En minä niinku silleen pannut juoksuksi. Sitä äkkiä saattaa unelmoida, että kirmasin lailla nuoren uuhen yli kasteisten niittyjen, vuolaiden vetten ja vaahtoavien vaarojen, mutta se on vain mitä kauneinta unta, josta ei tarvitse herätä, koska sitä ei koskaan nähnytkään. Joten takaisin lenkkareihin. Uutuuttaan mustana orina hohtavat Asicsit sujahtivat jalkaterieni ympärille kalenterinlyömällä 15.1.2024. Ja ei, en ollut tehnyt mitään uudenvuodenlupausta. Edellisestä juoksulenkistä olikin vierähtänyt rapiat 25 vuotta. Juoksin parikymmentä vuotta ympäri kenttää pallon teoriassa ennakoitavissa olevia liikkeitä mukaillen oppimatta kuitenkaan koskaan pelaamaan jalkapalloa. Samanaikaisesti olin parit vuosikymmenet putkeen kehunut inhoavani juoksua lukuun ottamatta yöjuoksua. Joskus reilu parikymppisenä olin muutaman kerran juoksemassa ihan oma-aloitteisesti, mutta homma päättyi loppujen lopuksi siihen, että helvetilliset penikkasäryt iskivät pohkeiden sisäsyrjään ja luovutin.
Sää oli mitä ideaalisin tammikuun talvikeli, eli monta astetta lämmintä eikä lumesta tietoakaan. Itse juoksemisessa eli hölköttelyssä ei juuri kuvattavaa löydy. Tai no: Hölköti kölköti. Teki se vähän pipiä kropassa, varsinkin loppua kohden kolmen kilometrin pätkällä. No pain, no gain. Ei triumfaattinen suoritus, mutta parempi kuin oli olettanut. Peruskunto näyttää olevan siedettävällä tasolla eikä ylipainoa ole kertynyt. Kohta tulee kuvia Tinderiin. Alku- ja loppulämmittelyt ja sen sellaiset homostelulta näyttävät venyttelyt jätin luonnollisesti amatööreille ja testosteronin erityksen vajaatoiminnasta kärsiville. Slay, motherfu**ers! (Hyi, epäkorrektia!)
Rakas juoppojuoksupäiväkirja: Olen juossut. Ainakin omassa mielikuvituksessani miellän toiminnan juoksuaskeliksi, koska eivät ne kävelyaskeliakaan olleet. Suljetaan kaikki soveltumattomat vaihtoehdot pois ja katsotaan, mitä jää jäljelle. Tästä johtaen jatkan juoksemista. Kelloni ja siihen liittyvän kaikkitietävän jumalallisen sovelluksen mukaan olen osoittanut kykenevyyttäni tammi-helmikuun aikana vajaan 30 kilometrin verran tähän päivämäärään mennessä.
Jälkivenäyttelyt: Uuhi? Eikö se ole naispuolinen lammas? No pässi mikä pässi.
Jälkijälki…: Jaa että ikäkriisi? No mikä ettei. Pannaan pakettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti