Perjantai... seuraavat räävityt runoilut à la Kunkku ja Setä

Jossain ykkösellä alkaneen vuosituhannen loppuhönkäyksillä Leevi and the Leavings julkaisi kokoelman ”Keskiviikko… 40 ensimmäistä hittiä”. Koska kyseessä oli Leevi eikä mikä tahansa tusinabändi, platan nimelle oli katetta. Kaksi cd-levyllistä biisejä, jotka kaikki olivat tiukkaa tököttiä. Mutta ei siinä vielä lähellekään kaikki ollut. Joku vuosi myöhemmin Leavingseiltä tuli toinen tuplakokoelma ”Torstai… 40 seuraavaa hittiä”, joka sekin oli pullollaan sukupolvien säilömuistiin tallentuneita helmiä. Perjantaita ei koskaan tullut, mutta sen sijaan tuli Gösta Sundqvistin post mortemina Keskeneräinen sinfonia -kokoelma, johon oli kaavittu kasaan cd:n lisäksi dvd. Kokoelman nimi viittaa Göstan vuonna 1991 Radiomafialle tehdyssä haastattelussa mainitsemaan asiaan, että hänellä on sävellettynä puolitoista sinfoniaa. Samassa yhteydessä hän arveli, että ehkä niitä soitetaan hänen hautajaisissaan. Tiedä sitten, oliko totta vai Göden huumoria. Suomen mittakaavassa sellaiset biisintekijät ovat harvassa, jolla on lyödä pöytään vastaavat lukemat, mihin hän venyi.

Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun tuotannolla ja LatL:lla ei juuri muita yhteneväisyyksiä ole kuin tuhmuuksien viljely biiseissä, joten aasinsilta on haettu Uranuksen ulkorenkailta. Mutta mainittu seikka onkin yksi niistä jutuista, jotka aktivoivat minun kuuloelimeni (se sanoi ”akti” ja ”elin”, ö-hö-hö-hö-hö). Muilta osin tyyli ja lähestymiskulma asioihin ovat tyystin erilaisia. Mutta se saati täysperävaunullinen rekka eivät estäneet minua kasaamasta toista kokoelmaa Kunkun ja Sedän lohkaisuja. Ja näistä läpäytyksistä puuttuvat vielä kokonaan yhdessä Stigin kanssa Yön Polte -kokoonpanolla loihditut Tyttö sinä olet meritähti, Rakkauden ratapiha, RIP ja Aikamoinen munapää.

”Puhallan kosteeta tuhkaa, niin peace’n love, et paidatki jo kukkaa.” – Kannut (Kesä 2011)
”Kesä tuli taas niin äkkii, en ees ehtiny jättää sua heitteille, vaik ne sano ”älä ota kesäkissaa”, en mun virheitä peittele.” – Kannut (Kesä 2011)
”Duunasin sulle kesäviinin vaan, ite pudottelen Leijonaa, hiekkarannalla mä tsiigaan vaan sun kokispullomuotoja.” – Kannut (Kesä 2011)
”Äkkiä kevennä mun säkkiä, ei hävetä tätiä takapuolel lätkiä.” – Syksyllä Palmasiin
”Huomenna kihloihin, BITCH!, ei vaiskaa.” – Syksyllä Palmasiin
”Tää on Boom City, tyyli coolisti, tanssilattialla kato poika ruumiski.” – Boom City
”Huppu peittää pään, vodkaa ei jää, tunnustuksii mimmi, voit unohtaa ne häät.” – Boom City
”Kelluen kotiin, tää on seikkailuu, taksikuskille osoitteesta veikkailuun.” – Mintunlehtitaivas
”Voin liputtaa, ja nuppiin asti, tultii tiputtaa, ihan tavaksi asti.” – Mintunlehtitaivas
”Lööv juu, lööv juu ool, vodkaa koivunlehtijääsohjoo.” – Mintunlehtitaivas
”Se on pitkän saaren jääteetä, setä kiskoo muinaisjäänteenä, Tom Collinsii, vodkaa ja marjoi, kuha löytyy niitä pienii varjoi.” – Mintunlehtitaivas
”Takakenos, hillitty, charmikas, katseet kotkana ihanas varressas, vinkkaan sulle molemmilla silmillä, sit poke onkin jo kiinni mun pillissä.” – Mintunlehtitaivas
”Laiturin laidalla, kädet kohti taivasta, vaaleeta pääl, njää ei lonkku näy paidalla.” – Mintunlehtitaivas
”Tuu kyytiin tähän suviyön sukkulaan, oot niin ihana, en päästä sua nukkumaan.” – Mintunlehtitaivas
”Toivo, ettei oo heitto, takakontis tuoksukynttilöit ja yks peitto.” – In the heat of the night
”Kaupungin valot himmeen takapeilissä, ei oo huomista, ei oo eilistä.” – In the heat of the night
”Ei oo välii, mitä kadul tapahtuu, tuulilasin läpi valuu koko avaruus.” – In the heat of the night
”En kato taakse, mä katon vaan eteen, neiti silmät kii ja kädet veteen.” – In the heat of the night
”Oon hukas, mutta äärimmäisen lipevä, ottaa silkkibokserit nyt hikeä.” – Pähkinäsillan tanssit
”Ei kesää haittaa liskot, halaa flamingoo, pliis saisinko yhden sädetikkumojiton.” – Pähkinäsillan tanssit
”Sun silmis tähtii, mä vien sut yöllä Mäkkii.” – Pähkinäsillan tanssit
”Vaiks faijas onkin ihan jees, en lähde teidän mökille.” – Pähkinäsillan tanssit
”Tääl on kylmää juomaa, lämmintä jengiä, lämmintä vettä poljen ilman kenkiä.” – P.H.H.
”Jäädä tähän luonnostaan, vihaa tai halaa koko maailmaa.” – P.H.H.
”Ego, sekä nenä, sekä dikki, ei oo pienii.” – Ollaan kaikki pinkkejä sisältä
”Vaik mul on sotamaali, on rauhanpiipus paali, sä saat mun tiipiitä koskettaa.” – Ollaan kaikki pinkkejä sisältä
”Hei girl, varo ettet satu rakastuu, joo kyl sä tiiät, takapenkil aina tapahtuu.” – Musta joki
”Tuu istuun takapöytään, pensselit lonkussa, tilii höylää.” – Tuudiluu
”Kuuluuko eteen, kuuluuko taa, kuuluuko eteen, kuuleeko maa.” – Tuudiluu
”Ennemmin tai myöhemmin, tuut näkee, kun mä itteeni lemmin, abduktion mä tuun lakanaas, Foxi ala väsää sitä X:ää ikkunaan.” – Hei Scully
”Tää on sun ilta, maailma on auki, kymmenen betonii ja elämästä nauti, twist’n shout shiiit, skumppa, onnen oikotie.” – Uunopaita
”Kosteeta ja pilvistä, bitch, on pidelly säitä, tää on oikein ilon ja onnen päivä.” – Uunopaita
”Ja taas bensaa palaa niin kuin ois ’86, takapenkil bullitölkkei, el smokot suus.” – Uunopaita
”Mä ennen Skytä Tapsan grillillä, tuplajuustokas ja maito pillillä.” – Bailukipinä
”Sekasin ku Sipilä, skumpat vodkat kipillä, kukkaa pääl ku hipillä, bitch, bailukipinä.” – Bailukipinä
”Kaupungin valoja hiipien pakoon, luonto mun etupiha, tuulet mun talo.” – Pämpada
”Lännestä, Uumajan kupeesta, juntit sanoo, että ”jätteupeeta”.” – Nyt vaan 100a
”Jatkot kupees Suomen pisimmän sillan, Tamu joi viikon, mä join sen illan.” – Nyt vaan 100a
”Tääl puistikot ja puuta, heinää, tääl kuiskii, jot muuta ei nää, valkost seinää, sävyt on poissa, kuu nousee lännest, muttei se loista.” – Nyt vaan 100a
”Meil on Kala-Jannen sopat, pikku simas lipuu käsistä lomat, mä join omat, hikee otsalla, ponnistetaan maasta, joka on jo pohjalla.” – Nyt vaan 100a
”Haluisin vaan et päivät on pitkii, limee, pepsii, ihan hivenen viskii.” – Fort Ingles
”Vamos fumos bailando señorita una cerveza mi corazon.” – Fort Ingles
”You hate me, but I definitely hate you back.” – Boss’s Wife (Setä Tamu nimellä Gerbyn Ammatti Yhdistys)
“It’s easy to love you, when you’re not here by my side, but when I make love you, I’m thinking about my boss’s wife.” – Boss’s Wife (Setä Tamu nimellä Gerbyn Ammatti Yhdistys)

Göden koe-eläimet

Mahtava meno, tiukka etukeno, herkällä tatsilla, rumpusatsilla, jee jee jee! Hölmö renkutus jäi päähän, koska se toistui lukemattomia kertoja Koe-eläinpuisto -radio-ohjelman yhteydessä. Jossain vaiheessa ysärin loppupuolella lauantai-iltoja odotti innolla, koska silloin pari tuntia vierähti rattoisasti radion ämyrin äärellä kuunnellen Radiomafian laadukasta verovaroin kustannettua ohjelmatarjontaa.

On toisaalta hämmentävä ajatus, että Gösta Sundqvistin alusta loppuun käsikirjoittama Koe-eläinpuisto -ohjelmasarja tosiaan maksettiin verovaroista. Jos ensimmäisen Koe-eläinpuiston kuuntelemisen jälkeen ei vielä tajunnut, mitä tuli juuri kuultua, niin viimeistään toisen ohjelman kohdalla jutun juoni aukeni täydellisesti. Jaksosta toiseen sama sekalainen ja sekopäinen hahmogalleria kokoontui yhteen mitä käsittämättömimmissä tilaisuuksissa ja tilanteissa. Gösta tai Gösse tai Göde tai Sunkka toimi ohjelman ”asiallisena” juontajana ja piti ikään kuin suitsista kiinni, kun muut henkilöt dokasivat, sikailivat ja keskittyivät täydellä antaumuksella rivouksiin, kaksimielisyyksiin ja muuhun navanalaiseen ulosantiin.

Kaikki oli vain Sundqvistin kieron ja rasvakylläisen mielikuvituksen tuotetta, mutta kuuntelijalle luotiin (ronskisti yliammuttu) asetelma aidoista henkilöistä ja todellisesta tilanteesta. Täytyi olla täysi urvelo, jos otti ohjelman todesta, mutta setti vedettiin aina pokkana läpi ja samat henkilöt kulkivat juonessa ohjelmasta toiseen.

Radion historiassa ei oltu vastaavaa kuultu, kun pörröparta-Gösta päästi hahmonsa valloilleen, ja tuskinpa kuullaan sen jälkeenkään. Iki-ihanat laulava ratikkakuski Aarne ”Iso-Pitkä” Tenkanen, isännöitsijä Olli ”Kulli-Olli” Granström, matkaemäntä Tarja ”Loppana” Loponen, kunnanlääkäri ja gynekologi Tapani ”Tappi” Mertanen, hiihtäjälegenda Antero ”Antsa” Halonen ja lukemattomat muut vinksahtaneet ja viinaan loputtomasti menevät tyypit tulivat tutuiksi Koe-eläinpuiston kunniakkaan elinkaaren aikana. Usein olin tukehtua nauruun radion edessä lattialla köllötellessäni. Ohjelma teki taatusti Suomen ennätyksen sukuelimien ja yhdynnän synonyymien keksimisessä.

Oma lukunsa on paikat ja tilaisuudet, joista ohjelma muka lähetettiin suorana. Näitä olivat mm. isojen poikien puuhamaa Puliveivari, vähävaraisten ja varattomien venemessut, miesten klinikka, Faki-Faki-landia -kylpylähuvipuiston avajaiset, Ravintola Räsypokan Mr. Märkä Alushousu -kisan alkukarsinnat, Matkatoimisto Ale-alen matka Doloresien saariryhmälle, M/S Dirty Dick -laiva, Oljannevan hyttysfarmi sekä Keikistele ja Keimaile – KeKe 97 -tapahtuma. Ja siinä oli vain pieni raapaisu.

Jouluaattona tuli erikoislähetys, joka kulki nimellä Kuusijuhla – Sex Festival, ja tapaninpäivänä vuorostaan ulostui eetteristä Tenkasen tapanintanssit. Vaikka otsikot olivatkin erilaisia, sama Koe-eläinpuiston meno jatkui niissä. Voi vain kuvitella, kuinka paljon herneitä löysi tiensä sieraimiin, kun törkyturvat saivat mellastaa niinkin hartaan juhlan kuin jouluaaton kunniaksi. Siitä huolimatta Kuusijuhla – Sex Festivaleja pukkasi ulos järjestysnumeroon X asti (ohjelma nimettiin roomalaisilla numeroilla I-X).

Koe-eläinpuisto upposi keskenkasvuiseen kloppiin kuin suvunjatkamisen sojottava sukellusvene mekonalaiseen maailmaan. Saattaapa olla, että seuraukset olivat sangen kauaskantoiset. Tänä päivänäkin saan kuulla ripitystä siitä, että voisin edes jossain seurassa rajoittaa kaksimielisyyksien laukomista. Siitä tuskiin pääsee täyteen selvyyteen, oliko ohjelman vaikutukset niin syvältä kouraisevia vai onko piirre ollut allekirjoittaneessa aina sisäänrakennettuna, mihin ohjelma antoi vähän lisää lentopetrolia. On hienoa, että tätä radiotoiminnan toteemipaalua on yllin kyllin taltioituna YouTubeen sekä erinäisille nettisivuille, jotta nuoremmatkin sukupolvet pääsevät kuulostelemaan, miten ennen osattiin ottaa ilo irti. Vaivihkaa rikastutti kieltäkin, kun kuunteli sanataiteilija Sundqvistin luovaa kielenkäyttöä.

”[Ooh, lääh, puuh, aah, iih, ooh] Tuulikki, tää on taivas!” – Aarne Tenkanen

”Sä tuoksuit hyvälle, taas kun minuun tunkeuduit syvälle, niin ihanalta tuntui, sun kaira mun kolossain.” – Natalie (& Aarne Tenkanen): Kaira kolossa

Jälkikäteensopiva kirjoitus: Koe-eläinpuiston piinallisinta antia olivat Göstan biisivalinnat. Hän kun ei valinnut ohjelmaan sen hetken hittimateriaalia tai välttämättä muutenkaan mukiinmenevää kuulijaystävällistä mainstreamia, vaan iso osa putosi kirkkaasti ”mitä helvettiä” -osastoon. Välitsibaleina saattoi tulla syystä unohdettuja kotimaisia iskelmiä tai humppia sekä ulkomaisia kummajaisia, joita ei ollut koskaan kuullutkaan eikä olisi tarvinnutkaan kuulla.

Pikkuautoileva nuorimies

Leevi and the Leavingsin biisissä Rikas, rakas ja yksinäinen lauletaan ”Sinä nainen joka kaipaat pientä seikkailua toisinaan, olen autoileva poikamies ja innostunut tanssimaan.” Koska otsikon oli tarkoitus viitata minuun enkä ole enää aikoihin ollut poikamies, vaihdoin sanan nuoreksi mieheksi. En ole nuorimieskään, mutta sen verran voi aina valehdella. Itselleen tietenkin.

Älyttömän, turhan ja kaukaa haetun johdannon jälkeen voin uida selville vesille siitä, miten edellinen liittyy mihinkään. Vastikään kirjaviisastuneena edellä mainitun yhtyeen keulahahmon Gösta Sundqvistin elämästä sain tietooni, että Gösta tykkäsi pikkuautojen keräilystä. Mieltymyksen kohteina olivat Matchboxin ja Corgin metalliset pikkuautot, joita karvaturri kuulemma mielellään haeskeli kirppareilta. Tästä palautui mieleeni pahamaineinen episodi omasta elämästäni, joka liittyi samaan harrastukseen. Nyt kotipesien pikku psykiatrit tarkkana, koska seuraa monessa mielessä mehukas tapausesimerkki analysoitavaksi.

Tapaus kehkeytyi ja saavutti kulminaatiopisteensä monta vuotta sitten. Satuin jonkin mielenhäiriön (näitä on ollut aika paljon) kautta saamaan pakkomielteen Matchbox-pikkuautosta, jonka muistin omistaneeni lapsena ja joka katosi selittämättömästi. Kyse oli punaisesta Renault 17 TL -urheiluautosta. Tästä inspiroituneena/kajahtaneena päätin kahlata vähän Huuto.netiä ja kas kummaa, sieltä alkoi löytyä vaikka mitä miniatyyriautoa.

En tainnut heti löytää hakemaani koslaa, mutta haaviin tarttui monenlaista muuta mielenkiintoista pientä nelipyöräistä, jotka olivat omiaan nostattamaan nostalgiapärinöitä. Sekalaisesta myyjien joukosta löytyi nopeasti nokialainen keräilijä, joka myi kernaasti minulle ylijäämämatskuaan. Jossain vaiheessa hän taisi mainita, että Matchboxeja ym. die-casteja löytyi häneltä kaapin perältä toistatuhatta kappaletta. Kenties kaveri hönötti minua kaupanteossa satanolla, mutta hänen pikkuautonsa olivat hyväkuntoisia verrattuna moniin muihin myyjiin, jotka julkesivat tarjota kaupaksi mitä tahansa raatoja, jotka kunnostaan päätelleen olivat levänneet hiekkalaatikon syvyyksissä vuosikymmeniä ennen siirtymistään myyntiartikkeleiksi.

Aikani haalittuani näitä 80-lukulaisen penskan aarteita luottotoimittajaltani hoksasin alkaa tähyillä isoilta apajilta eli Iso-Britannian eBaysta. Mikäs sen otollisempi paikka metsästää Matchboxeja, koska Englanti on niiden alkuperäinen kotimaa. Jos pohjassa luki ”Made in England” ja ”Superfast”, oltiin Aidon Asian äärellä. EBay UK -ympyröissä sekopäisyys sai uusia kierroksia, koska siellä diilejä pyörittivät tosi tekijät. Eräs myyjä lykki joka viikko huutokaupattavaksi ison kasan käytännössä iskemättömiä 70- ja 80-luvun helmiä, joista käytiin huutojen sulkeutumisaikaan sunnuntai-iltaisin ankaria huutoskaboja. Näissä kisoissa yksittäisen pikkuauton hinta saattoi kevyesti kohota yli kymmenen euron, kun Suomessa vielä selvisi muutaman euron kappalehinnalla. Objektien laadullinen taso oli toki ihan toista luokkaa. Monet autoista olivat jopa yhä paketissa vuosikymmenten jälkeen, ei siis koskaan avattukaan. Ovat arvokkaampia avaamattomissa paketeissa. Kuinka ihastuttavan mielipuolista menoa.

Aika pian EBayhin siirtymisen jälkeen sekoilu saavutti kyllääntymispisteensä. Palasiko tolkku takaisin taajamaan vai alkoiko rahanmeno hirvittää, vaikea sanoa. Euroja oli taatusti palanut useampi satanen. Tuli se halvemmaksi kuin autojen keräileminen Teemu Selänteellä. Todellinen tyhjätaskun autoharrastus. Painevalettuja pikku perkeleitä kertyi lopulta yli 70 kappaletta, myös Renault 17 TL. Tapauskertomus voidaan päättää samoihin loppusanoihin kuin viimeksi viitatessani samaan juttuun: tätäkin hulluudella silattua kokoelmaa saa nyt ihailla itsekseen ja kiteyttää tietoisuuteensa sen yhden olennaisen kysymyksen: miksi?

Aamusumpissa jännä sivumaku

Puolijumalallinen Leevi and the Leavings -legenda, nyttemmin autuaammille laulumaille kaksimielisyyksiä ja muita rasvaisia juttuja viljelemään siirtynyt karvaturri Gösta Sundqvist teki aikoinaan Radiomafialle (Yle) ohjelmaa nimeltä Aamusumpilla. Göstan tunnetuin tekele radio-ohjelmien puolellahan oli tuollaiset 10 vuotta kestänyt Koe-eläinpuisto, jota voin lämpimästi suositella ronskimman huumorin ystäville. Hahmogalleria on omaa luokkaansa. Joka tapauksessa Aamusumpilla ehti aloittaa radiossa eri nimellä. 9.6.1990 ohjelma paukahti Radiomafiasta nimellä Sumpin pihinää. Tämän jälkeen joku Ylen lukemattomista johtajista tajusi nimestä jotain olennaista. Niinpä ohjelman nimi meni vaihtoon. Oli se Gösse eli Göde eli Sunkka aika veitikka, olisi Arska ”Iso Pitkä” Tenkanenkin sanonut.