Järjen sulaketaulun oikosulkuja

Looginen kuin kevätkääryle.

Hän oli munansa mittainen mies.

Lähti kuin viina rannasta.

Eristäytyminen on inhimillistä.

Elin kaiken sen, vaikken ymmärtänytkään, mitä se oli.

Tämä on se hetki, jolloin erotellaan jyvät pakaroista.

Tempus fuckit – aika rientää, kun kaikki alkaa mennä päin helvettiä.

”Panopuu vai ajopuu, kas siinä kysymys”, pohdiskeli panomies Pate baarin lihatiskillä.

”Si si, Seppo-Riitta”, tokaisi pitäjän tyhmin einari paikalliselle naiselle päästyään Espanjaan.

”Tämähän lähtee ihan lonkalta!”, uhosi Upi vesihiihtotaitojaan, ja päätyi lonkkaleikkaukseen.

Turkulainen lapselleen aamulla: ”Ulkon o pakkast, laitoiks lämmint pääl?” Lapsi: ”Kyl mää laitoin.”

Susikoira Freud seikkailee – purtuaan ensin roistoa pureutuu se pahantekijän traumaattiseen lapsuuteen ja löytää ongelmallisen äitisuhteen.

Tuntuuko siltä, että meisselisi on aina jäykkänä kuin jäätynyt banaani? Onko ongelmana, että vaikka yrittäisit ajatella maitopurkkia, et saa rakkauden kipukoukkuasi lepotilaan? Aiheuttaako se kiusallisia tilanteita, kun työvoimatoimistossa tai hautajaisissa tai missä tahansa julkisissa tiloissa ja tilaisuuksissa housun etumus pullottaa niin näyttävästi, että kuu-ukkokin näkee sen? Ei hätää, kestoseisokkiin on nyt lääke. Melarest takaa, että veitikkasi pääsee hyvin ansaitsemaansa lepoon. Melarestin löydät lähimmästä ”hyvin varustetusta” varusteliikkeestä. Melarest – mela, rest in peace.

(Epä)onnistuneen lastenkirjailijan uusi testamentti

Ajat ovat muuttumassa, tiesi jo Bob Dylan itsestään selvästi kertoa. Joku hullu sanoisi paremmiksi, toinen hullu sanoisi sekopäisemmiksi. Kiitollisena otan vastaan ajat kuin ajat (kunhan otat kun ajat), toikkaroivat ne eteen minkälaisina tahansa, koska siitä tiedän, että olen ainakin edelleen elossa. Todistin taannoin (Iltalehdestä) kohua, joka syntyi tanskalaisesta lastenanimaatiosta, jossa pääosassa on mursunviiksisen äijän metritolkulla venyvä veitikka. ”Se” on tosin verhottu punavalkoradalliseksi, koska ukko on pukeutunut sen väriseen painitrikooseen. Itse asiassa mies näyttää muinaiselta sirkuksen voimamiehen stereotyypiltä. Superpippelimies ratkaisee sarjassa pöksypytonillaan kaikenlaisia arkipäivän ongelmia ikään kuin joka paikkaan luikerteleva kalu olisi maailman luonnollisin asia. Tulipa mieleen Piko ja Fantasio -sarjakuvan Marsupilami-eläin, jolla oli kahdeksanmetrinen häntä, joka oli kuitenkin kiinnittynyt säädyllisesti taakse, ei eteen. Mutta lapsilla riittää hauskaa, koska sedän häijyn pitkä heijari on hassu. Vielä hassumpaa olisi, jos animaatiosarjan päähenkilö olisi lisäksi pedofiili.

Myös lastenkirjasarja Mestarietsivä Peppunen on pyllynvarma myyntihitti. Kiinnitti tai suorastaan naulitsi se minunkin huomioni. Kyllä vain, joka teoksen kannessa komeilee aina herrasmies, jolla on pään tilalla perse. Persenaama on siloinen, vaikkakaan en tiedä, joutuuko Peppunen sheivaamaan kasvonsa/pyllynsä joka aamu. Jos tämä luonnonoikku juo tai syö, hän tuuppaa ravintonsa kirjaimellisesti hanuriinsa, joten ”työnnä se perseeseesi” ei ole Peppuselle mikään solvaus. Jäin vain miettimään, mitä tapahtuisi, jos joku sanoisi Peppuselle, että ”vedä nyt se pää pois sieltä perseestä ja…”. Ja miten Peppunen käy paskalla? Onko hänen ruoansulatuselimistönsä hyötysuhde 100 %?

Myös kotimaisia yrittäjiä löytyy. Kirjakaupassa bongasin teoksen Isämies ja räjähtävä kakka (ja jatko Isämies ja paha pikkuveli). Voisin lyödä vetoa, että isämiehen täytyy olla setämiehen veli, tai tätimiehen sisko. Jos kirjassa on kakkaa, ja lisäksi jöötit räjähtelevät, niin ei voi olla huono. Todennäköisesti Peppusen kadonneet kakat ovat teleportanneet itsensä tähän kirjaan. Varmemmaksi vakuudeksi kirjan kannessa nipottava kukkahattutäti ilman kukkahattua neuvoo, että ”älkää missään nimessä lukeko tätä!”. Se on sitä käänteispsykologiaa, tulkitsee aikuiseksi kasvanut lapsi.

Lapsikin sen tajuaa, että genitaalit, peba ja ulosteet ovat olleet ikiaikaisesti riemastuttavia ja jänskiä juttuja. Lapselliseen väestönosaan sellainen uppoaa kuin häkä, mikä on muuten kauhea vertaus, koska häkään tukehtuu. Olen minäkin kakka-, pissa- ja pieruhuumorin ankkuroimaton kannattaja. Tällaisista aiheista saa taittaa pe(n)istä loputtomiin, missä kohtaa mennään rajan yli ja missä kohtaa riman ali. Tuskin kuitenkaan voi sanoa, että se olisi halpa keino vedota lapsiin, koska idea se on missä muutkin infantiili-ideat. Tietty kikkeliaiheinen animaatio on jokseenkin vaikeampi pala purtavaksi, vaikka lasten maailmassa asiassa ei nähtäisi mitään ongelmaa. Eivätkös pippeli ja pimppi ole aivan luonnollisia asioita. Aikuisten maailmassa taas alkavat kaikki hälytyskellot kilkattaa, kun havaitaan lastenohjelmassa raavas mies heiluttamassa joka käänteessä suunnatonta vehjettään.

Riimejä, joita et kuullut

Olemme yhtä perhettä, yhdessä pyyhimme persettä, se tekee höpöä ai että.

Pyöräkorjaamossa sinut tapasin, ja vuoksesi pinnani katkaisin.

Katsoin kanssasi täysikuuta, sekä kaunista simasuuta, mutten löytänyt suusta hampaita, ajatuksissani himoitsin lampaita.

Mä sähkömies oon, kytken sähköt joka paikkaan, ja koska sähkömies oon, juon töihin mennessä Kossun raikkaan.

Olit ylipainoinen mursu, haarovälissäsi kukki suopursu, ja hajukin oli sama, mutta kun veressä virtasi kova kama, rynnistin päällesi salamana.

Ostin lihatiskiltä saunapalvia puoli kiloa, mutta kotona tajusin, ettei se tuottanut iloa, koska oikeastaan lauantaimakkaraa halusin.

Mihin käteni laitan, nilkkani taitan, löydän aitan, vältän haitan, ruman siskoni sinulle naitan, jala jalla jala jala vei.

Oli sinulla sellainen pörheä karvapörrö, tukkoisen tuuhea majava, ja se puri minua palleista, saatanan kiukkuinen majava, kuin entinen Jukka Kajava.

Katsoin sinua kuin Mars-patukkaa, mutta ehdotit vain patikkaa, jälkeenpäin vitutti kuin nokatonta tikkaa.

Otin viikon lomaa, tai kenties kaksi, ja se oli niin somaa, että unohdin palata duuniin, sitten homma meni vähän pahemmaksi, kun dokasin itseni hengiltä.

Tuijotin puiston lehdettömiä puita, ja tajusin sen, kirkkaan ajatuksen, on minullakin luita, joita koirat voivat kaluta, silloin edes joku saattaisi minua haluta.

Sydämeeni vyöryi tunteiden tulva, kuin mainingit rantakallioon ne iskivät, kunnes ymmärsin et on huoleni turha, koska eihän tunnekeskus sijaitse sydämessä vaan aivoissa.

Voiko kohtaloaan juosta karkuun, ken tietää ehkä ei, mut tavaratalon vartijaa voi ja helposti, kun juoksukaljat Jaska mukanaan vei, näin läskille vartijalle nauroi ja vittuilun kosti.

Elämästä pitää nauttia, vaikkei verkoista tulisikaan haukkia, tai saukkia.

Tuli vappu, juhannus ja joulu, sitten puolukka.

Göden koe-eläimet

Mahtava meno, tiukka etukeno, herkällä tatsilla, rumpusatsilla, jee jee jee! Hölmö renkutus jäi päähän, koska se toistui lukemattomia kertoja Koe-eläinpuisto -radio-ohjelman yhteydessä. Jossain vaiheessa ysärin loppupuolella lauantai-iltoja odotti innolla, koska silloin pari tuntia vierähti rattoisasti radion ämyrin äärellä kuunnellen Radiomafian laadukasta verovaroin kustannettua ohjelmatarjontaa.

On toisaalta hämmentävä ajatus, että Gösta Sundqvistin alusta loppuun käsikirjoittama Koe-eläinpuisto -ohjelmasarja tosiaan maksettiin verovaroista. Jos ensimmäisen Koe-eläinpuiston kuuntelemisen jälkeen ei vielä tajunnut, mitä tuli juuri kuultua, niin viimeistään toisen ohjelman kohdalla jutun juoni aukeni täydellisesti. Jaksosta toiseen sama sekalainen ja sekopäinen hahmogalleria kokoontui yhteen mitä käsittämättömimmissä tilaisuuksissa ja tilanteissa. Gösta tai Gösse tai Göde tai Sunkka toimi ohjelman ”asiallisena” juontajana ja piti ikään kuin suitsista kiinni, kun muut henkilöt dokasivat, sikailivat ja keskittyivät täydellä antaumuksella rivouksiin, kaksimielisyyksiin ja muuhun navanalaiseen ulosantiin.

Kaikki oli vain Sundqvistin kieron ja rasvakylläisen mielikuvituksen tuotetta, mutta kuuntelijalle luotiin (ronskisti yliammuttu) asetelma aidoista henkilöistä ja todellisesta tilanteesta. Täytyi olla täysi urvelo, jos otti ohjelman todesta, mutta setti vedettiin aina pokkana läpi ja samat henkilöt kulkivat juonessa ohjelmasta toiseen.

Radion historiassa ei oltu vastaavaa kuultu, kun pörröparta-Gösta päästi hahmonsa valloilleen, ja tuskinpa kuullaan sen jälkeenkään. Iki-ihanat laulava ratikkakuski Aarne ”Iso-Pitkä” Tenkanen, isännöitsijä Olli ”Kulli-Olli” Granström, matkaemäntä Tarja ”Loppana” Loponen, kunnanlääkäri ja gynekologi Tapani ”Tappi” Mertanen, hiihtäjälegenda Antero ”Antsa” Halonen ja lukemattomat muut vinksahtaneet ja viinaan loputtomasti menevät tyypit tulivat tutuiksi Koe-eläinpuiston kunniakkaan elinkaaren aikana. Usein olin tukehtua nauruun radion edessä lattialla köllötellessäni. Ohjelma teki taatusti Suomen ennätyksen sukuelimien ja yhdynnän synonyymien keksimisessä.

Oma lukunsa on paikat ja tilaisuudet, joista ohjelma muka lähetettiin suorana. Näitä olivat mm. isojen poikien puuhamaa Puliveivari, vähävaraisten ja varattomien venemessut, miesten klinikka, Faki-Faki-landia -kylpylähuvipuiston avajaiset, Ravintola Räsypokan Mr. Märkä Alushousu -kisan alkukarsinnat, Matkatoimisto Ale-alen matka Doloresien saariryhmälle, M/S Dirty Dick -laiva, Oljannevan hyttysfarmi sekä Keikistele ja Keimaile – KeKe 97 -tapahtuma. Ja siinä oli vain pieni raapaisu.

Jouluaattona tuli erikoislähetys, joka kulki nimellä Kuusijuhla – Sex Festival, ja tapaninpäivänä vuorostaan ulostui eetteristä Tenkasen tapanintanssit. Vaikka otsikot olivatkin erilaisia, sama Koe-eläinpuiston meno jatkui niissä. Voi vain kuvitella, kuinka paljon herneitä löysi tiensä sieraimiin, kun törkyturvat saivat mellastaa niinkin hartaan juhlan kuin jouluaaton kunniaksi. Siitä huolimatta Kuusijuhla – Sex Festivaleja pukkasi ulos järjestysnumeroon X asti (ohjelma nimettiin roomalaisilla numeroilla I-X).

Koe-eläinpuisto upposi keskenkasvuiseen kloppiin kuin suvunjatkamisen sojottava sukellusvene mekonalaiseen maailmaan. Saattaapa olla, että seuraukset olivat sangen kauaskantoiset. Tänä päivänäkin saan kuulla ripitystä siitä, että voisin edes jossain seurassa rajoittaa kaksimielisyyksien laukomista. Siitä tuskiin pääsee täyteen selvyyteen, oliko ohjelman vaikutukset niin syvältä kouraisevia vai onko piirre ollut allekirjoittaneessa aina sisäänrakennettuna, mihin ohjelma antoi vähän lisää lentopetrolia. On hienoa, että tätä radiotoiminnan toteemipaalua on yllin kyllin taltioituna YouTubeen sekä erinäisille nettisivuille, jotta nuoremmatkin sukupolvet pääsevät kuulostelemaan, miten ennen osattiin ottaa ilo irti. Vaivihkaa rikastutti kieltäkin, kun kuunteli sanataiteilija Sundqvistin luovaa kielenkäyttöä.

”[Ooh, lääh, puuh, aah, iih, ooh] Tuulikki, tää on taivas!” – Aarne Tenkanen

”Sä tuoksuit hyvälle, taas kun minuun tunkeuduit syvälle, niin ihanalta tuntui, sun kaira mun kolossain.” – Natalie (& Aarne Tenkanen): Kaira kolossa

Jälkikäteensopiva kirjoitus: Koe-eläinpuiston piinallisinta antia olivat Göstan biisivalinnat. Hän kun ei valinnut ohjelmaan sen hetken hittimateriaalia tai välttämättä muutenkaan mukiinmenevää kuulijaystävällistä mainstreamia, vaan iso osa putosi kirkkaasti ”mitä helvettiä” -osastoon. Välitsibaleina saattoi tulla syystä unohdettuja kotimaisia iskelmiä tai humppia sekä ulkomaisia kummajaisia, joita ei ollut koskaan kuullutkaan eikä olisi tarvinnutkaan kuulla.

Kikelit housut

Yksiosaisessa sarjassa Suomen kielen kauneimpia kukkia esittelen tänään erityislaatuisen sanan. Poika veti päällensä housut, jotka olivat menneet pieneksi. Tokaisin siihen, että pojan housut ovat kikelit. Seurauksena tytär alkoi räkättää, poika kieri lattialla ja oli tukehtua nauruunsa ja vaimo alkoi pilkata. Hän myös väitti, ettei sellaista sanaa voi olla olemassakaan. Tästä suivaantuneena tartuin puhelimeen ja googlasin ”kikelit housut”. Google ei tunnistanut millään sivulla sanaa kikeli toivomassani merkityksessä, mutta kysyi sen sijaan ”tarkoititko: kikkelit housut”.

Soitin myös isälleni, joka ei tunnustanut sanaa kotiseutujensa päijäthämäläiseen murresanastoon kuuluvaksi. Hän muisti kuulleensa sanan, mutta epäili sen tulevan länsirannikolta päin. Kasvojeni pelastukseksi osoittautui Kotimaisten kielten keskuksen (kotus) ylläpitämä Suomen murteiden sanakirja.

Sivuston mukaan pääasiallinen merkitys sanalle on pikkupojan kikkeli ja pippeli. Sanaa ko. merkityksessä on tavattu siellä täällä Savon ja Karjalan alueilla. Muita merkityksiä ovat Lemistä löydetty ”pikkusormi”, Kangasniemen ”pojannapero” (”poekakikel”) ja Jämsästä bongattu ”ahdas vaate” (”tuo on nin kikeli sum peälläs”).

Jämsän ja Kangasniemen kohtuullinen maantieteellinen läheisyys isän puolen suvun kotikulmiin antaa viitteitä siitä, että joko hän muistaa väärin tai ei halunnut tunnustaa istuttaneensa minuun niin hölmöä sanaa. Joka tapauksessa länsirannikon murteisiin ei ollut mitään yhtymäkohtia.

Suosittelen lämpimästi käyttökelpoisen termin sisällyttämistä aktiiviseen sanavarastoon ja ujuttamalla se aina sopivissa kohdin puheenparteen. Voin taata, että vaikka kanssaihmiset eivät muuten pitkäpiimäisiä juttujasi kuuntele, kikelin he kuulevat varmasti.

Jälkikielisolmu: Ei Wordkaan ymmärrä sanaa, mutta sen sijaan ehdottaa näppäriksi korvikkeiksi esim. ”kieli” ja ”kokkeli”.

Näillä sitten eteenpäin tai taaksepäin

Jos jonkun mielestä asialle kuin asialle on olemassa helppo ratkaisu, johtuu se siitä, ettei hän ymmärrä asioita ollenkaan.

Jos siltä näyttää, se ei ole sitä.

Hiljaisimmilla on eniten salattavaa.

Viisas osaa vaieta tyhmyydestään.

Jotkut tarvitsevat alkusysäyksen, minulle riittää alkupysäys.

En ole tee-se-itse-mies, vaan jätä-tekemättä-ja-unohda-koko-juttu-mies.

Käytä joukkoliikennettä – voit tulla kännissä töistä kotiin!

Olen varma, että me kaksi näyttäisimme hyvältä yhdynnässä.

Jos tuo tuntui sinusta pahalta, voin selittää, että tein sen rakkaudesta vihaan.

”Onpa saatanan pieni pallo!”, manasi vanha isäntä juuri ennen kuin potkaisi tyhjää.

”Voi Jeesus, mitä skaa!”, huudahti suomalaisturisti kuultuaan Jamaikalla paikallista musiikkia.

Päivien päivän päätteeksi iltasatu MMT:n tapaan ohuen ohueen taikinakuoreen leivottuna:
”Olin poikien kanssa lenkillä”, kommentoi työtoverini jossain yhdentekevässä yhteydessä. Vaikka ymmärsin varsin hyvin hänen viitanneen ”pojilla” koiriinsa (mikä toki kuulostaa ääliömäiseltä), vapaalla hiihtotyylillä sivakoiva ajatuksenjuoksuni johdatti minut väkisin askartelemaan ajatuksen pariin, että hän oli kävelyttämässä kassejaan. Näin siitä huolimatta, että työtoveri on nainen.

Kivekset (kivespussit) = kassit, pojat, kivet, nyytit, karvanopat, nopat, pallit, kulkuset, kellit, sukukalleudet, säkit, kuulat, killuttimet, nugetit.

Hypetettävän olennainen jälkikuumottava juonipaljastus: juustopallero on paastojullero.

Lukijoiden kurnutuksia

Tänne MMT:n toimitukseen on tulvinut taas roppakaupalla fanipostia. Perinteisten pernarutto-, tappouhkaus- ja kakkalähetysten karsimisen jälkeen löysimmekin yhden lukijakirjeen, joka oli kirjoitettu oikealla kynällä, joten se käsiteltäköön julkaisukelpoisena.

Holla Heebot!

Tässä kirjoittelee yksi 49-vuotias megasupertimangiluokan fanipoitsu Juupajoelta. Teidän juttunne soundaa niin lujaa, että teidän pitäisi tehdä niistä levy! Ne kuulostaisivat hienoilta räppinä tai tuvalaisena kurkkulauluna. Postaukset tykittävät kaikkia aistejani sellaisella intensiteetillä, että tunnen kihelmöintiä monissa eri ruumiinosissani. Usein löydänkin itseni koskettelemasta itseäni tuhmista paikoista tekstienne äärellä, vaikka pelkään, että äiti paukkii yllättäen huoneeseeni. Varsinkin Sokrates-läpät koskettivat minua ”syvästi”, jos tiedätte mitä tarkoitan. Tunne oli kuin öljynporauslautan poranterällä penetroitumassa syvälle Telluksen maaperään. Jatkakaa samaan tahtiin tai tulen käymään siellä.

t. Jaffa Aurinko

Toimitus vastaa:
Kiitos Jaffa tai Aurinko (kumpi on etunimi?), krhm, ”mielenkiintoisesta” ”kirjeestäsi”. Ilmoitapa meille osoitteesi, niin lähetämme sinulle oikeaa paperia, ettei jatkossa tarvitse kirjoittaa vahaliidulla vessapaperille. Iso arvostuksen käsi kuitenkin sille, ettei wc-paperi ollut käytettyä. Voimme näin ollen jatkohyödyntää sitä täällä toimituksessa.

Kaikenlainen rakentava palaute on aina tervetullutta, jotta voimme jalostaa toimintaamme väärille urille. Otamme toki riemurinnoin vastaan myös murentavaa ja hajottavaa palautetta, ja rintakuvien lähettelystä tulee pelkkää peukkua. Varsinkin erittelevät arviot riman alittaneista tai vielä matalammalta menneistä jutuista luemme suurella mielenkiinnolla, koska emme ole vieläkään ymmärtäneet kirjoituskurssilla kuulemamme ilmaisun ”kill your darlings” merkitystä. Olemme päästäneet hengiltä 18 lemmikkimarsua, 7 undulaattia sekä yhden ärsyttävän savolaisserkun, mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.

Tosiaan toivomme, että ilmoitatte kirjeissänne myös osoitteenne, jotta voimme välittää tiedot poliisille asiakasrekisteriimme. Silloin tällöin voimme muistaa osoitetietonsa ilmoittaneita fanejamme esim. virallisilla ”MMT – tuskaa paatista” -kuulakärkikynillä. Näillä hopeanhohtoisilla sekundakynillä kirjoitamme kaikki postauksemme koneelle. Lopuksi vinkkaamme, että espanjankielinen tervehdyksesi oli hieman pieleen kirjoitettu. Se ei ole ”holla”, vaan ”holo”.

Käsi kalsareissa

Nyt käsi sydämelle, kuinka moni mies on pidellyt kättä kalsareiden sisällä? Kättä ei tarvitse laittaa sydämelle, jos se on jo kalsareissa. Muinaisessa Pulmuset-sarjassa Al Bundy aina töistä kotiin saavuttuaan rojahti ensimmäisenä sohvalle ja työnsi käden housun etumuksesta sisään. Ja aina se oli olevinaan hauskaa. Al Bundy teki tosin suorituksen vajavaisesti: käsi meni hädin tuskin puolittain housuihin, joten vällykäärmeelle asti sormet tuskin mitenkään ulottuivat. Ehjän suorituksen esti varmaan vapautta vaalivan Amerikan Yhdysvaltojen siveyslait.

Heijarin helliminen on joka miehen perusoikeus. Siinähän ei ole kysymys karkeasta Spanking The Monkey -tilanteesta, vaan hellästä hetkestä uskollisimman ystävän kanssa. Se on hyvin tehokas stressinpurkutapa. Pieni kuopsuttelu, kutittelu ja silittely muistuttavat miestä elämän perusarvoista, siitä miten parhaat asiat elämässä ovat kovin yksinkertaisia.

Joten tartu toimeen rohkeasti. Toki kannattaa varata mahdollisimman rauhallinen hetki kahdenkeskisen kaveruuden vahvistamiseen, etteivät ulkoiset häiriötekijät pilaa tuokiota. Pahimpia ulkoisia häiriötekijöitä on samassa taloudessa asusteleva räksyttävä naishenkilö, jolta saattaa irrota sellaisia rakentavia kommentteja kuin ”taasko sulla on käsi siellä palleissa?” ja ”lopeta, toi on tosi iljettävää”. Nainen ei voi koskaan ymmärtää.