Sä, sä, sä, sä, sä ja sä myös

Nyt heti alkuun heitän henkisen (henkeni?) pyyhkeen kehään, sillä tässä aiheessa tuskin on mitään omaperäistä, mutta haluan kuitenkin ilmaista asiasta 0,00001 grammaa painavan sanani, joten käyn hakemassa pyyhkeen pois kehästä. Toivottavasti se on vielä puhdas. Kieltämättä aihe on minussa lähellä sitä paikkaa, missä normaaleilla ihmisillä sijaitsee sydän. Olen näinä vaikeina aikoina katsonut velvollisuudekseni ryhtyä kielenhuollon valkoiseksi ritariksi, joka hohtavalla oikeakielisyyden miekallaan lyö armotta maahan ne, jotka julkeavat raiskata sanoillaan kaunista kieltämme. Enkä ole edes äidin- tai suomen kielen opettaja.

En mahda mitään, että silmiäni ja korviani raastavat kaikki räikeät paskakielisyyden ilmenemistavat, joita iskeytyy tapahtumahorisonttiin tuon tuostakin. ”Yhdyssanat erikseen” -virus näyttää jo tarttuneen suureen osaan väestöstämme. Samoin vaikka kuinka yritän, niin pöljältä se kuulostaa, kun ”kuussa alkaa tuulemaan”. Siitä huolimatta, että se on virallisesti hyväksyttävä ilmaisu. Alkaa tuulla, saatana!

Erään suomalaisen F1-maailmanmestarin 90-luvulla ahkerasti käyttämä ja laajemmalle kansanosalle tunnetuksi tekemä sä-passiivi (silloin joskus myös Mika Häkkinen -passiiviksi nimitetty) on kammottava esimerkki ilmaisukykymme rapautumisesta. Eräs työtoverini pystyy sanomaan lähes kaiken mahdollisen sä-passiivin kautta. Kun hän pääsee vauhtiin, niin ”sä tiedät”, ”sit sä meet”, ”sä et voi”, ”sä vaan oot siinä”, ”sä haluut olla rauhassa”, joopa joo. Paitsi että tämäntyyppinen puheenparsi saa henkilön kuulostamaan hieman tyhmältä, kehkeytyy toinenkin ongelma. Vaikka hän kertookin omista kokemuksistaan, hän onnistuu sä-passiiivin avulla muuntamaan käsityksensä yleistyksiksi ja suoranaisiksi ohjeiksi muille. Monet ihmiset kääntävät mielellään yksilökokemuksensa yleismaailmallisiksi normeiksi, ”niin maailmaa vaan makaa”, vaikka näkemykset olisivat muiden mielestä kuinka Per Saukon peräkammarista peräisin. Tällaisen tulkinnan seurauksena sä-passiivipommittaja vasta tyhmältä vaikuttaakin. Lisämainintana esimerkkihenkilö höystää juttunsa runsaalla ”tieks”-välimerkin käytöllä. Se voi myös olla lauseisiin tarkoituksella ujutettu filosofinen kysymys, sillä emmehän me viime kädessä tiedä, mutta epäilen vahvasti. Toisaalta eksessiivisellä sä-passiivin käytöllä voi vetää maton alta kaikelta järkevältäkin sisällöltä. Mutta eipä kuulija useimmiten muuta voi kuin sätkiä tahdikkuuden kahleissa ja odotella saapuvaa korvahalvausta.

Syytä on myös allekirjoittaneessa, koska jyrkän fundamentalistinen suhtautumiseni aiheeseen näkyy selvästi asenteessani näitä onnettomia tolvanoita kohtaan. Riittää, että sähköpostiviestissä on pari yhdyssanavirhettä, niin homma on sillä taputeltu. Yhtä lailla sekin tekee joka kerta vaikutuksen, kun joku pystyy viestimään virheettömillä lauseilla. Mutta katson, ettei minun tarvitse tinkiä tässä asiassa. Itsensä oikeuttaminen olemattomin perustein on omantunnon valkopesua parhaimmillaan. Joku toinen saa vuorostaan tuomita minut älykääpiöksi tai sivistymättömäksi moukaksi jonkin muun vinkeän persoonallisuuden piirteeni ansiosta.

Enemmän kuin silmä havaitsee eli postimus primus scriptumus: Näen tämän vahvana comebackina, eiks jeh?

Suomenkieli pulassa

Nyt on vakavaa asijaa. Nimittäin Suomenkieli on ahdinkossa. En tiedä mitenpäin tässä olisi kun tilanne on niin paha että pahaa tekee. Sain uuden pankki kortin. Pankin nimi on uudessa kortissa muutettu sellaseksi kuin Danske Bank. Tiättävästi eka sana viittaa Tanskalaisuuteen ja toka sana pankkiin. Nyt sitten mut on pakotettu Tanskalaiseksi. Aijemmassa kortissa oli vielä Suomenkieli ja oikein kirjoitus kunnossa. Siinä luki Sampo Pankki just niinku pitääkin. Sampo kertoi että ollaan raha asioiden äärellä kuten raha-sampo. Lisäksi se oli jokin ihme juttu kansallis eepoksessamme kalevalassa. Sen kirjoitti reijo mäki tai sitten se oli se muinainen kalju äijä kekkonen. Ajattelin tässä nyt vaan sydäntäni purkaa ku niin ahdistaa ettei paskakaan meinaa tulla ulos. Oliko tässä nyt jotain oma perästä no ei Helvetissä ollut. Paskaläppä on paskaläppää vaikka meierivoissa paistais. Ja meieristä tuli tietty heti mieleen tissit. Isot Tissit.

Sakki ja Matti (tästä ei tule turkulaisvitsiä)

– Mitäs peliä sakki pelailee?
– Tämä sakki ihan vaan sakkipeliä pelailee.
– Vai tällaisella sakilla sitä sakkipeliä pelataan.
– Ollaanhan me sellainen sakki, jolta sakkipeli taittuu.
– No onkos sakilla sakkimatti jo tullut?
– Ei, sakki-Matti joutui jäämään kotiin. Sillä oli jännetupin tulehdus, joten Matti on sakista poissa tänään.
– No milläs sitä sakkia pelataan, jos ei sakissa sakki-Mattia ole?
– Kyllä tällä sakilla sakki luistaa ilman Mattiakin. Ei sakki yhtä Mattia kaipaa.
– Täytyypä jatkaa tästä matkaa. Sakki odottaa.
– Ai sakkisakki?
– Ei, petankkisakki.

Kirjoitusvihreistä opiksi ja ojennuskeksi

Muutama hilpeä kirjoitusvirhe:

• Työtoveri lähetti sähköpostiviestin koskien ohjausryhmän kokousta. Harmi vain, että ”ohjausryhmä” lipsahti ”ohjaustyhmäksi”. Henkilö sai vastauksen, jossa tiedusteltiin, oliko kirjoitusmuoto kenties tarkoituksellinen.
• Toisen työtoverin poika oli lähettänyt työhakemuksen, jonka saatteessa luki ”huomioi hekumukseni”. Voi olla, että vastaanottajilla on ollut hankaluuksia havaita viestin välityksellä lähettäjän hekumaa. Paitsi jos liitteenä oli valokuva.
• Työtoverin ystävä oli työhakemuksessaan kehunut puhuvansa ”erkinomaista englantia”. Hän oli saanut paikan. Hakija oli taatusti herättänyt rekrytoijan mielenkiinnon. Kukapa ei haluaisi tietää, miltä kuulostaa erkinomainen englanti.

Epilogi: ”Älykäs” Word ei tunnista otsikossa olevan yhtään virhettä. Kaikki sanathan ovat selvää suomen kieltä. Olisi pitänyt kirjoittaa vielä kaikki yhdyssanat erikseen, kuten muutkin nykyään tekevät. Huomauttelijoille olisin vastannut: "Kyl sä silti tajuut viestin, saivarteleva pilkun nussija!"