu historian alkuhämäristä asti Sokrun heiniä.
Platon: Tiiän tiiän. En vaan jaksais tota sen virnuiluu tässä olotilassa. Darra alkaa päästä niskan päälle. Nyt olis aika kaivaa ne jemmapullot esiin, jos niitä on jossain.
Mä: Mun kovalevy on formatoitu viime yönä, joten etsivä löytää ja löytäjä saa pitää hauskaa. Etsi vaikka keittiöstä.
Platon: Toi alkuhöpinä meni ihan ohi, mut tajusin sanan ”keittiö”. Sinne siis.
…
Platon: Kato löysin tiskipöydältä pari juomatonta viinipulloa. Nyt pojat ilon kautta ja uuteen nousuun! Tästä se lähtee!
Iso S: Vero possumus, poikaseni. Mut nyt mä lähen paskalle.