tiistai 6. marraskuuta 2018

Riimejä, joita et kuullut

Olemme yhtä perhettä, yhdessä pyyhimme persettä, se tekee höpöä ai että.

Pyöräkorjaamossa sinut tapasin, ja vuoksesi pinnani katkaisin.

Katsoin kanssasi täysikuuta, sekä kaunista simasuuta, mutten löytänyt suusta hampaita, ajatuksissani himoitsin lampaita.

Mä sähkömies oon, kytken sähköt joka paikkaan, ja koska sähkömies oon, juon töihin mennessä Kossun raikkaan.

Olit ylipainoinen mursu, haarovälissäsi kukki suopursu, ja hajukin oli sama, mutta kun veressä virtasi kova kama, rynnistin päällesi salamana.

Ostin lihatiskiltä saunapalvia puoli kiloa, mutta kotona tajusin, ettei se tuottanut iloa, koska oikeastaan lauantaimakkaraa halusin.

Mihin käteni laitan, nilkkani taitan, löydän aitan, vältän haitan, ruman siskoni sinulle naitan, jala jalla jala jala vei.

Oli sinulla sellainen pörheä karvapörrö, tukkoisen tuuhea majava, ja se puri minua palleista, saatanan kiukkuinen majava, kuin entinen Jukka Kajava.

Katsoin sinua kuin Mars-patukkaa, mutta ehdotit vain patikkaa, jälkeenpäin vitutti kuin nokatonta tikkaa.

Otin viikon lomaa, tai kenties kaksi, ja se oli niin somaa, että unohdin palata duuniin, sitten homma meni vähän pahemmaksi, kun dokasin itseni hengiltä.

Tuijotin puiston lehdettömiä puita, ja tajusin sen, kirkkaan ajatuksen, on minullakin luita, joita koirat voivat kaluta, silloin edes joku saattaisi minua haluta.

Sydämeeni vyöryi tunteiden tulva, kuin mainingit rantakallioon ne iskivät, kunnes ymmärsin et on huoleni turha, koska eihän tunnekeskus sijaitse sydämessä vaan aivoissa.

Voiko kohtaloaan juosta karkuun, ken tietää ehkä ei, mut tavaratalon vartijaa voi ja helposti, kun juoksukaljat Jaska mukanaan vei, näin läskille vartijalle nauroi ja vittuilun kosti.

Elämästä pitää nauttia, vaikkei verkoista tulisikaan haukkia, tai saukkia.

Tuli vappu, juhannus ja joulu, sitten puolukka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Joku on lukenut näitäkin joskus