Miten olen tässä

Nyt pitäisi olla vitsit vähissä, ja kenties onkin. Olen kadottanut ison osan itsestäni tolkuttoman pitkäksi aikaa. Se käy liian helposti, lipuu vain vähitellen yhdentekevyyden tilaan, missä ei enää tiedä, mistä aloittaa ja miksi.

Ojasta noustaan, koska jos ei nousta, on joutsenlaulu edessä. Luulen, että suurin ongelma kaikkina näinä aikoina on ollut se, että kynnys pukea tyhmiä saati fiksuja (selvästi vähemmistönä) ajatuksia sanoiksi kohosi liian korkealle. Aiemmin (ks. kaikki aiemmat mussutukset) kirjoittelin kaikkea mahdollista paskaa maan ja taivaan väliltä vailla liiallista itsekritiikkiä ja peiliin tuijottamista. Miten ihmeessä päädyin sensuroimaan kaiken itsessäni, syytä voi vain arvailla.

Nyt heinäkuun 21. päivänä vuonna 2024 on viimeinen hetki lopettaa itsekritiikissä ja -tuhossa kylpeminen ja puristaa palleista niin, että sattuu. Valitettava tosiasia on, että virikkeet ovat olleet omalta osaltani vähissä. Kaiken mahdollisen hukuttaminen alkoholiin on lyhytkestoinen kujanjuoksu, joten näiden pikkuhiljaa näivettyvien aivosolujen on astuttava esiin ja pysäytettävä vääjäämätön kehityskulku.

Tänä iltana, tai nyt jo yönä, toivon kokevani reinkarnaation, jotta saisin kiinni punaisesta langasta, jonka hukkasin useita vuosia sitten. Kuulostaa aika dramaattiselta verrattuna aiempaan ulosantiin, mutta on vain pakko aloittaa jostain. Se sielu, joka tässä hommassa on ollut mukana, on nyt otettava uudestaan haltuun. On harvoja asioita, joita todella rakastan ja jotka antavat sisältöä elämääni, ja nyt siis puhun virikkeistä, ja kirjoittaminen on yksi niistä. Vaikka en koskaan tule näkemään tunnustusta tai huomiota yhdentekevästä blogistani, enkä edes odota sellaista, on se kaikkineen minulle kuitenkin terapeuttinen kokemus, koska saan kirjoittaa sanoja näkyviin.

Siihen nähden on vaikea ymmärtää, miksi ikinä edes sain itseni lukkoon, jos vain kirjoitan itselleni. Kuinka voi silloin olla liian itsekriittinen. Joten nyt on vuodatukset vuodatettu ja laitetaan taas oma persoona peliin. Tämä on uusi alku, koska se on saatana pakko olla.

Jälikset: Katsos vaan, olisikohan ihan itseni toistoa. Nolo jätkä.