Asiantuntijat asialla

Raskain mielin olen viime ajat seurannut kahden slaavilaisen kansan toverillisia ammustenvaihtoviikkoja. Sukeltamatta enempää siihen olen myös seurannut hyttysten tavoin sikiävien asiantuntijoiden invaasiota. Mullistukset, konfliktit ja muut mittavan mediahuomion arvoiset tapahtumat aiheuttavat piikin asiantuntijuuden ilmaantumisessa.

Yliopistoista, tutkimuslaitoksista, Puolustusvoimista ja kirjahyllyn välistä pöllähtää pölypilven lailla asiantuntijoiden lausuntoja, joissa osataan pätevästi kertoa tapahtumien tulevista kehityskaarista vahva ehdollisuus taustalla loimottaen. Kun otsikkoon lätkäistään ”asiantuntija kertoo” tai ”nyt tuli asiantuntijalta varoitus”, voi olla varmaa, että juttu otetaan tosissaan, koska asiantuntija.

Asiantuntija on henkilö, joka tuntee asian, mutta jonka ymmärrys siitä on puutteellinen. Asiantuntijan tehtävänä on vahvaan (?) asiaan perehtyneisyyteensä nojautuen heittää ilmaan tulevaisuuteen suuntaavia skenaarioita eli arvauksia. Edellisessä lauseessa esiintyy sana ”tulevaisuus”, joten varmojen tietojen antaminen ko. ajanjaksosta edellyttää yliluonnollisia kykyjä. Asiantuntijan kannattaakin pudotella lausuntojaan mahdollisimman tiheään, jotta edes jokin niistä osuisi oikeaan tai riittävän lähelle, jolloin ansioluetteloon voi lisätä rivin ”olin tässäkin asiassa oikeassa”. Tulee mieleeni legendaariset Tangomarkkinakinkerit lapsuuden mökkikesinä, kun sukumme kokoontui television ääreen riitelemään Tangomarkkinoiden voittajista. Isoäitini totesi aina voittajien selvittyä ”no minähän sanoin”, koska oli veikannut jossain kohtaa finaalia joka ainoaa ehdokasta voittajaksi. Ja siitähän rähinä syntyi, joka vuosi.

Nuorena kaupallisen alan opiskelijana 90-luvun lopulla hoksasin eräänä päivänä, että olen asiantuntija sijoittamisessa. ”Sijoitusasiantuntija” on yksi suurimmista asiantuntijuuteen liittyvistä vitseistä. Jokainen märkäkorva, joka istutetaan pankin lasikuutioon ja kehotetaan myymään sijoitustuotteita, on siitä hetkestä sijoitusasiantuntija. Hän on kaveri, joka kertoo, että ässäarvasta voi tulla jokaisella raaputuskerralla varma voitto. Pankin sijoitusneuvoissa on ongelmana ns. eturistiriita, perinnesuomen kielellä oma lehmä ojassa. Puhumattakaan taustalle häivytettävästä osakkeiden kurssikehityksen arvausaspektista. Itse en kuunnellut kenenkään neuvoja, mutta olin varovainen ”sijoittajaprofiililtani”, enkä halunnut harrastaa osakkeiden lyhytkauppaa Reutersin päätteeltä. Marssin pankkiin ja sijoitin pienen summan osakerahastoon, joka keskittyi Japaniin. Tulevina vuosina sainkin sitten kiristellä hampaitani, kun totesin rahaston olevan aina vain syvemmällä persneton puolella. Onnekseni sain todeta elämän olevan suurta aaltoliikettä, joka on havaittavissa osakekurssien (pitkän aikavälin) kehityksessäkin. 2020-luvun alkupuolella ko. rahasto oli n. 200 prosenttia plussalla. Ei tarvitse olla kateellinen, koska eihän minulla ollut silloin paljoa sijoittaa, joten nettosin aika vähän. Mutta tajusin, millainen hyve on kärsivällisyys.

Olen alkanut ohittaa rekkalasteittain ”asiantuntija”-uutisia. Vaikka random pikkutakkipökkelö olisi koko tiedostavan elämänsä omistautunut esim. tietyn maan poliittiseen historiaan viimeisen 1000 vuoden ajalta (oletko se sinä, Asperger?), ei hän sittenkään viime kädessä tiedä tulevasta. Hän voi ehkä antaa nipun hyviä arvauksia, joista voi valita itselle mieluisan tai vaikka mieltä mukavasti rauhoittavan asiantuntijalausunnon.