Noin vain hän teki sen. Hän astui varjoista pois. Nöyrä musiikin ammattilainen kirjoitti itsensä tuosta vain yhdellä kertaa Suomirockin historian lehdille. Mutta ei hän todellisuudessa sitä noin vain tehnyt. Hän teki sen yli 20 vuoden sanoittajan kokemuksella. Hän teki sen yhdessä miehensä säveltäjä Aku Rannilan kanssa. Hän tajusi, että jos koskaan, nyt on se viimeinen hetki.
Työkaveri linkkasi sen ensin Teamsiimme. Kuuntelin osittain ja ajattelin, että mikä hiton juttu, joku vitsi vai. Kunnes aloin kuunnella. Ja kuuntelin ja kuuntelin ja kuuntelin ja kuuntelin ja kuuntelin. Sen jälkeen aloin googlettaa, kuka Saara Törmä. Ja ymmärsin. Ymmärsin täydellisesti. Kaikki loksahti yhdellä kertaa kuin olisin yhtäkkiä nähnyt Rubikin kuution kaikki värit kaikilla sivuilla täydellisesti asettuneena paikoilleen. Hän loi täydellisen. Tämä on vavahduttavaa, tämä on sellaista, jonka edessä ei voi muuta kuin mykistyä.
Varmimmaksi vakuudeksi ne kulkivat minua pitkin ja varmistivat, että olen saanut kokea taas jotain ainutlaatuista elämässäni. Kylmät väreet pitkin selkääni ja käsivarsiani, juuri ne, jotka nostavat ihoni kananlihalle. Luettuani Saarasta (s. 1977) ja kuunneltuani hänen haastattelunsa tiesin, mistä on kyse. Tunnen sen saman joka hetki, joka kellon lyömä, joka sekuntiviisarin liikahdus.
Minä kuuntelin, minä todella kuuntelin. Ja jouduin pysähtymään kesken ajamisen bussipysäkille, koska kyyneleet valuivat vuolaina pitkin poskiani. Koska ymmärsin hänet. Kaiken, aivan kaiken, Saaran ihanan upea persoonallinen ääni, sanat, sävellys, soundimaailma, sovitus, kaiken. Tämä jyrää kaiken alleen. Tämä luultavasti oli tässä, koko 2020-luku. Hyvää yötä.
”Mitäpä muutakaan täs kaaoksessa voi, kuin leipoo, mitäpä muutakaan tän maailman raunioil.”
”Pienen hetken yhdessä tääl saa elää, ja leipoo.”
Jälkisaara: Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi Saara Törmä näytti täydellisen markkinoinnin oppitunnin ja teki tanssikoreografian biisille ja tanssi sitä lukemattomissa eri tilanteissa. Täyttä heittäytymistä, täyttä täyttymystä, täyttä täydellisyyttä, täyttä. Saaran takia latasin jopa TikTokin puhelimeeni, jotta näkisin hänet. Ja olin ollut vakaasti sillä kannalla, etten todellakaan koskaan lataa TikTokia. Rakastan biisiä, rakastan Saaraa, rakastan kaikkea, mitä hän onnistui tekemään. Kiitos, Saara. Sinä teit sen. Sinä saavutit sen. Juokse käsi kädessä unelmasi kanssa niin pitkälle kuin se ikinä kantaa sinua.
perjantai 31. tammikuuta 2025
Kaikki kiteytyy kääretorttuun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joku on lukenut näitäkin joskus
-
Olen taas vaihteeksi innostunut luukuttamaan Mikko Kuoppalaa, lupaavaa nuorehkoa sanataiteilijaa (s. 1981), joka myös taiteilijanimellä Pyhi...
-
Takauma: heinäkuu 2013 ja kesä kukkeimmillaan. Riemurinnoin kaahailen Sysmän kirkonkylälle, sillä okulaareissani siintelevät maailmankaikkeu...
-
Metrilakuindeksi kannattaa huomioida markkinatorilla käydessä, ts. kuinka monta metriä lakua saa viidellä eurolla. Nykyisin lähtökohta taita...
-
Mahtava meno, tiukka etukeno, herkällä tatsilla, rumpusatsilla, jee jee jee! Hölmö renkutus jäi päähän, koska se toistui lukemattomia kertoj...
-
Taisi olla itse V. A. Koskenkorva (Valtion Alkon Koskenkorva), joka tokaisi aikoinaan tyhjentävän itsestään selvästi pirtin pöydän ääressä, ...
-
Olimme ruokaostoksilla, kun vihannesosastolla äkkäsin superkirsikkatomaatteja. Hilpeästä kevennyksestä huvittuneena vinkkasin vaimollekin nä...
-
Kun viime vuoden kesähelteillä loikkasin kehityksen portaita pari askelmaa ylöspäin ja hankin Android-puhelimen, en tiennyt millaiseen kurim...
-
Saarioinen taas valmiiksi pöydän laittaa, perinteiset herkut hyvältä maittaa, jouluna on aikaa olla seurassa toisten, kun jouluruokaa on ...
-
Puolijumalallinen Leevi and the Leavings -legenda, nyttemmin autuaammille laulumaille kaksimielisyyksiä ja muita rasvaisia juttuja viljelemä...
-
Uusi Suomi -nettilehdellä on Puheenvuoro-niminen blogipalvelu, johon on hilautunut lukuisia maamme sanavalmiita yksilöitä. Blogipalvelu edus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti