Hillomunkkeja on vaikea löytää. Löytämisen tekee vaikeaksi se, että minulla on tietynlainen käsitys siitä, mikä on hillomunkki. Hillomunkki on sellainen, joka antaa nimelleen täyden vastineen, eli munkissa todella on hilloa. Kun munkissa on hilloa, sitä on pursotettu munkkiin kunnolla, eikä millään pipetillä. Tällaiset hillotippamunkit ovat nykyään valitettavan yleisiä. Pidän sellaista lähes petoksena. Jos haluaa välttyä rajulta pettymykseltä, kannattaa ainakin kaikki tarjoushillomunkit kiertää kaukaa. Viimeisin kusetuksen uhriksi joutumiseni oli viime Hulluilla Päivillä. Ostin 5 kappaleen setin ”hulluja munkkeja”, joissa piti olla vaniljakreemiä sisällä. Mauttoman taikinamöhnän sekaan oli uitettu kynnenkärjellinen harvinaisen huonoa kreemiä. Toki munkit olivat muuten kookkaita ja edullisia kokoonsa nähden, mutta kun koolla ei laatua kompensoida. Tuli sellainen olo, että sai olla viimeinen kusetus.
Ilmeisesti hillon markkinahinta on noussut viime vuosina taivaisiin, koska sen reilu annosteleminen munkkeihin on nykyään niin vaikeaa. Mutta luotan vielä jossain määrin erääseen iskevään periaatteeseen: rahalla saa. Jos on valmis maksamaan munkistaan, niin eiköhän sieltä hilloakin löydy. Vähäosaiset ja pihistelijät ravatkoon Citymarketiin hakemaan 5 hillotonta munkkia kahdella eurolla. Valtaväestön eli karvalakkikansan hovihankkijoina toimivat suuret automarketit toki tietävät, mitä kansa tahtoo: paljon ja halvalla. Tähän yhtälöön ei laatu mahdu. Laatu mahtuu niihin ruokakauppoihin, joissa trenssitakit ja turkikset kahisevat, eli varakkaamman väestönosan ”herkkukauppoihin”, tyyppiesimerkkinä Stockmann Herkku. Siellä ei tiskillä sikanautaa nähdä.
Fiksu kuluttaja katsoo hieman tarkemmin, mitä ostoskärryihinsä laittaa. Toki perheellisellä keskituloisella ei ole rahaa hoitaa kaikkia ostoksiaan kalliissa ruokakaupoissa, mutta pahimman karjarehun voi kuitenkin välttää. Nyt paljastan mahtavan munkkilöytöni. Meillä kotipuolessa Lidl-hapankaalimyymälät myyvät Fazerin hillomunkkeja 0,85 euron kappalehintaan, ja sellaista kun haukkaa, niin sieltä hillo suorastaan tursuaa ulos. Aijai sitä nautintoa. Tietty joku voi vinkua, että eihän se halpa ole, kuten Lidlissä pitäisi, mutta täytyy muistaa, että tässä tapauksessa rahalla ollaan ostamassa laatua ja edistämässä hedonistisia pyrkimyksiä. Miten olisi parempi nautinto puolivillaisen nautinnon sijasta? Eikä kenenkään talous tuosta ahdinkoon ajaudu. Elämän pieniin nautintoihin on kaikilla varaa, kunhan pitää kohtuuden.
Vaan niinhän se homma toimii: hillot siirtyvät pienituloisten munkeista parempituloisten munkkeihin ja tuulipukuväki saa pupeltaa kuivaa taikinaa ylemmän kansanosan pyyhkiessä hillovanoja suupielistään. Mutta hillokaan ei ole sitä, mitä se ennen oli. Aitoa tavaraa eli marjoja/hedelmää niissä ei ole edes puolta sisällöstä. Mutta se ei munkkiahmattia häiritse. Pääasia, että hilloa on. Ja minun puolestani rusinat saa viedä pullasta, koska en ole koskaan ollut niiden perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti