Metrilakuindeksi ja paljon muuta

Metrilakuindeksi kannattaa huomioida markkinatorilla käydessä, ts. kuinka monta metriä lakua saa viidellä eurolla. Nykyisin lähtökohta taitaa olla seitsemän. Sen alle ei kannata missään nimessä ostaa. Vastikään käymilläni messuilla tarjottiin 6 metriä. Näin maalaisjärjellä pyöriteltynä katteen eli myyjälle jäävän osuuden täytyy olla vähintään 50 prosentin luokkaa, kun myyntihinta on 0,65 – 0,70 e/kpl. Siksikin katteiden on oltava hyviä, koska muuten metrilakun myyjiä ei olisi niin paljon. Tilanteeseen vaikuttaa myös Metrilakun Kilpailutiheyssääntö: mitä enemmän metrilakukauppiaita ja mitä lähempänä toisiaan, sitä enemmän lakua vitosella.

Selitetäänpä vielä katteen idea, ettei jää epäselväksi, vaikkei kukaan sitä pyytänytkään. Euromääräinen kate on tuotteen arvonlisäverottoman myyntihinnan ja alv:ttoman ostohinnan väliin jäävä osuus. Edellisessä kappaleessa viittasin katteeseen prosentteina, jolloin euromääräinen kate suhteutetaan alv:ttomaan myyntihintaan. Sanotaanpa, että metrilakun veroton myyntihinta on 0,62 euroa ja torimyyjä vetäisee leuhkan 40 sentin katteen. Tällöin veroton ostohinta jostain tukusta on ollut 0,62 – 0,40 = 0,22 e/kpl. Myyjälle jäävä kate suhdelukuna on 0,40 / 0,62 = 0,5714 eli prosenteissa ilmaistuna noin 57 prosentin luokkaa. Ihan kivasti siis, mutta ei sinänsä yllättävää, koska mitä halvempi tuote on, sitä hurjemmat prosentuaaliset katteet se sisältää (ajattele vaikka Tiimaria).

Tuo kaikki on vain oletusta ja on hyvinkin todennäköistä, että metrilakun ostohinta on alempi kuin heittämäni 0,22 e/kpl, jolloin kate kasvaa entisestään. Puhumattakaan siitä, jos tuota 70 cm:n mittaista metriherkkua tarjotaan 6 tai 5 kappaletta vitosella. Hintatietoisuus on sitä, ettei kohta huvita ostaa enää mitään. Juttu kallistui pahasti matikan puolelle. Kaikessa järjellisyydessään järjetöntä horinaa.

EDIT 25.10.2011: Vaikuttaa pahasti siltä, ettei metrilakua enää saa 7 kappaletta 5 eurolla. Joko rahan arvo on laskenut tai elintarvikkeiden hinta noussut/nostettu. Kuusi kappaletta femmalla on hävytön hinta. Verrattuna entiseen seitsemään tsibaleeseen tarkoittaa se 16,7 %:n hinnan nousua! Hillitön inflaatio?

In Finland we have this thing called ”reilu kusetus”

Varoitus: seuraa Tyypillistä Tilitystä. Katsottiinpa kirjamessuilta tarrapuuhakirjaa lapselle. Vihkonen tarroineen kustansi röyhkeät kymmenen euroa. Kärsimättömän oloinen mies ei meinannut kestää lasten kirjojen selailua, vaan kyseli vähän väliä ”no, ostatteko kirjan?” Eipäs ostettu hermo-Heikiltä, vaan päätettiin ”katsella vielä”. Hetken kuluttua sama tarrakirja löytyi eräästä antikvariaattipuolen pisteestä viidellä eurolla. Samaan hintaan olisi ollut tarjolla kiva työkoneaiheinen tarrakirja, joka jonkin ajan kuluttua löytyi yhden kirjakaupan osastolta hintaan 2,50 e.

Olen hieman hajulla tuosta kustannuslaskennasta, ja ymmärrän, että tuotteen ostohinnan lisäksi olisi saatava katettua kaikki muutkin yritystoiminnasta aiheutuvat kulut ja jotain voittoa pitäisi myös saada. Mutta veikkaan, että 10 euron kokonaisedulliseen hintaan kaupitellun tarravihkosen alkuperäinen hankintahinta on tuskin ollut euroakaan, kun se on Kiinasta kuskattu meidän pohjoisten muksujen päivää ilostuttamaan. Okei, ehkä sen euron verran, kun otetaan rahtikulut mukaan. Tietenkin eurokin on väärä hinta, kun tietää, kuinka halvalla kiinalaista työvoimaa pannaan. Mutta se viistää jo aiheen ohi.

Jotkut pienyrittäjät ovat pahimman luokan pienkusettajia, todellisia ahneita opportunisteja, jotka vetävät lokaan koko pienyrittäjyyden käsitteen. Näiden sontiaisten voi havaita nousevan koloistaan aina milloin millekin messuille tai markkinoille vedättämään asiakkaita ”edullisilla messuhinnoilla”. Toki tiedän, että messupaikat maksavat kultaa ja mirhamia, mutta kannattaako änkeä aina suurimmille ja kauneimmille messuille tuputtamaan jätepaperiaan hinnoilla, joista basaarikujien ”special price, only for you” -kauppiaatkin olisivat punastuneet? Kaikki kunnia basaarikujien kauppiaille, koska siellä tarjottu hinta on tinkaamisen lähtökohta. Suomessa ei ole tinkaamisen kulttuuria.

Markkinakojuista on silmiin pistänyt vetomoottorilla varustettujen leikkiautojen nouseminen arvotavaraluokkaan. Monilla markkinoilla kiertäneitä ja osittain jopa ruostuneita (!) leikkiautoja myydään suruttomaan 10 euron hintaan. Jos ruostuttaa kauppatavaransa kosteissa olosuhteissa, ei omaa tyhmyyttä maksateta asiakkailla. Silloin epäkelpo tavara myydään reippaalla alennuksella ja mainitaan epäkuranttiuden syy.

Reilun kaupanteon periaatteet ovat kurjaa kyllä monilta päässeet unohtumaan. Kermankuorintataktiikka ei oikein toimi, jos käsissä on bulkkitavaraa. Täytyy olla totaalisen hintatiedostamaton, että lankeaa edellä esiteltyyn rosvoamiseen. Tai sitten rahalla ei ole väliä.

Jälkkäri: Messuilla oli myös tosi hyvää valkosipulikastiketta salaatille. Pieni puteli nestemäistä platinaa maksoi 7 euroa. Siinä meni kastikkeet väärään kurkkuun. Onneksi eivät perineet euron maksua maistiaisesta. Monet voisivat mennä peilin eteen ja kysyä itseltään: onko messut yrityksellemme markkinointitapahtuma vai ryöstötapahtuma?

Toinen jälkkäri: Pienen lapsen pyyntö ja loistavat silmät ovat kaikkein suurin markkinavoima, joka sulattaa kaiken hintatietoisuuden ja rationaalisuuden ja avaa iskän tiukkaan solmitut kukkaronnyörit mennen tullen.

Hammastahnaa vajakeille

Kesällä käydessäni apteekissa bongasin sattumalta hammastahnan, jota markkinoidaan tuotemerkillä RetarDEX. Vaikken ole mikään natiivi englanninkielinen, tajusin välittömästi hammastahnamerkin mielettömyyden. Nimeen sisältyvä sana retard tarkoittaa englannin slangissa kehitysvammaista, jälkeenjäänyttä ja ihan haukkumasanana jotain idiootin tai vajaaälyisen tapaista.

Harvemmin saa apteekissa purskahdella nauruun, mutta nyt oli aihetta. Samalla voi vain ihmetellä, kuinka vielä nykyäänkin voi päästä markkinoille noin (kirjaimellisesti) idioottimaisia tuotenimiä. Ihmetystä lisää tietty sekin, että tässä on kyse niinkin harvinaisen kielen kuin englannin sanasta. ”Ei nimi tuotetta pahenna, jollei tuote nimeä” ei toimi aina. Tässä muitakin mieleeni tulleita tai arkistojen (eli verkon) kätköistä löytämiäni tuotemerkkimunauksia:

• Chevrolet valmisti pitkään autoa mallinimellä Nova, mutta espanjan kielessä ”no va” merkitsee ”ei kulje”.
• Suomessa aikoinaan hyvinkin suosittu maasturi Mitsubishi Pajero merkitsee espanjan kielessä lausuttuna runkkaria. Pajeron ja runkkarin kirjoitusasu ei ole yhtenevä, mutta ilmeisesti lausuttuna eroa ei havaitse. Jos sun lysti on, niin runkkari-Mitsulla ajele.
• Euroopassa ja Suomessa tunnetaan hyvin Honda Jazz -automalli. Atlantin takana autolla on kuitenkin mallinimi Fit. Honda Fit oltiin aikoinaan lanseeraamassa nimellä Honda Fitta, kunnes joku ehti hätiin. Ei liene tarvetta lisäselityksille. Jos et tajunnut, opettele pelle edes pari sanaa ruotsia.
• Mazda Laputa oli nokkela mallinimi, joka oli otettu Gulliverin retkistä. Teoksessa esiintyy lentävä saari, jonka nimi on Laputa. Kiitos taas kerran espanjan kielen, ”la puta” tarkoittaa huoraa.
• Fordin Pinto-malli tarkoittaa Brasilian portugalin slangissa miehen sukuelimiä. Onneksi Pintoa ei koskaan viety Brasiliaan kyseisellä nimellä.
• Englannin ”mist” tarkoittaa usvaa tai sumua. Mutta sellaiset tuotteet kuin Irish Mist -likööri ja Rolls-Royce Silver Mist (eli tutummin Rolls-Royce Silver Shadow) näyttäytyivät Saksan maalla hieman eri valossa. Saksassa Mist = jäte, roska, paska, sonta, paskapuhe.
• Joka ainoa kahvila tuputtaa nykyään lattea. Latte-sanaa taivuttaessa päästään suomen kielessäkin uusiin merkityksiin lattea-sanan kautta. Mutta saksa nokittaa ja oikein kunnolla: slangissa latte on stondis eli seisokki eli erektio (virallisesti rima tai säle). Yhdysvalloissa pyörii ohjelma nimeltä Morning Latte (sen niminen elokuvakin on) eli kaikille miehille tuttu aamustondis (englanniksi ”morning wood”).
• Panasonic oli vuonna 1996 tekemässä PC-lanseerausta valtavan markkinointikampanjan kera. Nakke Nakuttajakin (Woody Woodpecker) oli otettu mukaan kampanjan internet-oppaaksi. Päivää ennen kampanjan alkua koko homma pantiin jäihin. Mainoksissa oli lause ”touch Woody – the Internet Pecker”. Japanilaisille valkeni, että a) touch woody = kosketa stondista ja b) pecker = vehje eli kalu eli penis.

Osataan sitä meilläkin. Kunnioitettu muinainen työpaikkani tunnetaan nimellä Uudenkaupungin ammatti- ja aikuisopisto Novida. ”No vida” on espanjan kieltä ja tarkoittaa ”ei elämää”. Ei kovin kannustava iskulause opiskelijoille.

Kirjoitusvihreistä opiksi ja ojennuskeksi

Muutama hilpeä kirjoitusvirhe:

• Työtoveri lähetti sähköpostiviestin koskien ohjausryhmän kokousta. Harmi vain, että ”ohjausryhmä” lipsahti ”ohjaustyhmäksi”. Henkilö sai vastauksen, jossa tiedusteltiin, oliko kirjoitusmuoto kenties tarkoituksellinen.
• Toisen työtoverin poika oli lähettänyt työhakemuksen, jonka saatteessa luki ”huomioi hekumukseni”. Voi olla, että vastaanottajilla on ollut hankaluuksia havaita viestin välityksellä lähettäjän hekumaa. Paitsi jos liitteenä oli valokuva.
• Työtoverin ystävä oli työhakemuksessaan kehunut puhuvansa ”erkinomaista englantia”. Hän oli saanut paikan. Hakija oli taatusti herättänyt rekrytoijan mielenkiinnon. Kukapa ei haluaisi tietää, miltä kuulostaa erkinomainen englanti.

Epilogi: ”Älykäs” Word ei tunnista otsikossa olevan yhtään virhettä. Kaikki sanathan ovat selvää suomen kieltä. Olisi pitänyt kirjoittaa vielä kaikki yhdyssanat erikseen, kuten muutkin nykyään tekevät. Huomauttelijoille olisin vastannut: "Kyl sä silti tajuut viestin, saivarteleva pilkun nussija!"

Vanha on uusi uusi

Yhden Google-haun otsikkoantia: 40 on uusi 20 (Iltalehti), midi on uusi maksi (Elle), Syyria on uusi DDR (Vihreä Lanka), nykymyllerrys on uusi normaali (Arvopaperi), purkkimuikku on uusi tonnikala (Uusi Musta) sekä useaan kertaan toistunut Suomi on uusi maailmanmestari. Älytön otsikkokaan ei ole niin kaukaa haettu, kun miettii hillitöntä retrobuumia. Porukkaa juoksee vauhkona kirpputoreilla hakemassa vanhoja vaatteita, laukkuja ja kenkiä, koska kaikki vanhaan (kasariin) haiskahtava on nyt kuumaa. Erityisen hyvin tämä näkyy urheilutuotemerkeissä. Valmistajat ovat heränneet toden teolla markkinarakoon ja vanhoja kenkä- ja vaatemallistoja vyörytään markkinoille huikeaa tahtia. Allekirjoittaneellakin nousee nostalgiapäissään hymynkare suupieliin, kun näkee lapsuudesta tuttuja 1980-luvun (karmeannäköisiä) lenkkareita upouusina kauppojen kenkähyllyissä. Näin myös eräällä samanlaisen koulurepun kuin minulla oli joskus 80-luvun lopulla, toki sekin oli aivan uusi.

Mutta minun ei pitänyt kirjoittaa retroilusta, vaikka se onkin hilpeä ilmiö. Muutenhan joku voi luulla tätä taas yhdeksi tyhjäpäiseksi muotiblogiksi, jota pyörittää tyhjäpäisempi teinipissis tai varttuneempi vastine, jonka henkinen kehitys jätättää. Retroilun sijaan piti tarttua ”jokin on uusi jokin” -ilmaisuun. Homma lähti vyörymään siitä, kun sain linkin uutiseen, joka oli otsikoitu ”40 on uusi 20”. Pointti oli siinä, että jotkut Hollywoodin näyttelijättäret onnistuvat näyttämään vielä nelikymppisinä lähes 20-vuotiailta. Temppu ei tietenkään onnistu ilman lukuisia kalliita optisia trikkejä (lue: kirurgin veitsi & rasvaimuri, runsaat meikit, personal trainer, jne.).  ”Uutinen” on siis yhdentekevää soopaa – onpa yllätys lehdeltä nimeltä Iltalehti – ja ilmiö itsessään tavallisen persaukisen kansan ulottumattomissa.  Minäkin kuulun tavallisen persaukisten laajaan sukupuuhun.

”Jokin on uusi jokin” -ilmaisu hiertää. Kun otsikoidaan tuolla tavoin, tulee tuntu, että kyse on kikkailusta, tekonokkeluudesta, tiedollisesta pätemisestä tahi väkinäisestä huomion kiinnittämisen ja hätkähdyttämisen tarpeesta. Lisäksi tietyn ilmiön/asian komppaaminen toisella rinnasteisella epäonnistuu usein, jolloin lukijalla jää nokkeluus aukeamatta, jollei se sitten aukea itse tekstistä. Mutta toisaalta voi pohtia, onko se kirjoittajan vika, että lukija on yleistietämykseltään tai hoksottimiltaan niin vajavainen, ettei hihna ota kiinni esitellyn kaltaisten otsikoiden kohdalla. Eikä kaikkea tarvitse ottaa niin tosikkomaisesti. Taidanpa alkaa itsekin käyttää tuollaisia vertauksia otsikoissani. Aloitetaan heti tästä kirjoituksesta. Lisäksi tulossa seuraavaa: lonkero on uusi siideri, sortsit ovat uusi toppahaalari, jalka on uusi käsi, kakka on uusi pissa.

Jälkikirjoitus: purkkimuikusta ei voi tulla uutta tonnikalaa, koska se on niin tolkuttoman kallista.

JK2: Suomi on uusi maailmanmestari?