Käsin poimittuina Valittujen Paskojen aivopierujen aarrearkusta.
Kaksi koiraa, Viri ja Vori, olivat kävelyllä ja kuuntelivat samalla Sannin uutta biisiä. Viri huomasi tienpientareella koirankakan ja piipahti haistelemaan sitä. Kotvan kuluttua se palasi takaisin.
Vori: No miltä vaikutti?
Viri: Ihan paskalta.
Einari oli tullut maalta kaupunkiin ja lampsi ensitöikseen tavarataloon katsomaan itselleen kalsareita. Einarilla oli jalassaan lehmänlantaiset saappaat, mikä ei jäänyt myyjältä huomaamatta, eli haistamatta. Myyjä lähestyi Einaria nenäänsä nyrpistellen.
Myyjä: Anteeksi herra, mutta teidän saappaanne tuoksuvat aika voimakkaasti.
Einari: No minä riisun ne pois. Mutta ei se mitään auta, kun minulla on myös paskat housuissa.
Siiri, kavereiden kesken Simppu, poistui paikallisesta Alepasta kassi täynnä panimotuotteita piristämään ankeaa keskiviikkoiltaa. Simppu liukastui aika pian kumoon tammikuisella liukkaalla kadulla. Kassi iskeytyi katuun ja sieltä alkoi kuulua pahaenteistä sihinää.
Simppu: Vittu vitun vittu!
Ohikulkija: Kävikö pahasti?
Simppu: Ei kun kivasti. Tykkään vain tosi paljon ”vitun” hokemisesta.
Ohikulkija: Onko tuo sarkasmia?
Simppu: Häh? Onko naamassani jotain ihottumaa?
Ohikulkija: Pelleiletkö kanssani?
Simppu: Ite oot Pelle Hermanni.
Ohikulkija: Nyt ei kestä kuulla enempää.
Simppu: Hei, olisko sulla heittää vitosta pariin bisseen?
Jare ja Lepa kävelivät kadulla, kun Jare havaitsi maassa osittain tallotun salmiakkikarkin. Jare poimi sen ja laittoi suuhunsa. Lepa katsoi kauhistuneena.
Lepa: Hyi saatana, tajuut sä, paljonko tossa oli pöpöjä?
Jare: Häh, miks ne karkkeihin pöpöjä laittaisi?
Isä käy illalla ekaluokkalaisen Juliuksen huoneessa toivottamassa hyvää yötä. Juliusta pelottaa.
Isä: Hyvää yötä, Julius.
Julius: Iskä, mä luulen, että mun peiton alla liikkuu mörköjä.
Isä: Julius, ne ovat sinun jalkasi.
Julius: Ai niinpäs ovatkin. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti