Se on saatana muffinssi eikä muffini! En ikinä laittaisi ruokintareikääni muffinia, koska se kuulostaa epäretromaiselta. Tiedän, että kaikki tuhkaluukun ja hormien nuohoojat nauttivat muffineja tuplafrappuccinojensa kanssa. Myöskään muffinsi ei mene seulasta läpi, koska siinä on liian vähän ässiä. Kyllä elämässä pitää olla enemmän ässiä. Kuin tekisi jotain melkein oikein, mutta lopulta ei kuitenkaan, esim. latten rasvattomaan maitoon tai muffinsseja ilman ässiä.
Englannin kielen sana ”muff” (suom. muhvi, jösses kuinka pöljä sana) tarkoitti ennen muinoin naisten kädenlämmitintä, sellaista turkiksesta tehty tuubia, joka oli molemmista päistä avonainen. Tuskin kukaan sellaista reliikkikapistusta enää käyttää. Nykyisin englannin kielen slangissa sanalla on hyvinkin vakiintunut merkitys ilmaisemaan naisen vaginaa. Jossakin tilanteessa sanalla saatetaan tarkoittaa hyvin karvaista toosaa. Suomen kielen vastineista tulee mieleen lähinnä ”tuhero”. Tällaisessa valossa muffinssin suuhun työntäminen ei tunnu ollenkaan huonolta ajatukselta. Varoituksen sana: karvojen poistaminen hampaiden välistä saattaa olla työläs operaatio, joten kannattanee varmuuden vuoksi jättää muffinssit syömättä, ainakin selvästi karvaiset muffinssit.
Tässä ote Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista (luku 12). Mitä hän mahtoi lauseella tarkoittaa?
"Gathering my mantle about me, and sheltering my hands in my muff, I did not feel the cold."
Bonuskilarit nautin vielä sanasta “lukuromaani”. Törmäsin termiin vasta äskettäin (kaikki nämä vuodet varjelluin), mutta se oli inhoa ja kuvotusta ensisilmäyksellä. Lukunyhveröiden luoma ilmaisu viittaa kirjoihin, joiden kanssa kiva käpertyä sohvan nurkkaan torkkupeitteeseen kaakaomukin kanssa ja sen sellaista imelää mussutusta. Nimi on keksitty kirjallisuuden ”väliinputoajille”, kun on yritetty luoda pesäeroa tyhjäpäiseen roskaviihteeseen, muttei ole kehdattu sanoa teosta syvälliseksikään. Pelleilyssä on espressonvahva selityksen maku ja se voidaan tulkita kirjapierujen oman kilven kiillotukseksi. Tällaiseen luokkaan voidaan heittää melkein mitä tahansa riippuen katsantokannasta. Luodaan keinotekoinen kategoria romaaneille, jotka ovat ikään kuin luettavampia kuin muut romaanit. ”Lukuromaanin” ilmaantuessa näkökenttääni tai kuulotaajuuksilleni käynnistyy oksennusrefleksi välittömästi.
Jälkijunan kirjoitus: Tämä kirjoitus muistuttaa jotakin toista kirjoitusta, en vain millään saa päihini. Mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti