Iskevien lauseiden kirjoittaminen on tärkeä taito monissa tilanteissa, kuten metsään eksyessä tai tulipalon sattuessa kohdalle. Agatha Christie siirtyi käyttämään lyhyitä lauseita, kun tarinassa oli tarkoitus tihentää tunnelmaa tai lisätä jännitystä. Täytyypä harjoitella.
Kape survaisi nyrkkinsä Liipan leukaperiin. Liipan leuasta kuului ilkeä rusahdus. ”Vinkkaan, että voisit hankkia oman Gambinan”, Kape lausui ja otti pullon Liipan kädestä.
”Hooka-hey!”, huusi kapteeni Sörensen ohjatessaan risteilyaluksensa keulan laivaterminaalin seinästä sisään.
Kranaatit iskeytyivät poteron lähimaastoon. Korviahuumaava jytinä lamautti aivot. Virtanen työnsi kypärän syvemmälle päähän ja painautui alemmas poteroon. Seuraavassa hetkessä Virtasen Janin äiti ryntäsi raivoissaan huoneeseen. ”Nyt loppui se Call of Dutyn pelaaminen”, äiti huusi.
Matti juoksi alasti pihalle, mutta kompastui saman tien puunkarahkaan. Matin meisseli rouhaisi mehevästi soraa. Matin kasvot helahtivat infernaalisesta kivusta punaiseksi.
Jereä ei huvittanut kävelyttää puolikuollutta koiraa. Mutta ulos päästyään mopsi alkoi heti keulia.
Mirkka näytti hölmistyneelle Tsupelle, miten haulikko katkaistaan oikeaoppisesti. Tsupe oli sahannut poikki tukin muttei piippua.
Pandora avasi lippaan, ja sieltä alkoi tulvia ysäridancea. Lipas olikin soittorasia.
Sami katsoi näytön virtuaalipaperilla hehkuvia sanoja. ”Pikku Siiklin retket. Pienen siemenperunan ihmeelliset seikkailut kasvimaalla.” Jokin tässä hommassa ei natsannut. Sami ei vain kyennyt hahmottamaan, mikä.
Ei oikein toiminut. Taidan jättää tällaiset hommat osaavien ihmisten käsiin. Hutkitaan, sanoi Onni Oravan serkkupoika Sakari Orava polvikierukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti