Lehdessä oli uutinen 37-vuotiaasta miehestä, joka ei ollut koskaan suostunut pitämään pyöräilykypärää päässään. Älyttömäksi sinällään tavanomaisen tilanteen teki se, että miehellä oli ollut kypärä olemassa jo 13 vuoden ajan, koska hän oli saanut sen aikoinaan kaupanpäällisinä ostaessaan rullaluistimet. Kypärä oli lojunut kaapissa koskemattomana. Kuitenkin eräänä aamuna miehen alle kouluikäiset lapset, jotka käyttivät kypärää, vaatimalla vaativat miestä laittamaan pyöräilykypärän päähänsä. Niinpä mies vihdoin taipui ja lähti pyöräilemään töihin kypärä päässään.
Työmatkalla kävi niin, että kolmion takaa tuli auto pysähtymättä ja ajoi miehen päälle suojatiellä. Miehen molemmat jalat murtuivat ja hän sai pahoja ruhjeita. Kypärä pysyi päässä, vaikka mies singahti kunnioitettavan matkan ennen kohtaamistaan asfaltin kanssa. Ennen tätä tapahtumaa mies ei ollut koskaan elämänsä aikana loukannut itseään merkittävästi missään tilanteessa saati saanut murtumaa mihinkään kohtaan kehoaan. Tämä lyhykäinen uutinen osoittaa sen, millaisiin vaaratilanteisiin ihminen altistuu pitäessään pyöräilykypärää päässään.
Myönnän, etten lukenut kyseistä uutista, koska sitä ei ole olemassa. On hyvin todennäköistä, että joskus jossain päin maailmaa on noin tapahtunutkin, mutta minä en ole siitä tietoinen. En kuitenkaan vetänyt hatusta koko juttua. Tarinan alkuosa töihin lähtöön asti on totta ja tapahtui minulle tällä kyseisellä päivämäärällä 30. toukokuuta vuonna 2013 AD. Töihin polkiessa pohdiskelin, millaista kohtalon ironiaa olisi, jos joutuisin nyt onnettomuuteen, kun minulla on se pirun potta päässäni. En tosiaan ole koskaan murtanut yhtään luutani enkä ole joutunut onnettomuuksiin. Eihän se ole pelkkää tuuria, vaan kymmenien vuosien aikana opittua varovaisuutta ja ennakointikykyä. Autoilijoiden ja muiden tielläliikkujien toiminnasta ei kannata olettaa yhtään mitään, vaan kaikkeen pitää varautua myös muiden osalta. Koskaan ei voi olla liian varovainen. Mutta kypärää en ole suostunut tähän päivään asti pitämään, koska olen ottanut siinä tiedostetun riskin ja koska olen jäärä. Onhan se idioottien perustelu, ettei minulle voi jatkossakaan sattua mitään kerran ei ole tähän mennessä sattunut. Tähän päättyy liikennevalistusosuus, sanoi Enska-vainaa (lapsille tiedoksi: Ensio Itkonen oli Suomen kuuluisin autokoulunopettaja, joka opasti tielläliikkujia Hannu Karpon ohjelmissa 1980-luvulla).
Jälkivitsikirjoitus: Poliisi pysäytti mopolla ilman kypärää viilettäneen papan ja tiedusteli, mihin miehen kypärä on jäänyt. Tähän pappa kivahti: ”No Syvärille, saatana!” Vitsiltä on terä tylsynyt pahasti, koska kohta ei ole enää veteraaneja eivätkä he ainakaan mopoilukunnossa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti