Säännöllisin väliajoin uutisoidaan, kuinka opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Ei mitään ongelmia uskoa asiaa, kun tarkkailee hetken aikaa sekalaista opiskelijapopulaa. Sieltä bongailee kevyesti potentiaalisia nutkeissejä tai vähintään sellaisten esiasteita. Tänään opiskelijaruokalassa (omista opiskelija-ajoista on paha kyllä jo paljon aikaa) suoraan vastapäätäni istuutui yksi psykiatrin leivänpäällinen. Olemus huokui patoutumia ynnä sulkeutuneisuutta. Mentaalimauri hotki ison ruoka-annoksensa jälkiruokineen siinä ajassa, missä minä hörpin kahvini, eikä ilmekään värähtänyt koko aikana. Ajallemme ominainen tehokkuuden vaatimus oli hyvin sisäistetty. En ehkä olisi kiinnittänyt häneen niin paljon huomiota, jollei hän olisi tuonut hajuhaittaa mukanaan. Dingdongelin ominaistuoksu oli kohtuullisen ryhdikäs hien haju. Tästä pääsemmekin toisenlaiseen ongelmaan. Onko tahdikasta ja oikeutettua huomauttaa kohteliaasti ventovieraalle, että
1. hänen kannattaisi käydä useammin suihkussa,
2. käyttää deodoranttia ja
3. pestä vaatteitaan?
Minullakin kiusaus oli suuri ja muotoilin jo mielessäni avausrepliikkejä tälle einarille, mutta en tietenkään avannut suutani, koska en voi tietää, minkä tason kahjosta on kyse. Puhutteleminen olisi voinut vaikka suistaa reppanan raiteiltaan ja syöksymään kotiinsa riistämään itseltään kainalot pois. Tai vähintään sulkeutumaan viikoiksi opiskelijaboksiinsa ainoana ravintonaan pornosivustojen anti. Vaan mikäpä minä olen ketään tuomitsemaan kakopäiden katrillin tanssijaksi. Ikävän kärynkin siedin miehekkäästi eikä tullut edes oksetusrefleksiä. Voi olla, että joku toinen tarkkaili minua koko ruokailuni ajan ja tuli samaan johtopäätökseen minun suhteeni. Nyt pieni hektinen hetkinen: ”Voi olla, että minua tarkkaillaan.” Ajatushan on tyypillinen merkki siitä, että kaikki muumit eivät ole laaksossa, hissi ei nouse yläkertaan, kellotapulista löytyy lepakoita, kaikki kaapit eivät lämpene ja hedelmäkakusta on sukaatit hukassa. Puolustuksen puheenvuoro: hielle en sentään haise. En ainakaan kovin pahasti. No en aina. Lopeta itsesi kanssa väitteleminen, hän sanoi laittaen pisteen lauseelleen ja nousten tuoliltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti