Sensaatio! Blogistin navasta löytyi Graalin malja?

Navan arkeologisissa kaivauksissa on edetty ennätyssyvyyteen. Kivettyneen ja segmentoituneen napanöyhdän joukosta on kaivettu esiin vanha juomapikari, jonka oletetaan olevan Graalin malja.

”Meillä on vahva käsitys siitä, että käsissämme on todellakin myyttinen Graalin malja”, toteaa kaivauksia johtava Johnny B. Nosedigger Lontoon kansallismuseosta. ”Vanhat kryptiset tekstit ovat viitanneet siihen, että itse kuningas Arthur kävi piilottamassa maljan blogistin napaan estääkseen kallisarvoisen esineen joutumista vääriin käsiin. Arthurin idea oli nerokas – kukapa keksisi etsiä maljaa jonkin tuikituntemattoman suomalaisen bloggailijan navasta?” Nosedigger sanoo.

Nosedigger kertoo tämän olevan ensimmäinen kerta, kun kenenkään navasta tehdään näin arvokkaita löytöjä. Hän muistaa viime vuosilta vain yhden tapauksen, jossa Titanicin kansituoli löydettiin erään glasgowlaisen baarimikon navasta.

Seuraavaksi malja aiotaan puhdistaa monimutkaisessa prosessissa, jossa esineen ympäriltä irrotetaan varovasti siihen vuosisatojen aikana kertynyt nöyhtä. Jatkokaivauksista Nosedigger pysyy vaiteliaana, mutta kenttäarkeologi Edmund Hilarious väläyttää mahdollisuutta laajentaa kaivauksia blogistin nenään. ”Ties vaikka sieltä löytyisi kuningas Arthurin Excalibur-miekka”, Hilarious vihjaa.

Blogin pitäjä on seurannut tilanteen kehittymistä etäämmältä. ”On hieman kiusallista, kun lukuisat arkeologit häärivät navan ympärillä. Yleensä olen tottunut siihen, että vain juttuni pyörivät oman navan ympärillä tai sen alla. Mutta toisaalta onhan tämä ollut aika jännittävää aikaa. Ja bonuksena olen saanut ilmaisen navanpuhdistuksen”, allekirjoittanut blogipelle kommentoi tilannetta.

Tie vie, Jussi ei 3: Suo, Kuokka ja Jussi ryhtyvät bisnesmiehiksi

Ensin oli Suo, Kuokka ja Jussi. Hommat luistivat niin kivasti, että toimintaa laajennettiin ja firmaan houkuteltiin kovan luokan osaajia: Kirves, Leka, Talikko, Vesuri, Tahko, Viikate ja monta muuta. Jonkin ajan kuluttua koko hoito päätettiin yhtiöittää. Syntyi Suo, Kuokka ja Jussi Oy. Osakkeet jaettiin kolmen perustajajäsenen kesken. Nettisivuilla yrityksen arvoiksi julistettiin ”suomalaisesta maaperästä kumpuaville perinteille syvään kumartaminen ja suomalaisen työn nostaminen sille kuuluvalle jalustalle”. Yrityksellä meni lujaa ja niinpä puolentoista vuoden päästä firman koko osakekanta myytiin jättisummalla monikansalliselle Outsourcing Ltd:lle. Suo ja Kuokka ja Jussi jäivät yrityksen palkkalistoille tittelillä Senior Strategic Business Process Consulting Manager. Outsourcing Ltd:n johto piti puheen Suo, Kuokka ja Jussi Oy:n työntekijöille, jossa korostettiin ”lokaalin toimijan pitkän tähtäimen strategista tärkeyttä alan dynaamisten markkinoiden tasapainottavana faktorina” sekä ”yrityksen inhimillisten resurssien keskeistä asemaa yrityksen avainmenestystekijöiden muodostamassa ydinkompetenssipoolissa”. Kirves, Leka, Talikko ja moni muu ei ymmärtänyt koukeroisista lauseista sanaakaan, ja toisaalla Suo, Kuokka ja Jussi olivat nauraa itseltään kalsarit kosteiksi, mutta väliäkö sillä. Niinpä vuoden kuluttua koko Suo, Kuokka ja Jussi Oy:n toiminta siirrettiin Pakistaniin ja kaikki työntekijät irtisanottiin. Niin jäi Kirves, Leka, Talikko, Vesuri, Tahko, Viikate ja moni muu ihmettelemään, miten asunto- ja autolaina nyt maksetaan. Suo, Kuokka ja Jussi muuttivat Málagaan ja ryhtyivät kokopäivätoimisiksi viininmaistelijoiksi.

Jälkikirjoitus: Kirjoitin tämän kliseekukkasen vain ja ainoastaan siksi, jotta saisin kutsua tätä sekä edellistä ja sitä edellistä trilogiaksi.

Tie vie, Jussi ei 2: Trendikästä menoa

Ensin oli Suo, Kuokka ja Jussi. Kaupan päälle tulivat Velka, Kohtuuttomat Odotukset ja Yhteisön Paine. Nämä kolme veijaria yhdessä Suon ja Kuokan säestyksellä murensivat vähitellen Jussin psyyken, ja eräänä kauniina päivänä Jussi kilahti totaalisesti. Jussi tuikkasi tuleen hurjalla lainarahalla sisustuslehtien näyttelyesineeksi muutetun entisen kyläkoulun, jossa Jussin perhe oli nukkumassa. Onneksi Jussin vaimo oli edellisenä päivänä asentanut palohälyttimet taloon ja sai pelastettua kaikki turvaan liekkien tieltä, mukaan lukien Mindy-chihuahuan, joka nukkui aina parisängyn jalkopäässä. Vauhkoontunut Jussi vietiin lepäämään ennalta määräämättömäksi ajaksi, eikä Jussia enää vaivannut Velka, Kohtuuttomat Odotukset ja Yhteisön Paine saati ilkikurisesti virnuilemaan jääneet Suo ja Kuokka. Jostain kaukaa tarkkaili Turhamaisuus tuota kaikkea ja katsoi työnsä tehdyksi.

Epilogi: Jostain syystä Jussin alitajunta esti Jussia polttamasta pihalla ollutta lähes tuliterää Audi A5:tä.

Jälkikirjoitus: tykkään onnellisista lopuista.

Jälkikirjoitus 2: tykkään myös lopuksi kirjoitetuista onnellisista jälkikirjoituksista.

Tie vie, Jussi ei

Ensin oli Suo, Kuokka ja Jussi. Eräänä päivänä sattui niin, että paikalle eksyi Kossu, joka alkoi saman tien kaveerata Jussin kanssa. Kossu puhutteli Jussia sen verran syvällisellä tasolla, että se sai Jussin näkemään Suon ja Kuokan huonossa valossa. Suo ja Kuokka jäivät, kun Jussi ja Kossu lähtivät. Seuraavassa vaiheessa mukaan tulivat Sauna ja Terva. Sauna, Terva ja Viina (siis Kossu toiselta nimeltään) mittelivät, kuka auttaisi Jussia parhaiten. Viina sai vakuutettua Jussin, että se auttaisi Saunaa ja Tervaa paremmin. Niinpä Viina vei Jussin. Viina jätti vain kertomatta, millaiseen lopputulokseen sen apu johtaa. Viimeisessä erässä kamppailivat keskinäisestä vahvemmuudestaan Työttömyys, Viina, Kirves, Perhe, Lumihanki, Poliisi ja Viimeinen Erhe. Tässä vaiheessa mittelö kävi osallistujamäärän runsauden vuoksi niin sekavaksi, että voittajaa oli hankala suoralta kädeltä nimetä, mutta jostain kulmasta näytti siltä, että Työttömyys ja Viina olisivat lyöttäytyneet kimppaan, Lumihanki kutsui Perhettä, mutta Perhe ei vastannut kutsuun, ja Poliisi olisi saanut niskalenkin Viimeisestä Erheestä. Kirveestä ei nähty kuin vilaus. Selvää on kuitenkin, että Jussia vietiin näissä otteluissa kuin sitä entistä litran mittaa, joka oli tosiaan litran tilavuudeltaan eikä 750 ml, kuten nykylitra.

Lopuksi siteeraan – ah, kyllä – Miljoonasadetta eli Heikki Saloa (Poijan tie):

Reppuun sullottu on Raatteen tie
ja Tauno Palon pää
viinaa järvittäin ja murheen ies
kun perheet kotiin jää
Pitkät yöt jotka päättyvät
sydäninfarktiin
hallat, vekselit ja konkurssit
ja kaipuu enempään

(Anteeksi Heikki Salo, että muutin alkuperäisen sanoituksen ”yät” perinteiseen muotoon ”yöt”)

Käsi kalsareissa

Nyt käsi sydämelle, kuinka moni mies on pidellyt kättä kalsareiden sisällä? Kättä ei tarvitse laittaa sydämelle, jos se on jo kalsareissa. Muinaisessa Pulmuset-sarjassa Al Bundy aina töistä kotiin saavuttuaan rojahti ensimmäisenä sohvalle ja työnsi käden housun etumuksesta sisään. Ja aina se oli olevinaan hauskaa. Al Bundy teki tosin suorituksen vajavaisesti: käsi meni hädin tuskin puolittain housuihin, joten vällykäärmeelle asti sormet tuskin mitenkään ulottuivat. Ehjän suorituksen esti varmaan vapautta vaalivan Amerikan Yhdysvaltojen siveyslait.

Heijarin helliminen on joka miehen perusoikeus. Siinähän ei ole kysymys karkeasta Spanking The Monkey -tilanteesta, vaan hellästä hetkestä uskollisimman ystävän kanssa. Se on hyvin tehokas stressinpurkutapa. Pieni kuopsuttelu, kutittelu ja silittely muistuttavat miestä elämän perusarvoista, siitä miten parhaat asiat elämässä ovat kovin yksinkertaisia.

Joten tartu toimeen rohkeasti. Toki kannattaa varata mahdollisimman rauhallinen hetki kahdenkeskisen kaveruuden vahvistamiseen, etteivät ulkoiset häiriötekijät pilaa tuokiota. Pahimpia ulkoisia häiriötekijöitä on samassa taloudessa asusteleva räksyttävä naishenkilö, jolta saattaa irrota sellaisia rakentavia kommentteja kuin ”taasko sulla on käsi siellä palleissa?” ja ”lopeta, toi on tosi iljettävää”. Nainen ei voi koskaan ymmärtää.