Muusaa ja riistaa

Jokaisella miespuolisella kirjailijalla, muusikolla tai muunlaisella taiteilijalla tulisi olla oma muusa, josta ammentaa luovuutta. Tässä vaiheessa viisasteleva blogini lukija, jonka olen luonut harhaisessa mielessäni, huutelee jo, että eihän paskan luomiseen tarvita kuin talikko. Hänelle vastaan, että naama kiinni ja ei huudella vieraisiin pöytiin. Asia on vakava.

Jokaisen tuotteliaan miehisen taiteilijan taustalla vaikuttaa muusa. Hänestä voi ammentaa, hän toimii vastavoimana ja häneen voi tarpeen tullen kompastua. Kun muusa lähtee, lähtee samasta ovesta myös taiteilijan luomiskyky. Varmasti on olemassa huonojakin muusia. Mieleen tulee heti Juhani Palmu. Kuinka viallinen muusa voi olla, jos hän saa miehen maalaamaan kaikki kankaat täyteen pelkkiä latoja?

Kenties kaikki tekstini ovat mitä ovat, koska minulta puuttuu selkeä inspiraation lähde eli muusa. Vaimoa on turha kysellä muusaksi. Omahyväiset kirjoitukseni eivät kuulemma kiinnosta häntä pätkääkään. Noilla sanoilla hiveli hän itsetuntoani jo vuosia sitten ja tarjous pätee edelleen. Voinko luoda mielikuvitusmuusan? Sen ei pitäisi olla vaikeaa, koska olenhan luonut niin paljon mielikuvitusblogilukijoitakin. Jos laitetaan vaikka sellainen, jolla on isot puskurit ja kunnon tarttumapinnalla varustettu berberi. Hänen nimensä voisi olla Kalliope.

Muusasta päästään sujuvasti riistakäristykseen. Sitä nimittäin söin tänään lounaalla. Tutkiskeltuani hetken tarkemmin riistakäristyksen koostumusta jo sammuneeksi luultuun mieleeni heräsi kysymys. Otetaan kaksi sattumanvaraista teuraaksi kasvatettavaa kotieläintä, kutsuttakoon niitä vaikka Lehmäksi ja Siaksi, ja päästetään ne vapaasti kirmailemaan metsikköön. Tämän jälkeen otetaan riittävän suurikaliiberinen ampuma-ase ja lasautetaan tarkalla kaukolaukauksella nuo kaksi luontokappaletta hengiltä. Ovatko ne nyt riistaa, koska ne käyskentelivät metsässä eivätkä aitauksessa/karsinassa? Riistakäristyksen kera tarjoiltiin muusia.

Jossain päin Suomea puhutaan muussista ja toisaalla taas muusista. Minulle se on muusia. Kaksoisässä korostaa muusia liikaa ja muussi varastaa kaiken huomion lauseessa. Kun Googleen laittaa hakusanaksi ”muussi”, kysyy Google: ”Tarkoititko: muusi?” Sitä ei tapahdu toisinpäin. Word näköjään mieltää muussin kokonaan vääräksi sanaksi. Niin reippaasti ohjelma laittaa punaista siksakkia muussin alle. ”Teen sinusta muusia”, lauloivat Eputkin aikoinaan. Vai oliko Martti Syrjällä tarkoitus tehdä yhdestä naisesta useampi muusa?

18 + 18 = 36

Vielä pienen hetken saan nauttia hyvin jännästä 36 vuoden iästä. Jännän iästä tekee se, että olin 18 vuotta sitten 18-vuotias. Sehän on olevinaan nuorille jonkinlainen virstanpylväs, jolloin portit aukeavat laillisesti kaikkeen kivaan (lue: autoiluun, alkoholiin ja baareihin). Itse olin vielä kirkasotsainen lukiolainen, mutta sen verran olin kielletyn kiljun makuun päässyt, että ehkä otsa oli siinä vähän himmennyt. 18 vuotta merkitsee täysi-ikäisyyttä, mutta aikuisuudesta se on vielä niin kaukana, että aikuisuutta ei edes horisontissa näy, vaikka kuinka tehokkailla kiikareilla tiirailisi.

Eihän sitä 18-vuotiaana kersana voinut ymmärtää, että ikääntyminen on pirullinen ansa. Kun on tyhmä ja naiivi, niin näkee vain uusia oikeuksia, mutta ei ymmärrä, että kahmalokaupalla vastuuta ja velvoitteita odottaa nurkan takana. Itsenäistymisen nimeen vannotaan, mutta sen ikävät puolet, siis ne jotka eivät ole kivoja juttuja, laiminlyödään ja unohdetaan.

On oikeastaan aika kuristava ajatus, että 18 vuoden iästä on 18 vuotta aikaa. Ajatus vanhenemisesta on ikävä, joten sellainen mörkö on syytä sysätä mielen peräkammareihin vauhdilla ja voimalla. Mutta maltan tuskin odottaa, kun saan kirjoittaa otsikolla ”20 + 20 = 40”. Unohtamatta otsikoita ”19 + 19 = 38”, ”18,5 + 18,5 = 37”, ”18 + 19 = 37” ja ”20 + 19 = 38?”. Rehti ollakseni (miksen olisi?) en odota mitään noista. Kuka nyt ikääntymistä odottaisi, ainakaan enää tässä iässä, kun on tajunnut, mitä tuleman pitää. Enkä näe mitään jännää 36 vuoden iässä. Paska ikä, muttei niin paska kuin 37 vuotta, joka on vuoden verran paskempi kuin 36.

Tuokiokuvia Takapajulasta

Tamppasin takapihalla tauhkaa Taunuksestani. Taunuksen turbo tahmasi tukoksesta. Tauolla tupakoin takapenkillä tulvivassa Torniossa. Taivalluksen tarpeessa tuhosin tonneittain Tolua. Tajuihini tultuani tuuperruin tuolille. Törttöilyn taustalla tuparit tuomion temppelillä. Tuon tuostakin täsmennän typeryyttäni toivottomilla teoilla.

Taneli Tapiiri tappoi tinassa talikolla Tampereen taatelintallaajat. Tanelin tipaton tuotti turhan tuotteliaan takaisinperinnän. Tapiirille tuli tuomio: tunti turpaan talon takana. Tuomari tumppasi tupakan Tanelin takapuoleen.

Tauno Talonmiestä tökki turhautuminen työntekoon. Tauno tuuppasi Taiston tantereeseen. Taisto tuijotti tuimasti. Tuli tuhosi Talonmiehen tönön. Taisto todettiin totuudentorveksi. Tollokin tajuaa todelliset tarkoitusperät: Taiston tiellä tuli tuo tuhkan tullessaan.

Toivon taivaalliset teekutsut täyttivät Tainan toiveen. Taina tanssi Toivon transsiin. Tökerön tohvelisankarin talo tyhjennettiin, Tallinnan tuliaisetkin takavarikoitiin. Toivuttuaan transsista Toivo tarpoi trenssissä torille tavoittelemaan tavaroitaan.

Toissijainen töherrys: Toivoisitko toisenlaista torttua? Taivaanrannan taiteilijan taattua tavaraa tarjoaa tämäkin tunkio.

Suomenkieli pulassa

Nyt on vakavaa asijaa. Nimittäin Suomenkieli on ahdinkossa. En tiedä mitenpäin tässä olisi kun tilanne on niin paha että pahaa tekee. Sain uuden pankki kortin. Pankin nimi on uudessa kortissa muutettu sellaseksi kuin Danske Bank. Tiättävästi eka sana viittaa Tanskalaisuuteen ja toka sana pankkiin. Nyt sitten mut on pakotettu Tanskalaiseksi. Aijemmassa kortissa oli vielä Suomenkieli ja oikein kirjoitus kunnossa. Siinä luki Sampo Pankki just niinku pitääkin. Sampo kertoi että ollaan raha asioiden äärellä kuten raha-sampo. Lisäksi se oli jokin ihme juttu kansallis eepoksessamme kalevalassa. Sen kirjoitti reijo mäki tai sitten se oli se muinainen kalju äijä kekkonen. Ajattelin tässä nyt vaan sydäntäni purkaa ku niin ahdistaa ettei paskakaan meinaa tulla ulos. Oliko tässä nyt jotain oma perästä no ei Helvetissä ollut. Paskaläppä on paskaläppää vaikka meierivoissa paistais. Ja meieristä tuli tietty heti mieleen tissit. Isot Tissit.

Päivän rezepti, osa 2

Tee palvelus ja hyppää seuraavan junan alle.

Noh noh, lausui hän isällisesti ja jatkoi: tällaista neuvoa ei saisi antaa kenellekään. Varsinkin maassa, jossa itsetuhoisuus on omaa luokkaansa, täytyy olla hyvin varovainen, millaisia ohjeita antaa hauraille ihmispoloisille, joilla psyyke voi leikata kiinni minä hetkenä hyvänsä. Joillakin voi leikata kiinni jo siitä, että joku viisasteleva pikkusielu muodostelee edellisenkaltaisia pilkuntäyteisiä virkkeitä. On kuitenkin aika korjata ohjetta:

Tee palvelus ja hyppää seuraavaan junaan.

Näin se menee: matkailu avartaa aina (ja ”säästöpankki auttaa aina”, sanoi tajunnanvirta). Jos ei ulkomaan matkailu nappaa, niin on kotimaassakin koluttavaa. Mikä tahansa matkailu avartaa enemmän kuin makailu. Eikä sitä palvelusta tarvitse tehdä muille, vaan tekee sellaisen itselle ja lähtee katselemaan vähän uusia paikkoja. Itsekin olen aika paha tupajumi, joka ei tiedä riittävästi edes kotiseudustaan. Toki juna ei ole edullisin vaihtoehto siirtymätaipaleille, kiitos VR:n, mutta ehkä mukavin ja nopein – riippuu tietty määränpäästä. VR:n nopeudestakin voisi heittää monta herjaa, mutta en jaksa tällä kertaa sortua niin halpoihin trikkeihin.

Määränpäätäkään ei tarvitse pohtia. Sen kun lähtee vain johonkin suuntaan ja katsoo minne päätyy. Joku hortoilija sanoi joskus, että päämäärä ei ole tärkeintä, vaan matka. Lause on varmaan tulkittavissa hieman laajemmassa mittakaavassa kuin koskemaan pelkästään konkreettista matkustelua. Joskus muinoin kuulin legendan joistakin kavereista, jotka reissasivat kesän niin, että he bilettivät koko yön ja aamuvarhaisella raahautuivat johonkin junaan ja heräsivät jostain toisesta kaupungista. Ja siellä toistivat saman kuvion, ja niin edelleen.