Joskus tekee hyvää pysähtyä hetkeksi ja katsoa taaksensa, mitä on saanut aikaan. Jos näky on kuin Lappi saksalaisten jäljiltä, kannattanee jatkossa pitää nenä vain menosuunnassa. Mutta jos savuavien raunioiden keskellä näkyy jotain ehjää ja kaunista, voi miettiä, miten ja miksi niin on käynyt. Olisiko jotain opittavaa, mitä hyödyntää edessäpäin. Päläpälä ja höpöhöpö, eiköhän se riittänyt kyökkifilosofiasta. Ei tuollaista kuraa kovin kauaa jaksa.
Luin joskus fiksuja oppaita siitä, miten syntyy hyvä blogi. Nyt on aika tarttua itseä niskasta kiinni ja ryhtyä tuumasta toimeen, panna hihat heilumaan, pitää pyy pivossa, läikyttää maitoa, jättää ostoslista kotiin ja huomata, että ruukku käy kaivolla, kunnes särkyy. Ei kannata käyttää ruukkua, kun kerran muoviämpäri on keksitty. Kiulukin kelpaa, vaikka se on hieman epäkäytännöllinen. Kysy vaikka kukolta ja kanalta. Totisesti minä sanon teille, mitkä tekijät synnyttävät laatublogin:
Blogin aihepiiri tulisi rajata niin, ettei siitä synny sillisalaattia. Järkevästi rajattu aihepiiri vetää lukijoita paremmin kuin sitä-sun-tätä -sepustukset.
Eivätkö alkoholi, eläimet, hintatietoisuus, kirjallisuus, kuluttaminen, laatu, mainonta, mielenterveys, suomalaisuus, tuotemerkit ja uloste ole sitten järkevästi rajattu aihekokonaisuus? Toisaalta eihän tässä ole tarkoituskaan vedota lukijoihin. Tulee mieleen sadat henkkamaukkamuotiblogit, jotka ovat varmasti hyvin rajattuja aihepiiriltään, mikäli halpisreleiden shoppailu on lifestylea. Ja onhan se kymmenille tuhansille teineille (vuodet 13 – 19), esiteineille (vuodet n. 9 – 12) ja myöhäisteineille (vuodet 20 – n. 35). En toki ylenkatso edullisia vaatteita. Kuvastavatko ne sitten persoonallisuutta, jos kaikki ostavat vaatteensa samalta vaateketjulta?
Postauksen tulee olla lyhyt eli maksimisissaan 2000 – 2500 merkkiä. Tekstikappaleissa on enintään 5 riviä ja neljä virkettä.
Tiukkoja sääntöjä, vaan kuka merkkejä ja virkkeitä jaksaa laskea. Olisi aika laskelmoivaa, jos tekstin rakenne määräisi sisällön.
Päivityksiä / postauksia pitäisi julkaista säännöllisesti vähintään kaksi per viikko, jotta lukijat eivät kaikkoaisi.
Ei ole pelkoa lukijoiden kaikkoamisesta. Kuvitteelliset lukijat ovat harvinaisen uskollista väkeä.
Lyhyiden ja iskevien otsikoiden tulee kuvastaa sisältöä mahdollisimman hyvin.
Otsikot ovat usein tajunnanvirtaa, kuten ovat tekstitkin. Se on sitä johdonmukaisuutta.
Vesi oli kirkasta ja kylmää. Lähteestä oli hyvä ammentaa, mutta ei liian syvältä, jottei vesi samene pohjamudan lähtiessä liikkeelle. Saavuitko totuuden lähteelle, jää arvoitukseksi, mutta tästä on hyvä jatkaa. Vedät keuhkot täyteen metsäisen raikasta ilmaa. Hyönteisten hypnoottinen surina laukaisee lihasjännityksesi. Aurinko siivilöityy puiden välistä. Tulet pian risteävälle polulle. Jos haluat jatkaa länteen, siirry kappaleeseen 36. Jos haluat kulkea kohti itää, siirry kappaleeseen 281.
Jälkikirjoitus: Tästä tuli 2600 merkin postaus. Sue me – kutsukaa minua Sueksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti