Koiranomistajien vuodenaika

Nyt on juuri se aika vuodesta, jota kaikki koiraihmiset ovat odottaneet kuin kevätaurinkoa nousevaa. Ulkoillessa paikassa jos toisessa pääsee nauttimaan hajuaistin kautta ihmisen luovuuden ja periksiantamattomuuden hedelmää. Minne meneekin, sierainten hajureseptoreiden herkimpiä kieliä hivelee koiranpaskan tuoksun jylhä sinfonia.

Koiranomistajat ovat ylistettävän järjestäytynyttä ja suunnitelmallista väkeä. Tarvitaan melkoista kykyä massojen mobilisointiin, kun koiraihmiset sankoin joukoin puurtavat luontokappaleidensa kanssa koko pitkän talven saadakseen koristeltua kaikki tienvierustojen lumipenkereet ulosteella. Mutta kevään koittaessa tuon pitkällisen työn tuloksia kelpaakin sitten kaikkien ihailla. Raskas työ palkitaan aina ja tässä tapauksessa palkinto on sitäkin loisteliaampi. Useasti täytyy oikein varta vasten pysähtyä ja vetää keuhkot täyteen keväistä koiranjätöksen rehevän mehevää aromia.

Valitettavasti olen nähnyt joidenkin ilonpilaajien kaappaavan pötköt pussiin ja heittävän roskikseen. He eivät ole ymmärtäneet, että koirasta tuleva uloste on maailman luonnollisin asia ja kiinteä osa luonnon ekosysteemiä, tarkemmin ilmaistuna kävelyteiden varsien flooraa ja faunaa. Onneksi kuitenkin koiraihmiset ovat enimmäkseen esimerkillisiä filantrooppeja ja haluavat jakaa ilon ja riemun hauvojensa paskasta kaikkien kesken. Malja teille koiranomistajat, olkaa ylpeitä työstänne ja saavutuksestanne!

Jälkikihnutus: Harkitsen vakavasti koiran hankkimista. Ensisijaisena valintakriteerinä on koira, josta irtoaa suurin paskakasa. Onko tanskandoggi sellainen? Veisin mielelläni sen tuuttailemaan kakkakekojaan joka paikkaan, kuten lasten leikkipuistoihin ja vaikka ihmisten kotiportaille. Jaettu ilo on paras ilo.

Päivän rezepti, osa 3

Yhdysvaltalainen kriitikko ja hyvä ystäväni George Jean Nathan sanoi taannoin, että ”juon tehdäkseni muut ihmiset mielenkiintoisiksi” (”I drink to make other people interesting”). Okei, eihän Nathan ystäväpiiriini kuulu, koska ensinnäkään minulla ei ole sen vertaa ystäviä, jotta heistä saisi mitenkään muodostettua piiriä, ja toiseksi, koska mies heitti lusikan nurkkaan parikymmentä vuotta ennen kuin itse tartuin lusikkaan, kuitenkin eri lusikkaan kuin minkä Nathan heitti pois. Lisäksi fraasi oli ilmeisesti alun perin Nathanin kaverin läppä, mutta koska henkilö jäi tuntemattomaksi, kaappasi Nathan pisteet aforismista.

Kansanviisauden näytteen idea on siinä, että ympäröivät ihmiset egosentrisine maailmankuvineen ja joutavine hölinöineen ovat viime kädessä yhdentekevää ja pitkästyttävää porukkaa. Samat puuhastelut ja pulinat toistuvat luuppina kerrasta ja vuodesta toiseen. Ratkaisun avain löytyy (taas kerran) väkijuomista. Alkoholin tuomassa maailmaa syleilevässä olotilassa ihmiset vaikuttavat ainakin hetkellisesti mielenkiintoisemmilta, vaikkei todellisuudessa ulosanti ole muuttunut mihinkään. Vaikka vaikutelma on pelkkää harhaa, auttaa se jaksamaan lässytystä hieman pidempään kuin selvin päin.

Missä mainio heitto lankeaa loveen, ja nyt ajatus karkasi hetkeksi aivan muihin loviin, on sen sisältämä oletus lausujan mielenkiintoisuudesta. Hieno kyyninen sivallus alkaa pahasti vesittyä, kun luisuu pohtimaan, asettuuko sanoja muiden yläpuolelle. Jos leimautuminen omahyväiseksi mulkeroksi halutaan välttää, on lausahdusta korjattava. Eli näin tai jotain sinnepäin: ”Juon tehdäkseni itseni sekä muut ihmiset mielenkiintoisiksi.” Nyt sanoja asettuu samaan pelleporukkaan muiden kanssa. Omat asiat eivät ole sen mielenkiintoisempia kuin muidenkaan. Siitä seuraa, että seurassa pitäisi kaikkien olla pääasiassa hiljaa paitsi silloin, kun kaikki ovat päissään. Siitä tulikin mieleen pari seuraavaa viisautta: ”parempi olla hiljaa ja antaa toisten luulla tyhmäksi kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilys” ja ”todellisuus on alkoholin puutteen aiheuttama harha.” Annetaan nyt olla.

Jälkiviisastelukirjoitus: Tämän aivoflatustuotoksen tarkoituksena ei ole kannustaa ketään käyttämään alkoholia. Tässä maassa sitä osaa lähes jokainen juoda ilman kannustustakin. Nyt maistuisi kylmä olut, eiks jeh?