Kontillinen Nasse-setiä

Olipa silloin ja illoin maanmainio sketsisarja Spede Show, joka oli yksi 80-luvun suomihuumorin kirkkaimpia tähtiä, vaikka joku ymmärrettävästi haluaisi toisin väittää. Totta puhuen minäkään en enää nykyisin suin surminkaan katsoisi kyseistä ohjelmaa, mutta se oli tosiaan silloin. Spede Pasanen, Simo Salminen ja Vesku Loiri kehittivät monenlaisia hahmoja ja kansan suuhun jääneitä hokemia, jotka tietty ovat vaipuneet jo unholan maille. Yksi oli Loirin esittämä Nasse-setä, lastenohjelman juoppo ja lapsia vihaava juontaja, joka oli kaikkea muuta kuin lapsille sopiva ilmestys. Hänen kuuluisa hokemansa oli ”Nasse-setä on nyt hyvin hyvin vihainen” pelottavalla möreällä äänellä. Nasse-setä oli 10-vuotiaankin näkökulmasta huikean hauska hahmo, vaikka Nassen jutut olivat usein K16-matskua.

Toisenlaiseen Nasseen sain tutustua 90-luvun puolivälissä, kun olin (Uuno) armeijan leivissä. Suomen armeijan käyttämällä kaasunaamarilla oli veikeä lempinimi nasse. Mainio pikku kapistus, jonka toimintaan meidät tutustutettiin alokasleirillä. Perehdyttämisen jälkeen meille simuloitiin todellinen tilanne eli kaasunaamarin tiiviystesti, jossa nassen ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa. Alokkaat istutettiin kaasunaamarit päässä ryhmä kerrallaan konttiin istumaan. Ystävällinen yliluutnanttisetä kävi nakkaamassa kyynelkaasukranaatin konttiin ja sitten kontin ovi kiinni, jotta päästiin nauttimaan löylyistä. Kontti pullollaan Nasse-setiä odotti malttamattomana tulevaa kliimaksia. Konttia ei luojan kiitos sentään lukittu, koska hetken päästä oven aukaisumekanismia tarvittiin.

Lähes jokaiselle kontissa istujalle valkeni nopeasti, että kaasunaamari oli kelvollinen ainoastaan vappuna ja halloweenina käytettäväksi. Kuminen naamari oli tarkoitus kiristää hihnoilla tiiviisti kasvojen ympärille, mikä oli teoreettinen olettama. Käytäntö saneli toisenlaista sanomaa. Nassea oli ilmeisen mahdotonta saada kiristettyä niin, etteikö se olisi falskannut jostain kohtaa reunasta. Hyvin pian savusaunan vieraat alkoivat purkautua kontista pihalle kuka minnekin. Jotkut tyytyivät tiristelemään vuolaina vuotavia silmiään, kun toiset rynnistivät lähimpään puskaan oksentamaan. En poistunut ensimmäisten joukossa, mutta eipä nasseni tiivis ollut, joten koitti minunkin aikani. Rynnistin lopulta ulos itku silmissä. Oli todettava Juicen sanoin: ”En ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken kyynelkaasusta vaan.” Muistaakseni silmien huuhteleminen vedellä auttoi jonkin verran helvetilliseen kirvelyyn, joka näppituntumalta oli noin kymmenkertaista sipulin höyryihin verrattuna ynnä pahoinvointi kaupan päällisinä. Vatsalaukun sisältö pysyi sentään aloillaan.

Väkisinkin ryömi mieleen ajatus, jos kaasu olisikin ollut kunnon kamaa eikä mitään itkulitkuja. Tositilanteessa olisi ollut joka Nasse-setä kylmänä kuin rautakanki Pakkasherran perseessä, vaikka taistelukaasut taitavat olla kiellettyjä modernissa sivistyneessä (?) sodankäynnissä. Kapiaiset tiesivät tasan tarkkaan, millaisia veijareita nasset olivat, vaikka Puolustusvoimien virallinen kanta varmasti oli, että heillä on varastoissaan pelkästään kuranttia tavaraa. Eiköhän kenttäkokeet jokaisella menneellä alokasryhmällä alleviivanneet asiaa. Ymmärtääkseni SA on poistanut käytöstä ties mistä 1960-luvulta peräisin olevat naamarit ja korvannut ne (toivottavasti) oikeasti toimivilla versioilla.

Tapahtui näinä päivinä

Elämä on jännä sillisalaatti, tai jätekasa, joka haisee vuoden vanhalle sillisalaatille. Viime päivinä tuli työpaikalla vastaan tilanteita, joista kehkeytyi lähes surrealistisia tunnelmatuokioita.

Pörinää porakoneesta
Eräänä päivänä jossain naapuritilassa oli porakoneen saanut käteensä ilmeisesti vähän kokemattomampi remppamies. Hän porasi tuntikausia ja aina vain lyhyitä pätkiä. Pörrr-pörrr-pör-pör-pör-pörrr-pörrrrrr-pör-pörr -tyyliin jatkettiin porailua loputtomiin. Olin onnistunut sulkemaan koko äänen pois ja keskittymään työhöni, kunnes eräs työtoveri totesi käytävällä seisoessaan, että ”Kuuntele, ihan kuin pienet possut röhkisivät.” Lauseeseen kytkeytyi eräs sisäpiirihuumorijatkumo, jossa ko. työtoveri vihjailee minun olevan eläimiin sekaantuja, joka on erityisesti mieltynyt sikoihin. Luit oikein. Joka tapauksessa kyseinen lausahdus aiheutti sen, etten pystynyt enää keskittymään työhön, vaan ainoastaan porakoneen ääneen ja minua alkoi naurattaa tolkuttomasti. Hihittelin ja tyrskin kuin järkeä vailla enkä tahtonut saada sitä loppumaan, koska aina, kun porakone alkoi taas laulaa, sain uuden naurukohtauksen.

Joking Charlie
Työtovereiden kesken tuli puhe ensiapukurssista, johon en ole koskaan osallistunut, mutta useat työtoverit ovat. Juttu siirtyi kuuluisaan Anne-nukkeen, jota käytetään elvytysharjoituksissa. Joku totesi, että elvytysnukkeja on olemassa eri ikäluokissa, joiden nimet ovat vähemmän luovasti esim. pikku-Anne ja vauva-Anne. Eräs haki googlettamalla vastausta kysymykseen, eikö miespuolista elvytysnukkea ole. Pian hän kertoi, että on sellainen ja nimi on Choking Charlie. Valitettavasti minulla ei ollut oikein hoksottimet päällä ja kuulin ”Joking Charlie”. Aloin ihmetellä, miksi se on vitsaileva Charlie. Hönkäileekö se suustaan samalla vitsejä, kun sitä painelee rinnasta? Elvytysnukella on läppävika? Hetken päästä tajusin sanan oleva ”tukehtuva” eikä ”vitsaileva”. Ja taas tuli naurukohtaus. Choking Charlie on tiettävästi tarkoitettu Heimlichin otteen harjoittelemiseen.

Eläkeläisten laskiaisseksirieha
Kahvipöydässä oli pieni kunnallinen tiedotuslehti, jossa työtoverin huomio kiinnittyi Eläkeläisliiton yhden paikallisjaoston tapahtumailmoitukseen. Siinä kerrottiin tulevasta laskiaisriehasta. Sanatarkkaan tietyiltä osin karsittuna ilmoitus kuului näin: ”Laskiaisrieha -teemalla seksi. Aloitetaan hernekeitolla... arvokasta, vaihtelevaa ohjelmaa… Kimppakyyti.” Siitä revittiin kaikki mahdolliset kaksi- ja yksimielisyydet irti. Tunnustusta jaettiin mm. luovasta ajatuksesta käyttää hernekeittoa esileikkinä. Oivaltavaa oli myös seksi-teeman aiheuttama mielleyhtymä ilmoituksen päättäneessä sanassa ”kimppakyyti”. Hämärän peittoon jäi, oliko ilmoitus tehty täysin tarkoituksella vai pitikö ”seksin” tilalla lukea jotain muuta?

Normipäivä Aku Ankalle

Tapahtuipa kerran – ja miksei toistekin – Ankkalinnassa. Aku Ankka suuntasi päivänsä päätteeksi läheiseen supermarkettiin ostoksille. Ruokaostosten tekeminen eteni tavalliseen tapaan, kunnes Aku tuli juomaosaston kohdalle. Akun alkoi tehdä mieli Sihi-Colaa. Niinpä hän suuntasi juomahyllyjen luokse, missä lempijuomaa olikin isot hyllypinot tarjolla. Hän otti puolentoista litran Sihi-Cola -pullon pinon päältä, kun hän huomasi, että yksi Sihi-pullo, joka oli jäänyt joskus aiemmin kahden hyllypinon väliin jumiin, sai ilmeisesti hiuksenhienon sysäyksen ja putosi lattialle Akun eteen.

Tästä seurasi tapahtumaketju, joka eteni hyvin nopeasti. Pullo ei suinkaan pudonnut korkealta, etteikö muovipullo olisi sitä normaalisti kestänyt. Pullon kylkeen oli kuitenkin jollain ihmeen kaupalla ilmestynyt pieni reikä, joka yhdessä lattiaosuman pulloon aiheuttaman kovan paineen kanssa toimivat esivalmisteluna tulevalle.

Vaikka reikä tai halkeama pullon kyljessä oli mitätön, oli se kuitenkin riittävä, kun reiästä alkoi ruiskuta hurjalla paineella kolajuomaa Aku-paran päälle. Juoma kasteli hetkessä Akun räpylät, koivet ja etumuksen höyhenpeitteen ennen kuin hän ehti reagoida mitenkään. Tämän jälkeen Aku tajusi perääntyä pullon luota ottamalla pari taka-askelta. Mutta lattialla ollut pullo muutti hieman asentoa (tyhjenemisen ja/tai painemuutoksen seurauksena) ja kolaa ruiskusi korkeammassa kaaressa ikään kuin seuraten Akua, jolloin roiskeet ylsivät vielä Akun lakille, kasvoille ja nutulle.

Tämän jälkeen paine oli laskenut pullossa niin paljon, että suihku väheni ja loppui nopeasti kokonaan. Aku seisoi vähän matkan päässä puoliksi tyhjentyneestä pullosta hölmistyneenä ja yltä päältä tahmealla juomalla kuorrutettuna. Aku vilkaisi edelleen kädessä olevaan ostoskoriinsa ja totesi ruokatarvikkeidensakin olevan märkiä. Akun olotila oli niin epätodellinen, ettei hän ymmärtänyt edes raivostua tilanteesta.

Aku Ankan kohdalla epätodellinen olotila on ymmärrettävä, koska hän on sarjakuvahahmo, eikä siis todellinen. Mutta edellä kuvattu tapahtumaketju on erittäin todellinen ja sattui allekirjoittaneelle 14.11.2018 noin kello 19 paikallisessa Prisma-tavaratalossa. Sihi-Cola oli todellisuudessa Rainbow-kolaa. Minulla ei ole räpylöitä tai höyhenpeitettä, mutta niiden sijaan kenkäni ja farkkujeni lahkeet kastuivat suihkun voimasta läpimäriksi. Perääntymisestä huolimatta sain roiskeita vielä hiuksilleni, kasvoilleni ja takilleni. Hämmästyttävintä koko tapauksessa oli se, kuinka nopeasti kaikki tapahtui. Enkä hermostunut asiasta oikeastaan missään vaiheessa, niin ällikällä lyöty olin. Jossain vaiheessa Prisman käytävällä mieleeni juolahti, ettei tällaista voi tapahtua kuin sarjakuvissa ja sielläkin vain Aku Ankalle.

Jekkumestari

Pienenä poikana yksi lempijekuistani liittyi viinirypäleisiin. Alkuvalmisteluna söin monta viinirypälettä ja kasasin niiden siemenet keoksi. Sitten otin yhden viinirypäleen, halkaisin kahtia ja koversin sen sisään kuopan. Kuoppaan tungin ison kasan syömistäni rypäleistä säilömiäni siemeniä. Sen jälkeen suljin ”kannen” ja tarjosin viinirypälettä isälleni. En muista varmasti, onnistuiko temppu kertaakaan. Taisi onnistuakin, mutta ehkä isäni laittoi rypäleen suuhunsa tietoisena jekustani, jotta sain onnistumisen iloa.

Näkihän sen ilman tiukempaa tarkastelua, että viinirypälettä oli peukaloitu. Sen verran kömpelö oli naamiointi. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut nokkelampaa tehdä vaikka pieni viilto rypäleen päähän ja tunkea viillosta siemenet sisään vaikka jollain tikulla tai veitsen kärjellä. Nykyisin viinirypälejekun toteuttaminen on entistä haastavampaa, koska kaupoissa myytävät viinirypäleet ovat poikkeuksetta siemenettömiä. Täysin munattomilla rypäleillä ei temppua toteuteta.

Päälle päätteeksi vielä vähemmän suositeltava jekku. Sain muksuna hoitotätini lapsilta lahjaksi silloisen kuumimman trendihyödykkeen eli aivastuspulveria. Se oli minikokoinen punainen muovipullo, jossa oli sininen korkki. Sisältöä voi vain arvailla tai googlettaa, mutta arvelen sen sisältäneen ainakin valkopippuria. Eräänä iltana, kun isäni oli nukahtanut sänkyyn, kaivoin pullon ja sirotin jauhetta hänen sieraimiinsa. Reaktio ei ollut toivotunlainen. Hän ryntäsi rakettina vessaan huuhtelemaan kauheaa polttoa ja kirvelyä nenässään. Aivastusta ei tullut, mutta silmitön raivari tuli. Sen havaitsi pään punaisuudesta ja huutamisesta. Aivastuspulveripulloa en sen koommin nähnyt.

Hammastahnaa vajakeille

Kesällä käydessäni apteekissa bongasin sattumalta hammastahnan, jota markkinoidaan tuotemerkillä RetarDEX. Vaikken ole mikään natiivi englanninkielinen, tajusin välittömästi hammastahnamerkin mielettömyyden. Nimeen sisältyvä sana retard tarkoittaa englannin slangissa kehitysvammaista, jälkeenjäänyttä ja ihan haukkumasanana jotain idiootin tai vajaaälyisen tapaista.

Harvemmin saa apteekissa purskahdella nauruun, mutta nyt oli aihetta. Samalla voi vain ihmetellä, kuinka vielä nykyäänkin voi päästä markkinoille noin (kirjaimellisesti) idioottimaisia tuotenimiä. Ihmetystä lisää tietty sekin, että tässä on kyse niinkin harvinaisen kielen kuin englannin sanasta. ”Ei nimi tuotetta pahenna, jollei tuote nimeä” ei toimi aina. Tässä muitakin mieleeni tulleita tai arkistojen (eli verkon) kätköistä löytämiäni tuotemerkkimunauksia:

• Chevrolet valmisti pitkään autoa mallinimellä Nova, mutta espanjan kielessä ”no va” merkitsee ”ei kulje”.
• Suomessa aikoinaan hyvinkin suosittu maasturi Mitsubishi Pajero merkitsee espanjan kielessä lausuttuna runkkaria. Pajeron ja runkkarin kirjoitusasu ei ole yhtenevä, mutta ilmeisesti lausuttuna eroa ei havaitse. Jos sun lysti on, niin runkkari-Mitsulla ajele.
• Euroopassa ja Suomessa tunnetaan hyvin Honda Jazz -automalli. Atlantin takana autolla on kuitenkin mallinimi Fit. Honda Fit oltiin aikoinaan lanseeraamassa nimellä Honda Fitta, kunnes joku ehti hätiin. Ei liene tarvetta lisäselityksille. Jos et tajunnut, opettele pelle edes pari sanaa ruotsia.
• Mazda Laputa oli nokkela mallinimi, joka oli otettu Gulliverin retkistä. Teoksessa esiintyy lentävä saari, jonka nimi on Laputa. Kiitos taas kerran espanjan kielen, ”la puta” tarkoittaa huoraa.
• Fordin Pinto-malli tarkoittaa Brasilian portugalin slangissa miehen sukuelimiä. Onneksi Pintoa ei koskaan viety Brasiliaan kyseisellä nimellä.
• Englannin ”mist” tarkoittaa usvaa tai sumua. Mutta sellaiset tuotteet kuin Irish Mist -likööri ja Rolls-Royce Silver Mist (eli tutummin Rolls-Royce Silver Shadow) näyttäytyivät Saksan maalla hieman eri valossa. Saksassa Mist = jäte, roska, paska, sonta, paskapuhe.
• Joka ainoa kahvila tuputtaa nykyään lattea. Latte-sanaa taivuttaessa päästään suomen kielessäkin uusiin merkityksiin lattea-sanan kautta. Mutta saksa nokittaa ja oikein kunnolla: slangissa latte on stondis eli seisokki eli erektio (virallisesti rima tai säle). Yhdysvalloissa pyörii ohjelma nimeltä Morning Latte (sen niminen elokuvakin on) eli kaikille miehille tuttu aamustondis (englanniksi ”morning wood”).
• Panasonic oli vuonna 1996 tekemässä PC-lanseerausta valtavan markkinointikampanjan kera. Nakke Nakuttajakin (Woody Woodpecker) oli otettu mukaan kampanjan internet-oppaaksi. Päivää ennen kampanjan alkua koko homma pantiin jäihin. Mainoksissa oli lause ”touch Woody – the Internet Pecker”. Japanilaisille valkeni, että a) touch woody = kosketa stondista ja b) pecker = vehje eli kalu eli penis.

Osataan sitä meilläkin. Kunnioitettu muinainen työpaikkani tunnetaan nimellä Uudenkaupungin ammatti- ja aikuisopisto Novida. ”No vida” on espanjan kieltä ja tarkoittaa ”ei elämää”. Ei kovin kannustava iskulause opiskelijoille.