Annoin kakkanäytteen. En huvin vuoksi, vaan siksi, että jotkut laboratoriorotat haluavat analysoida sitä. Kaikki kunnia heille. Toimitusta varten minulle oli annettu valkoinen muovikuppi, jonka tarkoitus oli helpottaa näytteenottoa. Itse näyte sihdattaisiin pieneen muoviampulliin sen korkissa olevan lusikantapaisen avulla. Homma sujui ”puhtaasti” ilman sotkua. Katsoessani vessassa kupissa nököttävää kuvottavaa kieppiä mieleni sopukoista avautui mielikuva jätskikioskin myyjästä: ”Jaa rouvalle pehmistä. Laitetaanko vaniljaa vai suklaata? Suklaata siis. Laitetaanko tötteröön vai kuppiin? Kuppiin laitetaan. Tässä, olkaa hyvä.”
On todella vastenmielistä sörkkiä omaa paskaansa ja tunkea ulostetta tarkoitusta varten aivan liian pieneen ampulliin, mutta a man’s gotta do what a man’s gotta do. Olenhan tyhjentänyt ylitulvineen paskahuussin saavinkin ja se vasta hirvittävä haju oli (liian vähän kuiviketta). Kaveri avusti, mutta joutui kesken työn juoksemaan loitommalle oksentamaan. Ja eräästä asiasta ei pääse mihinkään: kakkajutut ovat hauskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti