Olemmepa nyt toikkaroineet Dan Fanten kädenjäljissä. Kai se rappiokirjallisuutta on, kerran viinaa kiskotaan urakalla. Fante heittää opuksissaan peliin alter egonsa (Bruno Dante) ja esittelee tämän kautta vissiin aika pitkälti omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Ja kenties pudottelee sinne tänne mielikuvituksen tuotetta. Fante on asunut New Yorkissa ja Los Angelesissa, joten tapahtumat sijoittuvat näihin kaupunkeihin.
Dan Fante kuvaa Losia ja sitä asuttavaa kummajaisgalleriaa eläväisin sanankääntein, mutta Nykistä ei tunnu irtoavan oikein mitään. Fanten nalli napsahtaa kertaalleen myös Las Vegasiin. Alla pari pätkää kolmesta eri teoksesta.
Aasin vaihteet
”Päivänvalo oli poissa ja sen korvasivat miljardit saastepölyhiukkaset jotka antoivat lankeavalle pimeydelle viemäriin valuvan veren sävyn. Tämä suunnaton, ylensyönyt, tautinen vaaleanpunainen porsas kaupungiksi vyöryi maiseman läpi niin kauas kuin silmä kantoi, yskien, pärskien ja ahmien sisäänsä kaiken sen mikä kerran oli ollut luonnollista ja koskematonta.”
Pönttö
”Aamuun mennessä, Boil Heightsin slummien palmujen yltä, kesäauringon tulipallo polkaisisi taas savusumun ilmoille. Kolmentoista miljoonan asukkaan kaupunki tukehtui kuoliaaksi päivä kerrallaan.”
”Las Vegas on iso mällitahra, verhoiltu viemäri. Inhosin sitä jopa juoppona. Tunti tunnilta se kasvaa isommaksi ja rumemmaksi, kimalteleva, höyryävä, radioaktiivinen öljylätäkkö, joka saastuttaa Nevadan autiomaata.”
Aasin kaviot
”Rikkaita, elokuvia liukuhihnalta suoltavia tuottajia, hemmoteltuja rocktähdenpaskiaisia, gangstaräppäreitä housunvyöhön tungettuine mustine Glock-pistooleineen, alkkis-ex-näyttelijöitä liian monine rattijuopumuksineen ja tsiljoona hip-hop-pippaloihin hinkuvaa rahantörsääjää. Ihmisyksilöitä, joiden olemus ilmensi Los Angelesille tyypillisiä, luotaantyöntävimpiä piirteitä mitä on: liian suurta egoa ja ylenpalttista vaurautta.”
”Väki lappaa Losiin toivoen löytävänsä jotain sanoinkuvaamatonta, heidän itsensä yläpuolella olevaa. Jotakin jonka voi nimetä ja johon uskoa, heillä on jonkinlainen idea menestyksen tai varallisuuden kertymisen tai tunnustuksen saamisen tuomasta tyydytyksestä. Moinen ei tietenkään koskaan toteudu. Ei vaikka ostetaan isompi talo Brentwoodista tai taas uusi mersu tai hommataan lisää plastiikkakirurgiaa tai kiskotaan enemmän amfetamiinia tai mennään naimisiin jonkun kuntosalitutun kanssa. Mitä tahansa eteen tupsahtaa. Mitä tahansa kunhan kuvitelma ei romahda ja ettei tarvitse kurkistaa sielun maton alle kertynyttä paskaa. Siinä minä porskuttelin heidän kanssaan. Eturivissä ja keskellä. Pääsylippuni leimattiin jo syntymässä.”
”Halveksin Hollywoodia ja niitä kummallisia ahneita mielenvikaisia mutanttirunkkareita jotka se oli poikinut.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti