Pitkästyttävät pölinät pitkosta

Tässäpä mainio esimerkki iän tuomista eduista. Jos Hercule Poirot kehotti käyttämään pieniä harmaita aivosoluja, minun aivosolujeni harmaus johtuu niiden elottomuudesta. Hoksottimet kärsivät sellaisesta kuolonkankeudesta, ettei voi kuin päivitellä, kuinka saatanan tyhmä ihminen voi olla. Ostin joitakin päiviä sitten pullapitkon. Tunnustaudun satunnaiseksi pullan mussuttajaksi, kunhan ei muodostuisi pahaksi tavaksi. Tällä kertaa terveydelle hengenvaaralliseksi vehnäseksi valikoitui Jokioisten Leivän tuotos nimeltä ”Kappeevoipitko”.

Järsin heti ensi nälkään jonkin verran, sillä jos ihminen jollain selviää elämässä, niin se on vehnäjauhon, voin ja sokerin yhdistelmä. Sen jälkeen pitkonpätkä jäi roikkumaan pöydälle useiksi päiviksi. Palataan hieman taaksepäin. Jo kaupassa ihmettelin sanaa ”kappee”. En kerta kaikkiaan tajunnut, mitä sana voi tarkoittaa. Päättelin, että kyseessä on jokin jokioislainen erikoismurresana, jonka merkityksen voi ymmärtää vain syntyperäinen jokioislainen.

Useamman päivän kuluttua tartuin pitkoon ja päätin, että tungen sen naamariini vaikka väkisin, ettei menisi pilalle. Siinä pullaa jäystäessäni katselin käärepaperia ja silloin minulla välähti: ”kappee” tarkoittaa kapeaa. Tunsin itseni idiootiksi, mikä tosin nykyisin ei ole ollenkaan harvinaista. Jos tarkalla voisilmällä havainnoi pitkon muotoja, saattaa se olla perinteistä pullapitkoa kapeampi. Käänsin käärepaperin ympäri ja sieltä löytyi lisävalaisua pitkon nimelle:

”Tampere–Turku-rautatieltä vedettiin kapearaiteinen teollisuusrata Humppilasta Jokioisten kautta Forssaan 1898. Reitti oli ensimmäinen yleiseen liikenteeseen otettu kapearaiteinen rautatie Suomessa. Lähes koko rata kulki Jokioisten kartanon omistamalla maalla.”

Tämä varmasti kiinnosti kaikkia, tai vähintäänkin junabongareita ja pienoisrautatieharrastelijoita. ”Pidä saastaiset sormesi kaukana minun Märklinistäni!”, kimitti eräs sekavan oloinen setämies takarivistä. Kaikki Conania katsoneet tietävät, millä äänensävyllä edellinen repliikki pitää lausua. Selväpäisempi ihminen voi helposti saattaa epäilyksenalaiseksi rautatien ja pullapitkon yhteyden, mutta minulle se on yhtä luonnollinen asia kuin käen munat vieraassa pesässä tai käet vieraissa taskuissa. Katsokaas molemmat ovat pitkulaisia.

Laatua viimeiseen muruseen: Kappeevoipitko, nami nami ja mussun mussun.

Toinen jokioislainen spesialiteetti: anusvoipulla. Lukijan mielikuvituksen varaan jää, mitä on ”anusvoi”.

Piiri pöyhii Apulantaa

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, mutta jätetään Armas ja Suvi miettimään, jäikö Arvo ansaitsematta, kun piirun verran paremman kirjapiirin tahmaisiin käsiin on tarttunut mestariteos, jota ei saa ravistelemallakaan irti. Ari Väntäsen tykittämä Apulanta-yhtyeen historiikki Kaikki yhdestä pahasta on sellaista herkkujen herkkua, että oksat helvettiin muovikuusesta. Onhan se niin ja näin on, että paperinivaskan julkaisusta on vierähtänyt tovi isovaarin taskunauriissa, mutta asiaa täytyi vähän kypsytellä, vaikken tiedäkään, mitä haluan sanoa sillä. En ole rock-elämänkertoihin ennen kajonnut, mutta tämän luinkin pariin kertaan. Sen verran miellyttävää oli perehtyä näiden saman sukupolven jannujen edesottamuksiin. Tapahtumaympäristöinä pyörivät Heinola ja Lahti ovat myös kovin tuttuja mestoja, joten sekin lisäsi vetoa.

Bändin jäsenet Toni, Sipe, Antti, Tuukka, Jönssi/Parta-Sami ja muu revohka sukkuloivat läpi 1990- ja 2000-lukujen punk-, punkrock-, rock-, poprock- ja rockrock -skenen törmäten moniin hienoihin persooniin. Matkalle mahtuu mitä viihdyttävimpiä tarinoita ja sattumuksia. Kirja perustuu pitkälti Wirtasen Tonin ja Santapukin Sipen/Simon tarinointiin. Heinolan Heilin helmoista ponnistanut (ei se sieltä ponnistanut, mutta kuulosti hauskalta) bändi on hilannut itsensä hämmentävällä TSI-mentaliteetilla (se toinen TSI, ei volkkarin surkea moottori) kansakunnan kaapin päälle, koska kaappiin tämä kolmen hengen pikkujättiläinen ei enää mahtuisikaan. Teos on pullollaan hyviä heittoja ja hulvattomia juttuja, joten tässä muutama esimerkki:

”Levyllä (Mikä ihmeen Apulanta?) vierailevat Tuukka Temonen ja Tehosekoittimen Matti Mikkola, jotka soittavat Melody-Pops-tikkareita.”

Toni: ”Temonen on hienoin lavahahmo ikinä. Sen soitto oli aluksi ihan paskaa, koska ei ihminen sellaisissa asennoissa soittamaan pysty, mutta voi vittu, miten hienolta se näytti. Tuukalla oli muuvit hallussa. Se kaatuili, se oli kuin Morrison ja Cobain samassa paketissa, todella viihdyttävä esiintyjä.”

Toni: ”Väsyneen iskelmähitin soittaminen oli mulle ja Sipelle kainalopieruvitsi. … No, me mentiin Sipen kanssa Hämeenlinnaan, soiteltiin kaduilla ja nähtiin silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Se ei suostunut kirjoittamaan kitaraani, että ”köyhiltä selkä poikki”, vaikka pyysin.”

”Apulanta alkoi jakaa Lyseonmäen koululla rockstipendiä. Sipe: ”Pankki tai klubi saattoi antaa heinolalaiselle huippuabiturientille lakkiaisissa satasen tai muutaman kymmenen markkaa. Me päätettiin jakaa kolmentuhannen markan stipendi ”rockhenkisestä toiminnasta”.”

Sipe: ”Mä menin kevätjuhlaan kuuntelemaan, kun rehtori kuulutti Apulanta-yhtymän stipendin – me oltiin yhtymä silloin. Oli hauskaa, kun vanhan liiton opettaja joutui puhumaan juhlayleisön edessä rockhenkisestä toiminnasta. Lukion hikarit olivat nyreinä, kun saivat vain pikkurahoja kun taas se hyljeksitty rokkari sai kolme tonnia.”

Toni: ”Me improvisoitiin siellä Simon kanssa sinkulle (Reunalla) b-puolet. Syntyi Gorillaz-henkiset ja reggaevaikutteiset kappaleet ”Rai-rai-rai” ja ”Japa-japa-jaa”. Kirjoitin lyriikat pahvilautasen pohjaan samalla kun ajoin autolla studiolle. Vitutti niin, ettei ole tottakaan. Kun toimitusjohtaja Tiainen sai b-puolet kuultavakseen, se soitti ja sanoi: ”En ole koskaan hävennyt yhtäkään Apulanta-biisiä, mutta nyt sekin muuttui.” No itsepähän tilasi.”

Toni: ”Reunalla-sinkku ilmestyi samana päivänä kuin Heinola 10. Albumillahan Reunalla on nimeltään Reunallat, koska me päätettiin laittaa kaikkien biisien nimien perään t. Se vasta oli paska idea.”

Vain yksi asia jäi askarruttamaan fragmentoitunutta mieltämme: mitä se tahma käsissämme oli?

Uusi Alko-yliopisto starttaa vauhdilla

Dominoivalle Aalto-yliopistolle saadaan tänä syksynä pullonvarteenotettava kilpailija, kun uusi Alko-yliopisto avaa ovensa vain pääkaupunkiseudun kivenheiton päässä, eli tarkalleen 48 kilometrin etäisyydellä Aalto-yliopistosta.

Uutistoimisto MMT:n haastattelema Alko-yliopiston rehtori Ritva-Raisa Tenu-Keppinen valaisee muuttuvaa koulutuskenttää: ”Maailma muuttuu Escortini ja meidän on vastattava koulutushaasteeseen. Vastauksena Suuren Pullonhengen vaatimaan mukautumiseen avaamme valtiorahoitteisen Alko-yliopiston. Tiedustelu uuden opinahjon tiimoilta on ollut hyvin aktiivista ja uskomme opiskelupaikkojen menevän kuin kuumille reisille.”

MMT: ”Kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla, mikä on rinnanympärystänne, mutta ehkä myös se, minkälainen tulee olemaan opinto-ohjelmanne.”

Tenu-Keppinen: ”Kurssitarjontamme tulee olemaan kirjavaa kuin sekäkäyttäjän aamuoksennus, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen koulutusohjelma. Voin tarjota pari esimerkkiä, ja ehkä myös pari kierrosta, kun oli juuri palkkapäivä. Laskennan puolella keskitymme panos-tuotos-periaatteeseen, eli miten saavutetaan syvin mahdollinen humalatila mahdollisimman edullisesti. Peruskurssikirjana on Alkon hinnasto, jonka avulla laskemme mutkikkaita hyötysuhdelaskelmia. Emme kuitenkaan unohda kotivalmistajia, ja meillä onkin monipuolinen kurssitarjonta erilaisten kiljujen valmistusprosesseista aina perinteisen pontikan keittämiseen.

Myös etiketti on olennainen osa deekuilua, joten teemme paljon tutustumisjaksoja lähiöpubeihin. Sosiaalisen kanssakäymisen kurssilla perehdytään metodeihin, joilla vastakkaista sukupuolta lähestytään röyhkeän suorasukaisin ehdotuksin. Myös puristelu, nipistely ja erogeenisiin alueisiin ronski kajoaminen on oma kurssinsa. Kielikursseilla opiskellaan mm. roisia kielenkäyttöä, pubisanastoa, sammallusta sekä juoppohullun verbaliikkaa. Neuvottelut järjestysmiehen kanssa, jotta poke ei heittäisi ulos pubista virtsattuasi nurkkaan, käydään läpi draamakurssilla.

Musiikin kursseilla tutustutaan esimerkiksi räkälöiden äänimaailmaan ja opiskellaan, miten jukeboksista valitaan Yön ”Rakkaus on lumivalkoinen” toistettavaksi 17 kertaa peräkkäin. Erikoistumisjaksolta löytyy Kari Tapion tuotantoon keskittyvä kurssi, jossa mm. opetellaan laulamaan väärin ”Sateen jälkeen” kolmen promillen humalassa. Opimme myös tanssimaan hädin tuskin jaloillaan pysyvien pubiruusujen kanssa neliön kokoisella tanssilattialla ja antautumaan poskitangoon kantavan seinän kanssa. Mentorointiohjelmaamme on saatu haalittua jo iso liuta pitkän linjan rantojen miehiä. Näiltä rautaisilta alan ammattilaisilta eivät vinkit ihan heti lopu.”

MMT: ”Kuulostaa erittäin lupaavalta. Entä kansainvälisyysaspekti? Onko aspekti oikeasti suomen kielen sana?”

Tenu-Keppinen: ”Tutustumme monipuolisesti eri maiden juomakulttuureihin keskittyen luonnollisesti riskikäyttöön. Alkoholismiin suuntautumisen perussetti käydään läpi keskeisimpien maiden osalta. Saamme syksyllä vierailevaksi professoriksi ranskalaisen julkijuopottelun asiantuntijan Pierre-Christoph Gambinan, joka tulee antamaan neuvoja halpojen viinien suurkuluttamiseen sekä kotiviinien valmistamiseen.”

MMT: ”Mitä tapahtuu Alko-yliopistosta valmistumisen jälkeen? Mitkä ovat työllistymisnäkymät?

Tenu-Keppinen: ”Luonnollisesti emme jätä meiltä valmistuvaa omin neuvoin. Tavoitteemme on, ettei yksikään meiltä valmistunut puistomaisteri työllisty. Nollan prosentin työllisyysaste saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta rima on asetettava korkealle. Meillä on erillinen kurssi, jossa opiskelijoita opetetaan selviämään erilaisilla tuilla siten, että mahdollisimman paljon rahaa jäisi dokaamiseen.”

”Tulevaisuus näyttää jo nyt hyvin sumuiselta, vaikka emme ole päässeet vielä edes kunnolla vauhtiin. On todennäköistä, että avaamme vuoden sisällä toimipisteen Tallinnaan, joka on opiskeluympäristönä vielä otollisempi kuin pääkaupunkiseutu. Potentiaalista opiskelijamateriaalia reissaa päivittäin Helsingin ja Tallinnan väliä”, Tenu-Keppinen toteaa lopuksi, tekee pari rietasta sormimerkkiä ja vinkkaa merkitsevästi silmää kuvaajamme suuntaan, joka on juonut helmeilevää omenaviiniä jo aamusta alkaen.

Jälkkis: ”Ei ole omaperäinen”, ”on niin nähty”, ”kopioitu Pahkasiasta”. Kenties, mutta Elvis ja Beatles tekivät jo kaiken musiikin.