"…kaikki tietää sun tuhkimotarinas nimeltään. Ennen taivas oli avoinna sinullekin, kunnes paha sormi tavoitti karkurin." Oli 6.8.2014 alkuiltapäivä ja aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta nostaen lämpötilan lähelle 30 astetta. Dingo pauhasi autoradiosta samalla kun lasetin menemään pitkin Kukkolanmäentietä niin että hiekka pöllysi. Eihän nopeutta ollut kuin jotain 60 kilometriä tunnissa, mutta rutikuivalla soratiellä siinäkin oli tarpeeksi. Muuten auto olisi lähtenyt tällaiselta tumpulalta lapasesta.
Kohta saavuinkin jo Onnen puodin kohdalle. Talo tönöttää tien varressa edelleen, mutta Onnen puotia ei siinä ole ollut enää aikoihin. Suurten ikkunoiden edessä on verhot, eikä pihassa näy koskaan ketään. Lähikauppa oli ollut historiaa jo pitkän aikaa, kun minulle selvisi, että puljussa ei ollut mitään onnekasta, vaan kauppiaana oli toiminut mies nimeltä Veikko Onne.
Vuonna 1984 Dingo julkaisi uuden sinkkunsa nimellä Levoton Tuhkimo. Olin tuolloin tappi, joka ei ollut kiinnostunut Dingosta eikä lasettanut autolla yhtään minnekään. Ehkä fillarilla serkkujen kanssa Käyrälahden lenkkiä, jos isä antoi luvan. Muusta ei tarvinnut huolehtia kuin siitä, että karkkia, limsaa, leluja ja sarjiksia oli tarpeeksi. Tuona elokuisena iltapäivänä Dingon soidessa taustalla minut valtasi hetkeksi metka olotila, jonka jätän kornien kliseiden välttämiseksi kuvailematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti