Poliisihella on taas partioinut pitkin Suomea pillit katolla ja vastukset kuumina. Alla tapauksia menneiltä kuukausilta.
Mies käyttäytyi uhkaavasti
Poliisihella kutsuttiin joulukuussa kotikäynnille, kun perheen miehen ilmoitettiin käyttäytyvän uhmakkaasti. Poliisihellan saavuttua paikalle selvisi, että mies kiukutteli vihreiden papujen syömisestä ja uhkasi ”vetää tuollaiset vihreät paskapökäleet vessasta alas”. Uhkaava tilanne saatiin kuitenkin laukeamaan, kun vaimo sanoi laittavansa ”jalat ristiin kuukaudeksi, jolleivät pavut mene vessan sijasta kurkusta alas”. Tämän jälkeen mies söi pavut päästämättä hiiskaustakaan. Poliisihellalle jäi epäselväksi, mitä tekemistä jalkojen risteämisellä on papujen syönnin kanssa.
Raivostunut asiakas huitoi henkilökuntaa
Syyskuussa poliisihella sai hälytyksen paikalliseen ruokaravintolaan, jossa asiakas oli raivostunut saatuaan väärin kypsennetyn naudan sisäfileepihvin. Mieshenkilö oli tilannut pihvin medium plussana, mutta saanut pihvin, jonka kypsyysaste oli medium miinus. Seurauksena asiakas oli valinnut astalokseen vedellä kastellun lautasliinan, jolla kävi huitomaan tarjoiluhenkilökuntaa. Poliisihella sai rauhoitettua asiakkaan puhumalla, minkä jälkeen hella siirtyi keittiön puolelle opastamaan kokkia pihvin paistamisessa. Lopulta asiakas sai oikein kypsennetyn pihvin.
Tunteet kuumenivat grillikioskilla
Poliisihella hälytettiin marraskuisena aamuyönä grillikioskille, kun kaksi nuorta miestä tönivät toisiaan jonossa. Epäselvyyttä oli syntynyt siitä, kumpi oli ensin tilausvuorossa. Kuulusteltuaan riidan osapuolia hella sai selville, että kumpikin mieshenkilö oli tilaamassa kerroshampurilaista. Moitittuaan miehiä surkeasta valinnasta poliisihella lähetti miehet matkoihinsa, ohitti sitten jonon ja tilasi makkaraperunat valkosipulimajoneesilla, joka on ainoa oikea valinta aamuyön suolaisen nälkään.
perjantai 30. tammikuuta 2015
torstai 29. tammikuuta 2015
Maaginen 101
Ilmassa on paitsi suuren urheilujuhlan tuntua, tuttuun tapaan myös flatuksen rehevä tuoksu. Olen saavuttanut sadanyhden blogikirjoituksen merkkipaalun. Tämän melkein tasaluvun saavuttamisen tekee erityisen hienoksi se, että luvussa yksi enemmän kuin sata. Kuka nyt tyytyisi sataan, kun voi saada satayksi.
Kirjallisuudessa käytetään paljon lukua 101. Satayksi vinkkiä siihen, tähän ja ties mihin, 101 kuvaa, 101 vitsiä, 101 prepositiota. Sadanyhden pointtina on, että siinä nokitetaan lukuun sata nähden. Lukijan päähän istutetaan ajatus, että hän saa jotain ekstraa, ylimääräistä hyvää.
101 oli myös suomalainen yhtye, joka kyhäsi dancehuttua joskus ysärillä. Heillä oli radiohitti nimeltä Aamuyö. Se oli kehno tekele enkä pitänyt siitä, joten en jäänyt kaipaamaan, kun yhtye katosi vähin äänin. Sen sijaan 101 dalmatialaisesta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka muistankin sen lapsuudesta nimellä Lupsakkaat luppakorvat. Lämpimät suositukseni saa myös Yhdysvaltain armeijan 101. maahanlaskudivisioonan toiminnasta toisessa maailmansodassa kertova tv-sarja Taistelutoverit (Band of brothers).
Ihminen on aina viehtynyt tiettyjen tasalukujen saavuttamisesta. Jostain syystä esim. 50 ja 100 mitä tahansa on kovin hienoa. Mutta koska haluan erottua joukosta, hehkutan sataykköstä. Jaaha, eiköhän tämä kusetus ollut tässä. Totta puhuen luvulla ei ole mitään merkitystä, koska sataanyhteen sisältyy monia mitäänsanomattomia postauksia, joita en mitenkään voi laskea kirjoituksiksi. Mutta turha niitä poistamaankaan on lähteä. Todellista, jälki-itsekritiikin seulan läpi sujahtavaa hyväksyttävää lukua on siis vaikea arvioida, mutta mitäpä sillä hevon kukun väliä. Loppuajan voin ihailla luvun 101 esteettistä kauneutta. Sehän on myös palindromi ja binäärijärjestelmässä luku viisi. Ja 101 – 5 = 96, joka on toisin päin 69 ja 101 + 5 = 106 ja 101 * 5 = 505 ja 101 / 5 = 20,2 eli vähän niin kuin 202. Huh huh, kun on mystistä. Itseäni ihastuttaa ja ihmetyttää eniten kuitenkin se, että pystyin taas kerran kirjoittamaan tekstin ilman mitään järkevää asiantynkää. Se on kätevä taito, joka olisi ollut kiva olla hyppysissä jo kouluaikoina, kun pähkäilin ainekirjoituksen tyhmien aiheiden kanssa.
Jäniksenjälkiruokakirjoitus: Tunnustan rehellisesti, että pohdin oikeasti hetken jotain sadanteen postaukseen liittyvää tekstiä tai juhlavaa kirjoitusta, kunnes tajusin, kuinka latteaa naamapalmuilua sellainen on.
Kirjallisuudessa käytetään paljon lukua 101. Satayksi vinkkiä siihen, tähän ja ties mihin, 101 kuvaa, 101 vitsiä, 101 prepositiota. Sadanyhden pointtina on, että siinä nokitetaan lukuun sata nähden. Lukijan päähän istutetaan ajatus, että hän saa jotain ekstraa, ylimääräistä hyvää.
101 oli myös suomalainen yhtye, joka kyhäsi dancehuttua joskus ysärillä. Heillä oli radiohitti nimeltä Aamuyö. Se oli kehno tekele enkä pitänyt siitä, joten en jäänyt kaipaamaan, kun yhtye katosi vähin äänin. Sen sijaan 101 dalmatialaisesta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaikka muistankin sen lapsuudesta nimellä Lupsakkaat luppakorvat. Lämpimät suositukseni saa myös Yhdysvaltain armeijan 101. maahanlaskudivisioonan toiminnasta toisessa maailmansodassa kertova tv-sarja Taistelutoverit (Band of brothers).
Ihminen on aina viehtynyt tiettyjen tasalukujen saavuttamisesta. Jostain syystä esim. 50 ja 100 mitä tahansa on kovin hienoa. Mutta koska haluan erottua joukosta, hehkutan sataykköstä. Jaaha, eiköhän tämä kusetus ollut tässä. Totta puhuen luvulla ei ole mitään merkitystä, koska sataanyhteen sisältyy monia mitäänsanomattomia postauksia, joita en mitenkään voi laskea kirjoituksiksi. Mutta turha niitä poistamaankaan on lähteä. Todellista, jälki-itsekritiikin seulan läpi sujahtavaa hyväksyttävää lukua on siis vaikea arvioida, mutta mitäpä sillä hevon kukun väliä. Loppuajan voin ihailla luvun 101 esteettistä kauneutta. Sehän on myös palindromi ja binäärijärjestelmässä luku viisi. Ja 101 – 5 = 96, joka on toisin päin 69 ja 101 + 5 = 106 ja 101 * 5 = 505 ja 101 / 5 = 20,2 eli vähän niin kuin 202. Huh huh, kun on mystistä. Itseäni ihastuttaa ja ihmetyttää eniten kuitenkin se, että pystyin taas kerran kirjoittamaan tekstin ilman mitään järkevää asiantynkää. Se on kätevä taito, joka olisi ollut kiva olla hyppysissä jo kouluaikoina, kun pähkäilin ainekirjoituksen tyhmien aiheiden kanssa.
Jäniksenjälkiruokakirjoitus: Tunnustan rehellisesti, että pohdin oikeasti hetken jotain sadanteen postaukseen liittyvää tekstiä tai juhlavaa kirjoitusta, kunnes tajusin, kuinka latteaa naamapalmuilua sellainen on.
tiistai 27. tammikuuta 2015
Iskeviä lauseita
Iskevien lauseiden kirjoittaminen on tärkeä taito monissa tilanteissa, kuten metsään eksyessä tai tulipalon sattuessa kohdalle. Agatha Christie siirtyi käyttämään lyhyitä lauseita, kun tarinassa oli tarkoitus tihentää tunnelmaa tai lisätä jännitystä. Täytyypä harjoitella.
Kape survaisi nyrkkinsä Liipan leukaperiin. Liipan leuasta kuului ilkeä rusahdus. ”Vinkkaan, että voisit hankkia oman Gambinan”, Kape lausui ja otti pullon Liipan kädestä.
”Hooka-hey!”, huusi kapteeni Sörensen ohjatessaan risteilyaluksensa keulan laivaterminaalin seinästä sisään.
Kranaatit iskeytyivät poteron lähimaastoon. Korviahuumaava jytinä lamautti aivot. Virtanen työnsi kypärän syvemmälle päähän ja painautui alemmas poteroon. Seuraavassa hetkessä Virtasen Janin äiti ryntäsi raivoissaan huoneeseen. ”Nyt loppui se Call of Dutyn pelaaminen”, äiti huusi.
Matti juoksi alasti pihalle, mutta kompastui saman tien puunkarahkaan. Matin meisseli rouhaisi mehevästi soraa. Matin kasvot helahtivat infernaalisesta kivusta punaiseksi.
Jereä ei huvittanut kävelyttää puolikuollutta koiraa. Mutta ulos päästyään mopsi alkoi heti keulia.
Mirkka näytti hölmistyneelle Tsupelle, miten haulikko katkaistaan oikeaoppisesti. Tsupe oli sahannut poikki tukin muttei piippua.
Pandora avasi lippaan, ja sieltä alkoi tulvia ysäridancea. Lipas olikin soittorasia.
Sami katsoi näytön virtuaalipaperilla hehkuvia sanoja. ”Pikku Siiklin retket. Pienen siemenperunan ihmeelliset seikkailut kasvimaalla.” Jokin tässä hommassa ei natsannut. Sami ei vain kyennyt hahmottamaan, mikä.
Ei oikein toiminut. Taidan jättää tällaiset hommat osaavien ihmisten käsiin. Hutkitaan, sanoi Onni Oravan serkkupoika Sakari Orava polvikierukasta.
Kape survaisi nyrkkinsä Liipan leukaperiin. Liipan leuasta kuului ilkeä rusahdus. ”Vinkkaan, että voisit hankkia oman Gambinan”, Kape lausui ja otti pullon Liipan kädestä.
”Hooka-hey!”, huusi kapteeni Sörensen ohjatessaan risteilyaluksensa keulan laivaterminaalin seinästä sisään.
Kranaatit iskeytyivät poteron lähimaastoon. Korviahuumaava jytinä lamautti aivot. Virtanen työnsi kypärän syvemmälle päähän ja painautui alemmas poteroon. Seuraavassa hetkessä Virtasen Janin äiti ryntäsi raivoissaan huoneeseen. ”Nyt loppui se Call of Dutyn pelaaminen”, äiti huusi.
Matti juoksi alasti pihalle, mutta kompastui saman tien puunkarahkaan. Matin meisseli rouhaisi mehevästi soraa. Matin kasvot helahtivat infernaalisesta kivusta punaiseksi.
Jereä ei huvittanut kävelyttää puolikuollutta koiraa. Mutta ulos päästyään mopsi alkoi heti keulia.
Mirkka näytti hölmistyneelle Tsupelle, miten haulikko katkaistaan oikeaoppisesti. Tsupe oli sahannut poikki tukin muttei piippua.
Pandora avasi lippaan, ja sieltä alkoi tulvia ysäridancea. Lipas olikin soittorasia.
Sami katsoi näytön virtuaalipaperilla hehkuvia sanoja. ”Pikku Siiklin retket. Pienen siemenperunan ihmeelliset seikkailut kasvimaalla.” Jokin tässä hommassa ei natsannut. Sami ei vain kyennyt hahmottamaan, mikä.
Ei oikein toiminut. Taidan jättää tällaiset hommat osaavien ihmisten käsiin. Hutkitaan, sanoi Onni Oravan serkkupoika Sakari Orava polvikierukasta.
tiistai 20. tammikuuta 2015
Tulemattomia uutuuksia
Näitäkin tuotteita jäimme kaipaamaan tänä vuonna.
Ekologinen vara-akku
Tässä lyömätön uutuus vihertäviä periaatteita vaalivalle kuluttajalle. Kaikkiin mobiililaitteisiin yhteensopiva vara-akku on todellinen energiapakkaus. Vara-akussa on suunnaton 500 000 mAh:n kapasiteetti, jonka turvin se pystyy imemään virrat suuremmista ja pienemmistä akulla toimivista laitteista. Aivan oikein. Vara-akku tyhjentää akut mobiililaitteistasi nopeammin kuin huomaatkaan, kiitos sen edistyksellisen virranabsorbointijärjestelmän. Esimerkiksi matkapuhelimen 3 000 mAh Li-Pyl (litium-pylly) -akku tyhjenee täydestä varauksestaan nollille jopa kahdessa tunnissa! Ekologisesta vara-akusta on moninaisia etuja arjessasi:
Reikä
Reikä on huvia ja hyötyä koko perheelle! Tarjolla on yksittäispakattuja Reikiä sekä monipakkauksia, joista riittää Reikiä useammallekin reiäntarvitsijalle. Hifistelijöitä ajatellen tuodaan loppuvuodesta markkinoille myös erikoismalli, jossa Reikä on viimeistelty puhtailla happiatomeilla. Jokaisesta pakkauksesta löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet, miten käytät oikeaoppisesti Reikää. Kun apuvälineitä ei ole saatavilla, pääset vaivattomimmin nauttimaan Reiästä, kun taivutat saman käden etusormen ja peukalon päät yhteen, jolloin ne muodostavat renkaan Reiän ympärille. Monet asiat avautuvat aivan uudesta näkövinkkelistä, kun tuijotat Reikää! Varoitus: Varmista aina ensin, ettei joku jo katso Reiästä, josta aiot itse katsoa.
Reikä Oy ei vastaa siitä, kuinka tyhmältä näytät, kun tarkastelet maailmaa Reiän läpi.
Herkullista paskaa
Elämäntaitokonsultti Paula Pampersin uutuuskirja Herkullista paskaa on jokaisen arjen kiirastulessa rimpuilevan sopulin pakko-ostos. Elämisen keittokirjaksikin tituleerattu teos opettaa kädestä pitäen, miten opit nauttimaan paskasta kaikissa sen muodoissa. Jokainen on jossain elämänsä vaiheessa havahtunut tilanteeseen, jossa huomaa, että paskaa on joka paikassa: televisiosta tulee pelkkää paskaa, lehdet ja netti ovat paskaa pullollaan, työpaikalla tarjoillaan kuormakaupalla paskaa ja kotona suorastaan sataa paskaa. Jopa nurkissa voi olla paskaa. Säätilat ovat paskaa, ihmiset ovat sisäisesti paskaa, musiikki on paskaa, kaduilla on paskaa, puhe on paskaa, aina vaan lisää paskaa vanhan paskan päälle.
Elämä hymyilee aivan uudella vinolla tavalla, kun opit nauttimaan osaksesi suodusta paskasta. Tässä tulee avuksesi Paulan 11-vaiheinen Paskaa Pala Kerrallaan -metodi. Hämmästyt, kun huomaat yhtäkkiä ottavasi vastaan kaiken mahdollisen paskan ilman, että tuntuu missään. PPK-metodin avulla paloittelet paskan sopiviksi annoksiksi ja voimakkaiden mielikuvaharjoitteiden avulla muutat ne suorastaan herkullisen miellyttäviksi elämyksiksi.
Elämäntaidossa meritoituneella 42-vuotiaalla Paula Pampersilla on vankka 42 vuoden kokemus elämisestä. Hän sai tänä vuonna Vuoden elämäntaitaja -palkinnon koko eliniän kestäneestä elossa säilymisestä. Hänen aiempia teoksiaan ovat mm. Elä hetkessä, Elä enemmän, Elä nyt, Elä viihti, Elä eeppisesti, Elä lujaa, Elä edelleen, Elä ihan kivasti, Elä semisti, Elä siedettävästi ja Vittu tätä elämää, kun teetti eksistentiaalisen kriisin.
Ekologinen vara-akku
Tässä lyömätön uutuus vihertäviä periaatteita vaalivalle kuluttajalle. Kaikkiin mobiililaitteisiin yhteensopiva vara-akku on todellinen energiapakkaus. Vara-akussa on suunnaton 500 000 mAh:n kapasiteetti, jonka turvin se pystyy imemään virrat suuremmista ja pienemmistä akulla toimivista laitteista. Aivan oikein. Vara-akku tyhjentää akut mobiililaitteistasi nopeammin kuin huomaatkaan, kiitos sen edistyksellisen virranabsorbointijärjestelmän. Esimerkiksi matkapuhelimen 3 000 mAh Li-Pyl (litium-pylly) -akku tyhjenee täydestä varauksestaan nollille jopa kahdessa tunnissa! Ekologisesta vara-akusta on moninaisia etuja arjessasi:
- Vara-akun varauksen tasoa indeksoivat led-merkkivalot jaksavat palaa pitempään.
- Aikaa jää runsaasti kaikkeen muuhun, kun mobiililaitteittesi akut ovat tyhjiä.
- Voit myydä vara-akun virran takaisin sähköverkkoon paikalliselle sähkötoimittajalle, jolloin saat mukavasti taloudellista hyötyä.
Reikä
Reikä on huvia ja hyötyä koko perheelle! Tarjolla on yksittäispakattuja Reikiä sekä monipakkauksia, joista riittää Reikiä useammallekin reiäntarvitsijalle. Hifistelijöitä ajatellen tuodaan loppuvuodesta markkinoille myös erikoismalli, jossa Reikä on viimeistelty puhtailla happiatomeilla. Jokaisesta pakkauksesta löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet, miten käytät oikeaoppisesti Reikää. Kun apuvälineitä ei ole saatavilla, pääset vaivattomimmin nauttimaan Reiästä, kun taivutat saman käden etusormen ja peukalon päät yhteen, jolloin ne muodostavat renkaan Reiän ympärille. Monet asiat avautuvat aivan uudesta näkövinkkelistä, kun tuijotat Reikää! Varoitus: Varmista aina ensin, ettei joku jo katso Reiästä, josta aiot itse katsoa.
Reikä Oy ei vastaa siitä, kuinka tyhmältä näytät, kun tarkastelet maailmaa Reiän läpi.
Herkullista paskaa
Elämäntaitokonsultti Paula Pampersin uutuuskirja Herkullista paskaa on jokaisen arjen kiirastulessa rimpuilevan sopulin pakko-ostos. Elämisen keittokirjaksikin tituleerattu teos opettaa kädestä pitäen, miten opit nauttimaan paskasta kaikissa sen muodoissa. Jokainen on jossain elämänsä vaiheessa havahtunut tilanteeseen, jossa huomaa, että paskaa on joka paikassa: televisiosta tulee pelkkää paskaa, lehdet ja netti ovat paskaa pullollaan, työpaikalla tarjoillaan kuormakaupalla paskaa ja kotona suorastaan sataa paskaa. Jopa nurkissa voi olla paskaa. Säätilat ovat paskaa, ihmiset ovat sisäisesti paskaa, musiikki on paskaa, kaduilla on paskaa, puhe on paskaa, aina vaan lisää paskaa vanhan paskan päälle.
Elämä hymyilee aivan uudella vinolla tavalla, kun opit nauttimaan osaksesi suodusta paskasta. Tässä tulee avuksesi Paulan 11-vaiheinen Paskaa Pala Kerrallaan -metodi. Hämmästyt, kun huomaat yhtäkkiä ottavasi vastaan kaiken mahdollisen paskan ilman, että tuntuu missään. PPK-metodin avulla paloittelet paskan sopiviksi annoksiksi ja voimakkaiden mielikuvaharjoitteiden avulla muutat ne suorastaan herkullisen miellyttäviksi elämyksiksi.
Elämäntaidossa meritoituneella 42-vuotiaalla Paula Pampersilla on vankka 42 vuoden kokemus elämisestä. Hän sai tänä vuonna Vuoden elämäntaitaja -palkinnon koko eliniän kestäneestä elossa säilymisestä. Hänen aiempia teoksiaan ovat mm. Elä hetkessä, Elä enemmän, Elä nyt, Elä viihti, Elä eeppisesti, Elä lujaa, Elä edelleen, Elä ihan kivasti, Elä semisti, Elä siedettävästi ja Vittu tätä elämää, kun teetti eksistentiaalisen kriisin.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Lukijoiden kurnutuksia
Tänne MMT:n toimitukseen on tulvinut taas roppakaupalla fanipostia. Perinteisten pernarutto-, tappouhkaus- ja kakkalähetysten karsimisen jälkeen löysimmekin yhden lukijakirjeen, joka oli kirjoitettu oikealla kynällä, joten se käsiteltäköön julkaisukelpoisena.
Holla Heebot!
Tässä kirjoittelee yksi 49-vuotias megasupertimangiluokan fanipoitsu Juupajoelta. Teidän juttunne soundaa niin lujaa, että teidän pitäisi tehdä niistä levy! Ne kuulostaisivat hienoilta räppinä tai tuvalaisena kurkkulauluna. Postaukset tykittävät kaikkia aistejani sellaisella intensiteetillä, että tunnen kihelmöintiä monissa eri ruumiinosissani. Usein löydänkin itseni koskettelemasta itseäni tuhmista paikoista tekstienne äärellä, vaikka pelkään, että äiti paukkii yllättäen huoneeseeni. Varsinkin Sokrates-läpät koskettivat minua ”syvästi”, jos tiedätte mitä tarkoitan. Tunne oli kuin öljynporauslautan poranterällä penetroitumassa syvälle Telluksen maaperään. Jatkakaa samaan tahtiin tai tulen käymään siellä.
t. Jaffa Aurinko
Toimitus vastaa:
Kiitos Jaffa tai Aurinko (kumpi on etunimi?), krhm, ”mielenkiintoisesta” ”kirjeestäsi”. Ilmoitapa meille osoitteesi, niin lähetämme sinulle oikeaa paperia, ettei jatkossa tarvitse kirjoittaa vahaliidulla vessapaperille. Iso arvostuksen käsi kuitenkin sille, ettei wc-paperi ollut käytettyä. Voimme näin ollen jatkohyödyntää sitä täällä toimituksessa.
Kaikenlainen rakentava palaute on aina tervetullutta, jotta voimme jalostaa toimintaamme väärille urille. Otamme toki riemurinnoin vastaan myös murentavaa ja hajottavaa palautetta, ja rintakuvien lähettelystä tulee pelkkää peukkua. Varsinkin erittelevät arviot riman alittaneista tai vielä matalammalta menneistä jutuista luemme suurella mielenkiinnolla, koska emme ole vieläkään ymmärtäneet kirjoituskurssilla kuulemamme ilmaisun ”kill your darlings” merkitystä. Olemme päästäneet hengiltä 18 lemmikkimarsua, 7 undulaattia sekä yhden ärsyttävän savolaisserkun, mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
Tosiaan toivomme, että ilmoitatte kirjeissänne myös osoitteenne, jotta voimme välittää tiedotpoliisille asiakasrekisteriimme. Silloin tällöin voimme muistaa osoitetietonsa ilmoittaneita fanejamme esim. virallisilla ”MMT – tuskaa paatista” -kuulakärkikynillä. Näillä hopeanhohtoisilla sekundakynillä kirjoitamme kaikki postauksemme koneelle. Lopuksi vinkkaamme, että espanjankielinen tervehdyksesi oli hieman pieleen kirjoitettu. Se ei ole ”holla”, vaan ”holo”.
Holla Heebot!
Tässä kirjoittelee yksi 49-vuotias megasupertimangiluokan fanipoitsu Juupajoelta. Teidän juttunne soundaa niin lujaa, että teidän pitäisi tehdä niistä levy! Ne kuulostaisivat hienoilta räppinä tai tuvalaisena kurkkulauluna. Postaukset tykittävät kaikkia aistejani sellaisella intensiteetillä, että tunnen kihelmöintiä monissa eri ruumiinosissani. Usein löydänkin itseni koskettelemasta itseäni tuhmista paikoista tekstienne äärellä, vaikka pelkään, että äiti paukkii yllättäen huoneeseeni. Varsinkin Sokrates-läpät koskettivat minua ”syvästi”, jos tiedätte mitä tarkoitan. Tunne oli kuin öljynporauslautan poranterällä penetroitumassa syvälle Telluksen maaperään. Jatkakaa samaan tahtiin tai tulen käymään siellä.
t. Jaffa Aurinko
Toimitus vastaa:
Kiitos Jaffa tai Aurinko (kumpi on etunimi?), krhm, ”mielenkiintoisesta” ”kirjeestäsi”. Ilmoitapa meille osoitteesi, niin lähetämme sinulle oikeaa paperia, ettei jatkossa tarvitse kirjoittaa vahaliidulla vessapaperille. Iso arvostuksen käsi kuitenkin sille, ettei wc-paperi ollut käytettyä. Voimme näin ollen jatkohyödyntää sitä täällä toimituksessa.
Kaikenlainen rakentava palaute on aina tervetullutta, jotta voimme jalostaa toimintaamme väärille urille. Otamme toki riemurinnoin vastaan myös murentavaa ja hajottavaa palautetta, ja rintakuvien lähettelystä tulee pelkkää peukkua. Varsinkin erittelevät arviot riman alittaneista tai vielä matalammalta menneistä jutuista luemme suurella mielenkiinnolla, koska emme ole vieläkään ymmärtäneet kirjoituskurssilla kuulemamme ilmaisun ”kill your darlings” merkitystä. Olemme päästäneet hengiltä 18 lemmikkimarsua, 7 undulaattia sekä yhden ärsyttävän savolaisserkun, mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.
Tosiaan toivomme, että ilmoitatte kirjeissänne myös osoitteenne, jotta voimme välittää tiedot
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)