Se tunne, kun rivit näyttävät tyhjemmiltä kuin rivien välit

Aiomme vaalia hartaudella sitä tunnetta myös tänään, niin totta kuin nimeni Kato Haikara, kaikkien itämaisten taistelulajien kruunaamaton suurmestari.

Johonkin on raja vedettävä – jos vaikka ymmärryksen yläpuolelta?

No jaa, kai tuokin johonkin nojaa, muuten se kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

Riippumatta katsomuksestasi, katso mieluummin ohi.

Aina voi nähdä itsensä voittajana, kunhan osaa kieltää totuuden.

Seksi – elinvoimainen elinehto jo vuodesta Eeva ja omena.

Olen päässyt elämässäni pitkälle… pitkäaikaislääkitykselle.

Hassua, tässä psyykelääkkeessä on voimakas mentaalin maku.

Päiväni ovat luetut, mutta kuka ne luki ja missä minä olin, kun ne luettiin?

Elän alituisessa hengenvaarassa – en käytä heijastinliiviä. Joten ajakaa rohkeasti yli vaan.

Luulin ostaneeni niska-hartiahierontalaitteen, mutta ostinkin erehdyksessä niska-persehierontalaitteen. Ensin se hieroi ja lopuksi heitti minut asunnostani pihalle.

Kerran matematiikan tunnilla aloin palella niin järjettömästi, että luulin kuolevani hypotenuusaan.

Nukkuminen on kuin polkupyörällä ajaminen – kun sen kerran oppii, ei sitä sen jälkeen voi enää nukahtaa.

Positiivisen ajattelun perusteita: maanantaina kannattaa ajatella, että jo ylihuomenna voi sanoa, että ylihuomenna on perjantai.

Illan päättää mietelause, joka jäi miettimättä loppuun saakka: Be kinder to yourself = Ole itsellesi yllätysmuna.

Avantouinnilla aiheettomien aivoitusten ahtojäissä

Tie helvettiin on reunustettu hyvillä aikomuksilla tehdä itselleen suorempi tie helvettiin.

Ihmiset ovat omiaan puhaltamaan yhteen hiileen – kun se on jo sammunut.

Hätä ei lue lakia, eikä keittokirjaa, eikä airfyerin käyttöohjetta, koska hätä ei osaa lukea.

Välilläkö väliä? Välillä on, välillä ei, tai jotain siltä väliltä, mitä väliä.

Päivän haaste: juokse ma(ra)ton alle kolmessa tunnissa.

Minkä niminen on ääri-islamistisessa maassa pelkästään naisille tarkoitettu hampurilaisravintola? Burka King

”Ajattelin kaskuttaa esiintymiseni jälkikäteen”, ilmoitti stand-up-koomikko tapahtumajärjestäjälle. 

Minkä soittajan paikka on kaikkein inhotuin vankiloiden orkestereissa? Sellistin.

Mitä kokaiiniriippuvainen kirjailija totesi, kun hän pohti kirjoittamaansa tekstiä? ”Tässä kohtaa on ajatusviivan paikka.”

Eihän korjaamalla funikulaariakaan toimimaan saada. (vanha turkulainen sananlasku)

Ei ole kebabia karvoihin katsominen. (vanha turkkilainen sananlasku)

Parempi telkkari hameen alla kuin kymmenen kaupan hyllyllä. (vanha romanien sananlasku)

Joka työtä pelkää, se lastaan vihaa, sanoi bangladeshilainen isä, kun lapsensa vaatetehtaan ompelimoon lähetti.

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön takapihalle riittävän syvälle edellisten onnien seuraksi.

Kivien maalaaminen on kuulemma trendikästä ja rentouttavaa puuhaa. Niinpä minäkin maalasin kivekseni kirkkailla väreillä, mutta ei siitä sen parempi fiilis tullut.

Löyhäpäisyyden lupiineja haitakkeita halajaville

Tavoitteena oli, että kehitän itseäni, mutta kävi niin, että kehystin itseni.

Kaikessa piilee totuuden siemen, joka ei juuri koskaan ala itää.

Kuinka kovaa ja pitkälle pitää juosta, jotta pääsisi pakoon omia ajatuksiaan?

Avattu rakkaus on ostopäätös!

Jasså ja javisst, sanoi janssoninkiusaus.

Ei suuret sanat sutta halkaise, joten lakkaa hölisemästä ja juokse!

Kävin Särkänniemessä. Siellä oli niin hauskaa, että tuskin pysyin rahoissani.

Palelin tänään ulkoillessa, koska tekninen kerrastoni oli korjaamolla teknisen vian vuoksi.

Miksi kiinalainen nauroi lukitessaan oven? Lock’n lol.

Mikä on sellainen Grönlannin alkuperäisasukas, joka on aina pummaamassa kavereiltaan? Kinuiitti.

Voiko kattolampuista valmistaa liemitiivisteen? Voi, plafondin.

Miksi maalivahdeille on mahdotonta löytää elämäänsä rakkautta? Pakko torjua kaikki.

Niina Naru rakasti juhlimista. Hän oli tunnettu varsinkin järjestämistään jatkoista. Porukkaa tuli paljon roikkumaan Narun jatkoille. Narun jatkoilla oli aina tunnelma katossa.

Tapahtuipa tosielämässä: Tökin hotellin aamiaisella kahviautomaatin kosketusnäyttöä. Se ei tuntunut reagoivan mitenkään, vaikka kuinka painoin. Takana seissyt nainen auttoi ja painoi kosketusnäyttöä. Kahvia alkoi tulla heti. Kiitin ja samalla ihmettelin, mikä sormissani on vialla. Kun hain lisää kahvia, sama toistui. Edellä olevilla ei ollut mitään ongelmaa saada kahvia, mutta minuun laite suhtautui kuin olisin ilmaa (kenties feminiini automaatti :D). Ohi kävellyt keittiötyöntekijä painoi kosketusnäyttöä puolestani ja kaikki toimi nikottelematta. Olin hämmentynyt. Takaraivoon hiipi ajatus, että olen kenties kuollut tai profiilini ohjelmointikoodiin on tullut bugi.

Päivitetyt kansanviisaudet ajan hermoille käyville viisastelijoille

Hädässä ystävä katoaa.

Maahan se pienikin poljetaan.

Herran pelko on yksityisyrittäjyyden alku.

Pata kattilaa soimaa, väristä riippumaton samanarvoinen kylki kummallakin.

Ei hätä ole tämän näköinen, eikä tuon, koska hädällä on ikävä tapa tulla joka kerta eri näköisenä.

Hyvin suunniteltu on edelleen kokonaan tekemättä, koska hei, mitä välii.

Velka on veli otettaessa, ulosottovirasto maksettaessa.

Kyllä sokea kanakin itsensä hunajamarinoituina fileesuikaleina löytää.

Illan virkku, aamun virkku, ja homma toimii, sillä baari on puoli viiteen asti auki.

Auta miestä käpälämäessä, älä poliisiauton takapenkillä.

Ylpeys käy saliselfieiden edellä.

Hiki laiskan syödessä, kylmä ruumishuoneen lavetilla sydärin saaneena maatessa.

Se ei pelaa, joka pelkää luottotietojen menettämistä.

Ei savua ilman tulta, ei tulta ilman palavaa omaisuutta, mutta lavasta se hyvin, jotta menee läpi vakuutusyhtiölle.

Vahingosta vaurastuu, koska sillä saa paljon somenäkyvyyttä.

Seura tekee kaltaisekseen, samoin Apu, joten älä lue sellaisia muinaisjäännelehtiä.

Vahinko ei tule kulkuset jalkovälissä. (...ai ei vai?)

Tieto lisää turskaa kalapuikoissa – älä ihan kaikkea usko.

Päättömillä pälkähdyksillä pälkähään päädytään

Siis selkokielellä sanottuna särkisalaattia, sanailuja, satuja, sahaamattomia säkeitä.

Sanoista tekoihin, teoista niiden laiminlyönteihin, laiminlyönneistä sanojen syömiseen. Toista, kunnes kukaan ei odota sinulta enää mitään.

Näin vihdoin Totuuden... siitä tajusin mennä oitis näöntarkastukseen.

Minulla ei ole tarvetta mennä minnekään muualle kuin itseeni.

Jos näkisit asian, kuten minä näen, et näkisi sitä.

Jos et tunnista, mikä on oikea ja mikä väärä, käänny seuraavasta risteyksestä vasemmalle.

Mikään matka ei tunnu pitkältä, jos ymmärrät pysyä paikallasi.

Se teistä, joka on hidasälyisin, heittäköön viimeisen kiven.

Minähän olen pitkälti sellainen kaveri kuin se helppohoitoinen kauluspaita: sivistymättä siisti.

Vaatteet tekevät miehen, paitsi silloin, kun vaatteiden kantajasta ei saa miestä tekemälläkään.

Mitä nisti sanoi toiselle sunnuntaina? Pyhitä hepopäiväsi.

Liityin liikkeeseen, joka haluaa edistää nosto- ja vetotöissä helpottavan laitteen yleistymistä. Sen nimi on ”Pro vinssi”.

Miehen ikääntymisen vaikutuksia, osa XYZÖ: Aamujäykkyyden tuntee kaikissa muissa kehon osissa paitsi siellä, missä pitäisi.

Pudotin uuden wc-raikastimen vessanpöntön pohjalle ja mietin: "No, saipahan ainakin kasteen", ja perään pohdin, minkä antaisin sille nimeksi.

Olin menossa joki- eli bissebotskille yhdelle (jep, klassikko) ja vilkaisin laivan yläkantta, että se oli nimetty "love dick". Ajattelin, että sinne en sitten ainakaan eksy. Hetken päästä tajusin, että kyljessä lukikin "love deck".

Olin kuusiaidan vieressä köykkimässä kasvimaata ja aloin kuulla voimakasta ininää kautta surinaa. Mietin, että mikä hiton tappajaherhiläisparvi tuolla kuusien pimennoissa väijyy, kun pitää tuollaista ääntä. Siirryin etäämmäs aidasta ja helvetillinen ininä kuului edelleen yhtä voimakkaana. Lisäksi se muutti välillä äänenkorkeuttaan. Mutta sitten päässäni kuului klik ja tajusin äänen lähteen. Katsoin taivaalle ja näin pienen pisteen. Naapuri lennätti pientä dronea. Tuli retardi fiilis. Sen verran harvoin kuulee dronen ääntä, etteivät piuhat löytäneet toisiaan heti.

Brainrot-hedelmiä aikuiseen mauttomuuteen

Och direkt översättning på finlandssvenska: arjen vankeuteen ja karjan kankeuteen kevennystä sopivan ahtaaseen rakoon survottuna.

Kukaan ei ole korvaamaton, mutta moni sitäkin rasittavampi korvamato.

Virheet kuuluvat elämään, paitsi kohtalokkaat virheet, koska sellaisen jälkeen voi kadota mahdollisuus tehdä uusia virheitä.

Miksi suotta tehdä tänään sitä, minkä olisi voinut jo eilen jättää tekemättä.

Silmä silmästä, hammas langasta.

Tukka tulessa, elämä edessä, totesi mies, kun kokkoon kaatui.

On helppo olla samaa mieltä, kun missään ei ole mitään mieltä.

Menin itseeni etsimään itseäni, mutta huomasin vuokranneeni tilan jollekin tyypille.

Päivän pessimismi: Luovuta hyvissä ajoin, niin ei harmita niin paljon jälkikäteen.

Päivän pessimismi 2: Elämä on antanut minulle paljon, pääasiassa nyrkillä.

Päivän pessimismi 3: Pessimisti ei vety, koska häneen ei imeydy mikään.

Päivän pessimismi 4: Kuka saakeli meni nojaamaan katkaisijaan ja sammutti valon tunnelin päästä? Ohops, se olinkin minä itse.

Päivän filosofian oppitunti: Jos polullasi tulee vastaan kivi, nosta se ja katso sitä. Ymmärrät, että olet vain ihminen, joka katsoo kiveä, ja jos kivi katsoo sinua takaisin, on aika ottaa lomaa kaikesta.

Mikä erikoiskoulutuksen saanut koira suorittaa kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tiedustelutehtäviä?
Supokoira.

Jäätelöauton mainoslehtisessä oli uusi lasten jäätelö nimeltä Poksupuikko, jota luonnehdittiin lauseella ”pinnalla poksahtelevaa kuorrutetta”. Minulle tuli heti päähän muuttaa sana muotoon ”pöksypuikko” eli hartioiden välissä keikkuva törkytehdas tuotti suoralta kädeltä (taas kerran) kaksimielisyyden. Onko minussa jotain vialla vai käykö muillekin näin?

Näin Ilmatuote Oy:n pakettiauton. Ainakin firma on rehellinen kertoessaan suoraan huijaavansa ihmisiä. Onkohan heidän tuotevalikoimassaan keisarille uusia vaatteita?

Så först vi tar en kaffe och bulle, sen vi kör med bussen till Slussen och till slut: yksi, kaksi, kolme, SAUNAAAAAAAAAAA!!!

Vaillinaisia välähdyksiä

Sitä tuijottaa eteensä keittiön ruokapöydän ääressä isossa tyhjässä talossa. Pöydän pintaa pitkin virtaavat puun syyt. Kaikki virtaa, panta rhei kai ouden menei. Ovatko syyt vain tekosyitä, mene ja tiedä. Maailma on pullollaan tekosyitä. Ihminen on mestari oikeuttamaan itsensä tekosyillä. Muut eläimet eivät tarvitse niitä. Pöytä on vähintään 20 vuotta vanha ja ostettu Ikeasta. Se on täynnä kolhuja ja naarmuja. Kenties sen syyt ovat oikeita syitä.

Kallonsisäinen ruma kudosmöykky tekee temppujaan. Aivokemialliset reaktiot iskevät vyön alle ja vaativat minua tekemään taas tiliä itseni ja elämäni kanssa. Ne yrittävät päästä niskan päälle ja saada pitävän kuristus- ja kuritusotteen minusta. Sieltä ne tulevat, vaikken edes kutsunut niitä. Vaikka fyysistä krapulaa en ole tuntenut, psyykkiset möröt nostavat päätään ja ovat hyökkäämässä täydellä voimalla. On tehtävä jotain ja heti. On löydettävä äkkiä lääke ennen kuin tilanne pahenee. Vaatteet päälle, koira mukaan ja ulos.

Koiran häntä vipattaa villinä. Potkin sille tuttuun tapaan käpyä ja se ryntää vauhkona perään. Koira pureskelee vähän käpyä ja vippaa sen takaisin jalkojeni juureen. Ja taas mennään. Sillä on kivaa. Minulla ei ole kivaa. Koiran ilonpidon pitäisi ainakin teoriassa kohottaa mielialaa. Mutta ei, jokin ei toimi. Lunta putoilee taivaalta tasaiseen tahtiin.

Naishenkilö työntää pyörätuolissa istuvaa vanhusta lumisella kadulla. Eteneminen näyttää vaivalloiselta. Vanhus on hiljaa ja tuijottaa eteensä. Ikääntyminen palaa mieleen. Hyvin pian on 49 vuotta taulussa. Pitäisikö ikääntymisestä muka nauttia vai riittääkö, että sitä sietää? Kuinka kauan? En tiedä niihinkään vastausta.

Hiekkakuopan veden pinta on taas jäätynyt ja peittynyt lumella. Koira päättää poiketa polulta. Maasto on täynnä risuja ja oksia. Koira kompastelee niihin, mutta jatkaa päättäväisesti. Se kai haistaa jotain. Miksi poiketa polulta? Miksi ei poikkeaisi polulta? Pitääkö takertua tuttuun ja turvalliseen, loppuun tallottuun polkuun tietäen, minne se joka kerta johtaa? Onko olemassa oletus, että tuntematonta pitää pelätä? Miksei poikkeaisi polulta.

Koira kohtaa toisen koiran ja sen ulkoiluttajan ja saa kohtauksen. Alkaa hullu räksyttäminen, koska se pääasiassa pelkää muita koiria. Toinen koira vain ohittaa tyynesti sekoboltsin ja jatkaa matkaansa. Minun liekani päässä oleva yksilö rauhoittuu. ”Minun liekani”, heh. Minulle suurin osa koirista on vain koiria. En tunnista montaa rotua eikä kyllä kiinnostakaan. Olenko edes koiraihminen? Ottaen huomioon, kuinka monta vuotta olen pääasiallisesti pitänyt huolta karvakuonosta, varmaan pitäisi olla. Onhan se hyvä, että se on olemassa, pakottamassa liikkumaan ja antamassa iloa, vaikka aina se ei auta tai riitä. Vaan en alkuunkaan ole varma, olenko sillä tasolla, että voisin sanoa olevani koiraihminen. Ehkä koiran ihminen, johon se voi tukeutua.

On aika paeta paikalta. Suuri hiljaisuuttaan huutava tila, jota kodiksikin sattuvasti kutsutaan, alkaa tuntua taas painekattilalta. Ja paine kasvaa. On aivan liikaa aikaa ajatella. Koira ei onnistu lääkitsemään yksinäisyyden tunnetta. Vähän sääliksi käy viatonta turria. On lähdettävä jonnekin, missä on ihmisiä ja liikettä. Jostain hymy ja valo löytyvät. Siihen on luotettava. Ei, se on tiedettävä.

”Me astumme ja emme astu samaan virtaan, olemme ja emme ole. Potamois tois autois embainomen te kai ouk embainomen, eimen te kai ouk eimen.”

Uusvanhan kansan vanhuudet läppäilyt pikku piiperöisille

Ei ole tarvetta taputtaa, jos turvetta tuputtaa.

Terveeksi, muttei veeksi, joten haista vittu.

On pikku mulkeroita ennenkin nähty, muttei näin isolla joukolla, sanoi sijaisopettaja, kun yläkoulun välituntivalvontaa suoritti.

Näin on marjat, jotka metsään jäivät, koska kuka niitä jaksaa poimia.

Kato tätä käsien vapenaa, sanoi onneton teini, kun ilman sähkötupakkaa jäi.

Kermaperse happani, totesi kutsuvieras, kun päivänsankarin paketista ei paljastunutkaan uutta Teslaa.

Morjensta pöydän alta, tokaisi laittoman tavaran myyjä.

Aiheuttaa juuri oikeanlaista kutinaa, kuin paljas perse nokkospensaassa.

Olihan siellä vieraita kuin punkkeja hirven hanurissa – ainakin yhtä toivottuja.

Perkeleen Perfect Home, kivahti turhautunut isäntä, kun koti ylihinnoitellusta sekundasisustustavarasta täyttyi.

Ukrainalaisen silmissä musteni sienimetsässä, kun havaitsi ison rykelmän punikkitatteja.

Kyllä markkinointiosasto kuuli kunniansa, kun Subwayn uusi texmex-patonki sai nimekseen Subutex.

Uusi tietylle vähemmistöväestölle suunnattu halpakauppaketju Tokmanne meni kuukaudessa konkurssiin, koska kaikki tavarat varastettiin.

Peilitesti

Ranskalainen ”ajattelija” ja patonginpurija (ei haittaa, vaikka patonki kehitettiin 1900-luvulla) René Descartes (lat. Renaultus Castraatius) letkautti jossain siellä 1600-luvun alkupuoliskolla hävettävän yksinkertaisesti ”ajattelen, siis olen” eli ”cogito ergo sum”. Kuningasajatukseen saattoi vaikuttaa pienissä punkkuhönöissä koetut aistiharhat, jotka saivat hänet epäilemään, että demoni kusettaa hänen aistejaan, joten ainoa, mihin hän voi luottaa, on mieli ja sen tuottama ajattelu, jotka mahdollistavat aistien antaman tiedon epäilemisen.

Vitsi Renén simppelin lausahduksen takana on, että jos henkilö lausahtaa ääneen tai toteaa mielessään ko. viisauden, on hänen tällöin tiedostettava oma olemassaolonsa. Jos kerran ihminen tietää ajattelevansa, hän tietää olevansa olemassa. Näin varmistetaan, että yksilöllä on mieli ja tietoisuus. Toisaalta homma toimii yhtä hyvin, jos vaikka toteaisi ”istun paskalla, siis olen”. Silloin olen sangen tietoinen siitä, että minä omassa persoonassani istun pytyllä ja tuuttaan jötikkää tulemaan. Jos pohtii vastaavasti koiraa, niin se saattaa vain ajatella ”ai jai, jotain pyrkii ulos”, ja jos sillä käy tuuri ja se pääsee heti hoitamaan pakottavan tarpeensa, turri ei jää ihailemaan tuotoksiaan itsetietoisesti ”pyöräytinpä komeat pökäleet”, vaan voi todeta, että haju on tuttu ja turvallinen eivätkä tuoreet paskakikkareet aiheuta ainakaan välitöntä uhkaa sille.

Niin näppärästi ihminen pääsi nostamaan itsensä korkean pylvään päälle suhteessa muuhun eläinkuntaan, koska hänellä oli kielellinen ilmaisukyky todetakseen olemassaolonsa ymmärrettävästi muiden lajitoveriensa keskuudessa. Kyllä siinä selkään taputtajia riitti, kun homo sapiens todistettiin näin yleväksi olennoksi. Kautta historian samainen laji on katsonut täysin tiedostaen oikeudekseen ja velvollisuudekseen väärällä tavalla ajattelevien ja väärin olemassaoloaan harjoittavien massoittaisen tietoisuuden (ja elintoimintojen) sammuttamisen, mutta ehkei kannata nyt puuttua siihen.

Vuosisatoja Descartesin jälkeen ihminen pystyi sen verran hellittämään ylenpalttisesta omahyväisyydestään, että saattoi tunnustaa mahdollisuuden muiden lajien tietoisuuden olemassaoloon. Niinpä kehitettiin yksinkertaisen nerokas peilitesti (mirror self-recognition test eli MSR eli täplätesti), jossa eläimen otsaan lätkäistään täplä joko maalilla tai tarralla ja sitten mennään peilin eteen. Jos eläin tajuaa, että peilissä oleva hahmo on se (hän?) itse, reagoi eläin jollain tapaa täplään, yleensä yrittämällä poistaa sen tavalla tai toisella. Tähän eliittijoukkoon ovat kuuluneet toistaiseksi jotkut ihmisapinalajit, harakka, norsu, pullonokkadelfiini, miekkavalas sekä kaloista paholaisrausku ja tietty puhdistajakalalaji. Koirahan reputtaa testin. Pentuna koiramme rähisi vaatekaapin peiliovelle, mutta kun ikää tuli lisää, uhoaminen ja reagointi loppuivat. Vaan eipä se peilikuvan tunnistamisesta johtunut, vaan luultavimmin siitä, ettei toisesta elukasta synny minkäänlaista hajujälkeä ja sen seurauksena koko juttu menee reippaasti yli karvakuonon ymmärryksen.

On helppo sisäistää nisäkkäiden läsnäolo peilitestin läpäisseiden listalla. Aasian norsut on mielletty hyvinkin fiksuiksi olennoiksi, onhan niillä valtavat aivotkin. Joo joo, koko ei ratkaise, vaan miten niitä käyttää. Lintuja edustava harakka on ollut älykön maineessa, pystyyhän se kuulemma käyttämään jopa apuvälineitä eli ”työkaluja” ratkaistakseen jonkin pulman sekä järjestämään hautajaisrituaalit kuolleelle lajitoverilleen. Harakka voi siis aamulla tsekata kuvajaistaan lätäkön pinnalta ja todeta, ovatko höyhenet kuosissa. Koirallakin on aamutoimensa, omamme ainakin hieroo aina aamuisin päätään mattoon. Myös jotkut varis- ja papukaijalajit pystyvät hyvinkin mutkikkaaseen ongelmanratkaisuun, vaikka reputtavatkin peilitestissä. Ei se automaattisesti tyhmäksi tee, jos ei itseään peilistä tunnista.

Kalojen mukana olo listalla on kuitenkin melko hämmentävää. Toisaalta kaloissahan on kalaöljyä eli runsaasti omega-3-rasvahappoja, joiden tiedetään olevan tärkeä tekijä aivojen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja aivojen ns. valkean aineen vähenemisen estämiseksi, joten sen perusteella kalojen pitäisi olla neroja. En ollut tosissani. Paholaisrauskujen aivot ovat kaloista suurimmat. Testiin osallistuneet vankeudessa elävät veijarit olivat peilitestissä alkaneet käyttäytyä poikkeuksellisesti. Rausku oli tehnyt peilin edessä voltteja sekä heiluttanut eviään (hei tsiigaa näit siipii!) ja puhaltanut ulos ilmakuplia (hah, meitsilt tulee kuplii!).

Voi helposti kuvitella, että satunnaisesta otoksesta täysikasvuisia homo sapienseja löytyisi kourakaupalla yksilöitä, joilla ei ilmekään värähtäisi peilin edessä, vaikka dippaisi koko pään maalipönttöön. Sitä voi kahlata elämänsä läpi pää sumussa uhraamatta ajatustakaan sille, mitä se olemassaolo ja tietoisuus loppujen lopuksi oikein merkitsee. Monelle on helpompaakin, että mitä vähemmän vilkuilee peiliin, sitä vähemmän ahdistuu. Tietoisuus lisää tuskaa.

Loppulaaki: Descartesin Rellu-sedälle kävi muuten kylmät, sillä ruotsalainen vieraanvaraisuus vei häneltä hengen. Hänet kutsuttiin opettamaan ajattelemista eli filosofiaa 22-vuotiaalle kuningatar Kristiinalle, joka vänkäsi vastaan joka asiassa. Kuten suurilla filosofeilla on tapana, oli ranskis tottunut lossitteluun ja köllimään sängyssä pitkälle päivään harjoittaen ”ajatteluaan”, mutta Ruotsin hovin kurinalaisuus riisti häneltä tällaiset ylellisyydet. Alkoi fransulla v-käyrä nousta. Samoin äijä oli tykännyt sluibailla uuninpankolla kuin kissa, mutta Ruotsissa olivat olosuhteet hieman karummat. Kaiken summana ranskalainen hienohelma sai todeta keuhkokuumeen seurauksena ”en enää ole, joten eipä tarvitse ajatellakaan”.

Uusia sananlaskuja uusille idiooteille

Jos näkisit asiat niin kuin minä näen, olisit nyysinyt silmäni.

Sirpat tuovat onnea, joten hanki itsellesi Sirpa.

Putosin kärryiltä, onneksi kaljalaatikot eivät.

Kerran sitä eletään, mutta kaikki eivät ehdi kuin puoleen väliin.

Oman maan mansikka, paitsi jos kasvatti niiden sijaan kurpitsoja.

Parempi pyy perseessä kuin paskat housuissa, mutten ole ihan varma.

Ei Google Mapsilta kysyvä tieltä eksy matkalla lähimpään Alkoon.

Kun aloittaa puhtaalta pöydältä, on mukavampi nuolla kaatuneet viinat.

Ei maksa vaivaa, jos ei ryyppää joka päivä.

Jos ei näe metsää puilta, kannattaa pysyä kaupungissa.

Liiku säännöllisesti ja pysyt tekopirteänä mulkkuna.

Ei oppi ojaan kaada, joten haista sinäkin vittu.

Ei haukkuva muija pure, jos ehtii lyödä ensin.

Järjen sulaketaulun oikosulkuja

Looginen kuin kevätkääryle.

Hän oli munansa mittainen mies.

Lähti kuin viina rannasta.

Eristäytyminen on inhimillistä.

Elin kaiken sen, vaikken ymmärtänytkään, mitä se oli.

Tämä on se hetki, jolloin erotellaan jyvät pakaroista.

Tempus fuckit – aika rientää, kun kaikki alkaa mennä päin helvettiä.

”Panopuu vai ajopuu, kas siinä kysymys”, pohdiskeli panomies Pate baarin lihatiskillä.

”Si si, Seppo-Riitta”, tokaisi pitäjän tyhmin einari paikalliselle naiselle päästyään Espanjaan.

”Tämähän lähtee ihan lonkalta!”, uhosi Upi vesihiihtotaitojaan, ja päätyi lonkkaleikkaukseen.

Turkulainen lapselleen aamulla: ”Ulkon o pakkast, laitoiks lämmint pääl?” Lapsi: ”Kyl mää laitoin.”

Susikoira Freud seikkailee – purtuaan ensin roistoa pureutuu se pahantekijän traumaattiseen lapsuuteen ja löytää ongelmallisen äitisuhteen.

Tuntuuko siltä, että meisselisi on aina jäykkänä kuin jäätynyt banaani? Onko ongelmana, että vaikka yrittäisit ajatella maitopurkkia, et saa rakkauden kipukoukkuasi lepotilaan? Aiheuttaako se kiusallisia tilanteita, kun työvoimatoimistossa tai hautajaisissa tai missä tahansa julkisissa tiloissa ja tilaisuuksissa housun etumus pullottaa niin näyttävästi, että kuu-ukkokin näkee sen? Ei hätää, kestoseisokkiin on nyt lääke. Melarest takaa, että veitikkasi pääsee hyvin ansaitsemaansa lepoon. Melarestin löydät lähimmästä ”hyvin varustetusta” varusteliikkeestä. Melarest – mela, rest in peace.

Olenko tosiaan ajatellut tällaisia juttuja?

On hyvin vaikeaa osoittaa pettymystään kaikkeen, kun ei tiedä, mistä aloittaa.

Turha juosta parin euron säästöjen perässä, kun elämä on pelkkää persnettoa.

Miehisestä näkökulmasta harva nainen vaikuttaa tasapainoiselta yksilöltä. Naisen henkisen tasapainon horjuminen taas johtuu miehen vaikutuspiiriin joutumisesta.

Tapaamilleni naisille syntyy minua kohtaan voimakkaita tunteita, jotka kiteytyvät k:n pyhään kolminaisuuteen: katkeruus, kauna ja kostonhimo.

Vaikutat kiehtovalta naiselta, mutta toisaalta minua ovatkin aina kiinnostaneet ärsyttävät tyhmät lutkat.

Jos ei ole kaikki kotona, onko osa silloin pihalla?

Moneen vaikeaan tilanteeseen paras ratkaisu on usein yksinkertainen ”voi vittu vitun vittu!”.

Voi vittu saatana, että kiroilu on kivaa!

Aloin joka päivä juoda kaksi litraa vettä, ja vain kahdessa viikossa olin onnistunut kuluttamaan 28 litraa vettä ja kasvattamaan huimasti virtsaamisen tarvetta.

Halusin saada isommat lihakset, joten join pullon Mr. Musclea. Ei auttanut.

Masalan Tikka Oy – tikkatauluja ja intialaista ruokaa jo vuodesta 2018.

Ex-Miss Suomi, -tosi-tv -tähti ja -laulaja Jari-Tytti Pehkonen-Zewagambo kertoo luottamuksellisesti lööpeissä: ”Sairastuin juhannuksen alla rajuun alkoholismiin, laihduin ja lihoin samanaikaisesti 60 kiloa, sisustin itselleni ihanan sinkkuasunnon Temmisen Jorman halkopinon taakse, minulta löytyi kasvain pyllystä, joka paljastui finniksi, löysin uuden miehen Ypäjän S-Marketin roskiksesta ja olen taas sinkku!”

Jälkiriipaisevia pohdintoja: Luovan tauon pitämisessä kehkeytyy erinäisiä ongelmia. Näin käteni suoruuden kyseenalaistamisenkin uhalla tulee ainakin mieleen, että milloin tauko pitäisi lopettaa ja mitä sillä on tekemistä luovuuden kanssa.

Viisauksia idiooteille

Joka leikkiin ryhtyy, leikkii.

Ota neuvostovaari, jos samovaarit ovat loppu.

Kenelle kellot soivat, ei voi olla kuuro.

Ei hakku haavaa tee, paitsi jos joku lyö sinua hakulla.

Joukossa on voimaa, koska Jouko on käynyt salilla.

Salami ei iske kahta kertaa samaan pitsaan.

Vanha suola janottaa yhtä lailla kuin uusi suola.

Lopussa kiitos seisoo, pornopätkän lopussa jokin muukin.

Porkkana päivässä pitää kanit kateellisena.

Älä osta sikaa säkissä, vaan suojakaasuun pakattuna Prisman lihaosastolta.

Ei kysyvä tieltä eksy, mutta kyllä navigaattori on parempi.

Ei vahinko tule kello kaulassa, sillä kelloa on mukavampi pitää ranteessa.

Viini on viisasten juoma, Lasol ammattilaisten.

Kuu kiurusta kesään, muttei päivääkään, jos ei tunnista kiurua.

”Se oli siinä kintaalla”, sanoi mies, jonka käsi ei aivan mahtunut kintaaseen.

Näillä sitten eteenpäin tai taaksepäin

Jos jonkun mielestä asialle kuin asialle on olemassa helppo ratkaisu, johtuu se siitä, ettei hän ymmärrä asioita ollenkaan.

Jos siltä näyttää, se ei ole sitä.

Hiljaisimmilla on eniten salattavaa.

Viisas osaa vaieta tyhmyydestään.

Jotkut tarvitsevat alkusysäyksen, minulle riittää alkupysäys.

En ole tee-se-itse-mies, vaan jätä-tekemättä-ja-unohda-koko-juttu-mies.

Käytä joukkoliikennettä – voit tulla kännissä töistä kotiin!

Olen varma, että me kaksi näyttäisimme hyvältä yhdynnässä.

Jos tuo tuntui sinusta pahalta, voin selittää, että tein sen rakkaudesta vihaan.

”Onpa saatanan pieni pallo!”, manasi vanha isäntä juuri ennen kuin potkaisi tyhjää.

”Voi Jeesus, mitä skaa!”, huudahti suomalaisturisti kuultuaan Jamaikalla paikallista musiikkia.

Päivien päivän päätteeksi iltasatu MMT:n tapaan ohuen ohueen taikinakuoreen leivottuna:
”Olin poikien kanssa lenkillä”, kommentoi työtoverini jossain yhdentekevässä yhteydessä. Vaikka ymmärsin varsin hyvin hänen viitanneen ”pojilla” koiriinsa (mikä toki kuulostaa ääliömäiseltä), vapaalla hiihtotyylillä sivakoiva ajatuksenjuoksuni johdatti minut väkisin askartelemaan ajatuksen pariin, että hän oli kävelyttämässä kassejaan. Näin siitä huolimatta, että työtoveri on nainen.

Kivekset (kivespussit) = kassit, pojat, kivet, nyytit, karvanopat, nopat, pallit, kulkuset, kellit, sukukalleudet, säkit, kuulat, killuttimet, nugetit.

Hypetettävän olennainen jälkikuumottava juonipaljastus: juustopallero on paastojullero.

Juttu luistaa, vaikka sukset tervattiin

Vai tarttuiko terva sittenkin juttuihin, ja sukset jäivät lipsumaan?

Parempi reikä sukissa kuin kasseissa, pohti entinen mies, kun lapsenteko ei luonnistunut.

”Mitäs roolia täällä vedetään?”, mölisi Gambina-Kaarlo ystävilleen. ”Ihan vaan petroolia”, vastasi juopporevohka yhdestä suusta.

”Miun sauvastain puhkes kumi”, hihitteli Vähä-Veikko lapsena opettajalle, kun hän kouluun hiihtäessään myöhästyi aina. Lauseen merkitys avautui parikymppiselle Veikolle uudella karulla tavalla, kun tyttöystävä ilmoitti olevansa raskaana.

Järkyttävä tragedia autohuollossa: rengas jäi puristuksiin auton alle.

Ruskean Reiän Ritarikunta valitsi nimikkovihanneksekseen suppopaprikan.

Minussa ei ole sitä ongelmaa, etten uskaltaisi katsoa silmiin sitä haavekuvaa itsestäni, joka toivoo olevansa henkilö, joka olin aikoinaan, kun kuvittelin olevani sellainen, mikä nyt olen ilman pelkoa siitä, että kuulostaisin Toni Wirtaselta.

Kaikki palaa, kunhan ne alkuun saa syttymään.

Miksi kunkin asian täytyy mennä niin kuin se menee?

Joskus voi olla vaikea valita, ottaako mieluummin onkeen vai pataan.

Välillä kannattaa punnita elämäänsä toisesta näkökulmasta, vaikkapa ojan pohjalta käsin.

Jos et tiedä, mistä narusta vetää, niin älä ainakaan siitä, joka on oman kaulasi ympärillä.

Kaiken kaikkiaan voihan se olla noinkin, mutta jos minulta kysytään, niin en vastaa.

Lopuksi muista vähintään tämä dementoitumisesi jokaisessa vaiheessa: kiveysten puhdistusharja ei ole kivesten puhdistusharja.

Pään päästömittaus

Perjantaipäivän kevytmielinen ja -kenkäinen rattopoika tarjoaa taas täyslaidallisen sitä itseään, siis itseään.

Miesten hiusharja on homoilua. Se on joko kampa tai viisipiikkinen, mieluiten ei mitään.

Ihmisen elämässä pahin kiusaus saattaa olla valmistettu kinkusta, tai Janssonista.

Elämä on sitä mitä perseestä sattuu milloinkin tulemaan.

Kipu on kaikissa muodoissaan kiva kaveri, koska siitä tietää olevansa vielä elossa.

Hanki nyt elämä! Täydellinen masennuspaketti kaupan päälle!

Elä vaarallisesti: mennessäsi istunnolle jätä vessan ovi auki.

Toosasta proosaa, osa 69:
”Vittu”, sanoin hänelle, mutta sitten en enää keksinytkään muuta järkevää sanottavaa.

Ihmiselle tuhoisinta ovat aivot, jotka tiedostavat liikaa.

On ok olla peto, koska paljon vaarallisempaa on kyky olla petollinen.

Olen täydellinen egoisti. Kutsun itseäni nimellä.

Nihilismi on niin kivalta kuulostava sana, että on melkein sääli torjua se täysin.

Tyhmyys ei tule yksin. Se tuo kaikki idioottikaverinsa mukanaan ja alkaa tiivistyminen.

Muista ainakin tämä kirkkaimpana hetkenä, kun keskipäivän demoni hiipii pitkin selkäpiitäsi: minuun voit luottaa kuin jäävuoreen päiväntasaajalla.

Päättömiä lauseita täysipäissään syntyneille

Suksethan siinä katkesivat, kun Harri kirveen nieli.

Jos ei jouluna lunta, niin ei koko kesänä.

Jos ei aurinkoa ole ottaminen, niin otetaan pilveä.

Päivää vaikkei paistakaan.

Jos on oravalla kävyt hukassa, käy lähikaupassa.

Osattomaksi sitä jäätiin ennenkin, vaan nyttemmin kaksin verroin paremmin.

Kakskerroin aina kaunihimpi, ykskerroin saa omansa takaisin.

Kun on heinät tallissa, on uusi luuri tilauksessa.

Kun pulla on uunissa, jätä rusinat rauhaan.

”Nyt nähdään, kenellä on somet pelissä”, sanoi entinen mies, kun kännykkäkameralla haaroväliään kuvasi.

Lopuksi realitya eli tosielämän traaginen tapaus:
Kävelin hissiin, joka puhui minulle. ”Menossa alaspäin”, se sanoi monotonisella naisen äänellä. Valitsin kerroksen ja lähdin ylöspäin, jolloin se toisti: ”Menossa alaspäin.” Siinä vaiheessa ymmärsin, että hissi olikin lukenut henkilöhistoriani ja psyykeni.

Vuosituhantisia kaikuja yleisen vessan ovessa

Kävipä tässä hauskasti kesällä. No, voin kertoa loputkin, kerran ehdin jo aloittaa. Olin paikallisessa tavaratalossa, kun minut yllätti pakonomainen tarve ulostaa. Niinpä riensin kohti asiakaskäymälää nauttimaan Hotelli Helpotuksen (vanh.) vieraanvaraisuudesta. On yksilöitä, jotka kokevat luovuutensa pursuavan yli äyräiden juuri yleisissä wc-tiloissa, minkä seurauksena vessojen seiniin ja oviin ilmestyy nokkelia, muka-nokkelia, riettaita tai vaikka filosofisia kirjoituksia. Minä en kuulu heihin, mutta luen kuitenkin mieluusti tällaisten ihmisten aikaansaannoksia. Tällä kertaa katseeni nauliutui latinankieliseen fraasiin vessan ovessa. ”Hic cacavit bene”, siinä luki.

Vaikka olenkin monenlaisiin latinankielisiin sitaatteihin tutustunut, tuo oli mennyt minulta ohi. Siispä googlettamaan istunnon ohessa. Kyseisen lohkaisun juuret ulottuvat jännittävästi Pompeijiin, tuohon seinätöherrysten aarreaittaan. Ah, muistan nuoruuteni kauniin Pompeijin ja äkillisen lopun, kun Vesuviuksen purkaus hautasi kaupungin tuhkaan vuonna 79. Tietenkään en muista, koska en elänyt tuolloin, ja vaikka olisin elänyt, en muista edellisistä elämistäni mitään. En muista myöskään Monrepos’ta, vaikka kuinka pinnistelisin.

Mutta mikäli juttu on tosi ja miksei olisi, koska se luki netissä, koko fraasi löytyy pompeijilaisen rakennuksen seinästä ja kuuluu: ”Apollinaris, medicus Titi Imperatoris hic cacavit bene.” Suomeksi kansanviisaus menee suurin piirtein näin: ”Apollinaris, keisari Tituksen lääkäri, väänsi hyvät kakat täällä.” On antoisaa tietää, että keisarin hovilääkäri Apollinariksen suolentyhjennysoperaatio onnistui Pompeijin kaupungissa. Vajaa kaksi vuosituhatta myöhemmin tuntematon älyllinen henkilö oli samaistunut Apollinariksen tuntemuksiin tavaratalon asiakasvessassa. Jos henkilön päämääränä oli kasvattaa satunnaisen (nyk. random) kakallakävijän sivistyksen tasoa, ainakin minun kohdallani tavoite saavutettiin. Poistuessani käymälästä olin kiitollinen uudesta tiedonjyvästä. Tai kakanjyvästä. Oli paska juttu.

Jälkikytkentäinen kirjoitus: Nyt jätkä lähti, sanoi Annikki Tähti.

Päivien pääksytysten pähkylöitä

Mihinkäs minä jäinkään? Ai niin, tähän. Paljon on ehtinyt virrata pissaa, kakkaa ja muita rehellisiä kuona-aineita viemäriputkissa sen jälkeen, kun edellisen kerran annoin tajuntani virtsata tälle sivustolle. Mutta älkää peljätkö, en ole hyljännyt teitä. Sanalla ”teitä” viittaan semisti tajuissaan olevan tajuntani tuottamiin kuona-aineisiin enkä suinkaan mihinkään imaginaarilukijoihin. Mutta nyt Aasiaan, sanoi seksituristi.

Paska on ihan perseestä.

Uksien kautta voittoon.

Runkkaaminen on joka miehen oikeus.

Leevi halusi Pariisiin, mutta hänellä oli varaa vain riisiin.

Veka, tavallinen duunari Riihimäeltä, avautuu Iltalehdessä: ”Kärsin jatkuvasta vitutuksesta.”

Seksuaalisesti yliaktiivisten miesten yhdistys kokoontui kesäseisokkiin Keravalle.

Mandariini, klementiini ja satsuma kilpailivat siitä, kuka on makein. Naapurin Make voitti, koska se saatanan pummi kävi syömässä ne.

Numeropalvelu haastoi wc-istuinten valmistajan oikeuteen mainoslaulun plagioinnista. Kiistanalainen laulu kuului: IDO IDO IDO – sieltä löytyy kakki.

Annoin läpyn paarmalle. Se ei pitänyt siitä, vaikka halusin vain olla kannustava.

Mitä sitä muuta tarvitsee, kun on katto pään päällä, niin puristuskin on kohdallaan.

Nauru pidentää ikää – naru lyhentää.

Tilastojen mukaan häviävän pieni osa minusta uskoo itseensä.

Vasta aikuisiällä saavutin sellaisen kypsyyden, että saatoin pudota puusta.

Kyllä se siitä, kun ottaa vähän spriitä.

Lopuksi muistakaa ainakin tämä yön pimeimpinä hetkinä: huhut kuolaamisestani ovat vahvasti liioiteltuja.

Pollean pohdinnan pomeloita

Tässä tulee parasta vastinetta paskalle.

Jos jollain on kaikki langat käsissään, hän on tehnyt niistä toisille narun kaulaan.

Kännissä on kiva mennä tax-freehin, koska silloin luulee itseään miljonääriksi.

Rakastan ytimekkäitä englanninkielisiä fraaseja, kuten ”yes” ja “no”, sekä ”I didn’t see that coming”, ”sounds like a plan to me” ja tietenkin ”if you tolerate this, your children will be next”. Ja meinasi unohtua: “Dude, you need to get laid, seriously”.

Olen huomannut, että kehotuksessa ”haista vittu” on jotain idiomaattista. Vai oliko se idioottimaista?

Kuuntelen vain hyvää musiikkia. Huonon musiikin jätän muille.

Monet tekevät itsestään numeron, usein ja ansaitusti vieläpä kovin pienen numeron.

Useat ihmiset ovat tosi hauskoja, jopa vitsejä itsessään.

Melkein tunsin kerran itseni voittajaksi, mutta joku toinen ehti ensin.

Oveni aukeaa sinulle vain ulospäin.

Tekemistä perfektionisteille loppuelämäksi: Piirrä paperille niin iso ympyrä kuin mahdollista. Eikö tullut täydellisen ympyrän muotoista? Ei se mitään, jatka yrittämistä.

Huomasin juuri, että tästä tuli tällainen kirjoitus.