Mr. Kirjapiiri, oletan

Vaka vahattu Kirjapiiri, tuo meriemme tärskypää, on palannut 100 vuoden yksinäisyyttä huokuvalta hukkaretkeltään kirjasivistyksen pariin. Erämaiden armottomilta aroilta hän yhä ylväänä ratsastaa, tuo tulitukka, tuulisukka ja huuliherpes, tuoden mukanaan järjen valon bisseä imuroivan Seiskan suohon uponneen pohjoisen junttikansan keskuuteen.

Mitäpä hällä (väliä) tällä kertaa on mukanaan? Kenties Dostojevski, Dumas, Hesse, Hemingway, Bukowski? No mutta ei h-vetissä, kuka sellaisia lukee? Kirjapiirin vaikutuspiiriin on päässyt Timo Rossin kirjoittelema ja koostelema Lapinlahden Linnut – miksei asioista puhuta. Tällainen jännääkin jännempi opus tarttui mukaan Prisman alennusmyynnistä. Vaikkei allekirjoittanut ja -laskenut Lappareiden varsinainen fanittaja ollut, on yhtyeestä lämpimiä muistoja varsinkin töllön sketsisarjojen puolelta. Omistipa väitetty Kirjapiiri myös erinäisiä kokoelmalevyjä, vaikkei niitä kovin montaa kertaa jaksanut soittaa.

Mutta historiikin jaksoi lukea riemurinnoin alkuteksteistä melkein lopputeksteihin asti. Lopussa oli Lappareiden koko tuotannon luettelo, joten ne jäivät väliin, hoh-hoijaa imekää parsaa. Kirjapieruun teki syväkairaavan vaikutuksen bändin huikean värikäs ja monivivahteikas ura, joka kantoi 80-luvun alusta aina tänne 2020-luvulle asti. Kateudesta vihertelevänä saa lukea sekalaisen mieslössin edesottamuksista. Totta todellakin, nämä sankarit ovat eläneet rikkaan elämän, joka kaiken kattavassa vaikuttavuudessaan on jopa hämmentävä kokemus. Porukka, jonka itse aikanaan näki huumorilaulujen hoilottajina ja sketsien esittäjinä, oli todellisuudessa multilahjakkuuksien multi-ilmentymä. Toisilleen taukoamatta vittuileva ja riitelevä kaveriporukka saavutti kaiken, mitä saavutettavissa on Suomen mittakaavassa.

Henkilökohtaisessa yksilökokemuksessa kieltämättä teoksen parhainta antia olivat päättömän sekopäiset kiertuekuvaukset. Joissakin kohdissa meni huutonauruksi samalla, kun vedet tirskuivat silmistä veijareiden sekoiluja lukiessa. Kuitenkin, the end is the end of end, eli tässä kohtaa maailmanloppua Kirjapiiri satuloi uskollisen meetvurstinsa valmiiksi karauttamaan seuraavaan saatanallisten säkeiden satamaan. Lopuksi vielä parhaat namiskuukkelit tarjoiltuna pippelinlämpimänä pöytään, ts. pari omaan makuun maistuvinta otetta:

”Heikki Salomaa menetti kerran ruotsinlaivalla täydellisesti todellisuudentajunsa. Salomaa lähti määrätietoisesti hytistään kohti laivan infopistettä, jossa hän ilmoitti poistuvansa oitis ”tästä paskahotellista” vaatien henkilökuntaa tilaamaan hänelle taksin. Laiva seilasi keskellä Itämerta, joten pyyntöä oli vaikea toteuttaa. Henkilökunta yhytti paikalle Liesisen (roudari), joka loihti Salomaalle tuhdit tötsyt, jolla tämä saatiiin sammumaan loppureissun ajaksi.”

”Kun bändi oli viemässä Loimaan Seurahuoneelle liutaa paikallisia tyttöjä mukanaan hotellihuoneeseen, paikan johtaja puuttui peliin ja kielsi ylimääräiset vieraat: ”Minä määrään täällä!” Timo Eränkö ei jäänyt tilanteessa sanattomaksi, vaan totesi johtajalle: ”Sinä et määrää täällä! Minä määrään täällä!” Linnut saivat ikuisen porttikiellon Loimaan Seurahuoneelle.