Eräs merkittävä lapsuuteni kiintopiste riistettiin minulta lauantaina 28.12.2013. Tuolloin nukkui pois kaveri nimeltä Paco. Paco oli harmaapapukaija, joka asusteli kolmisenkymmentä vuotta Heinolan lintutarhassa. Paco oli tullut lintutarhalle vuonna 1984 Haminasta, jossa se oli elellyt yksityisomistuksessa yli 20 vuotta. Lapsena kävimme isäni kanssa joka kesä Heinolassa ja aina vierailimme myös lintutarhalla, koska se oli ja on edelleen siitä erityisen hieno nähtävyys, että sinne on vapaa pääsy. Siis ei maksa mitään. Tällaisia huveja ei tässä maassa enää kovin montaa ole. Olen tavannut Pacon joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta joka vuosi vuodesta 1984 lähtien, jolloin olin 8-vuotias vesseli.
Paco oli viihdyttävä veijari koko tuon ajan. Aina se vislaili tai heitteli hokemiaan, kuten klassikoksi muodostunut ”mennään saunaan”. Paco ei pettänyt odotuksia. Viime vuosina omatkin lapseni pääsivät vielä näkemään ja kokemaan Pacon mainion persoonan. Viime kesänä Pacoa ei jostain syystä häkissään näkynyt. Se oli harmittava pettymys, koska Paco oli oikeastaan suurin syy käydä lintutarhalla. Paco oli varmaan minulle läheisin eläinmaailman olento, koska omaa lemmikkiä minulla ei ole koskaan ollut. Kiitos Paco kaikista näistä vuosikymmenistä, joina tuotit iloa elämäni polulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti