Viimeiset mohikaanit

Tapahtuipa helteisenä heinäkuun lopun päivänä vuonna 2013 Sysmän S-marketin pihassa: Sisäänkäynnin luona jutteli kuusissakymmenissä oleva äijänkupelo, jossa huomio kiinnittyi peukutuksen arvoisiin poskipulareihin sekä naamavärkin helakkaan punoitukseen, joka ei ollut aiheutunut auringonpaisteesta. Kasvojen turpea rosoisuus alleviivasi tuttua tarinaa, jossa mies tuntee itse tuoppinsa jäljet, kuten Rautavaaran Tapsa aikoinaan luikautti. Myöhemmin kaupan sisällä ei tarvinnut lähestyä kovin monen metrin päähän ukosta, kun melkein vedet tirahtivat silmistä, muttei liikutuksesta. Sen verran tymäkästi oli annosteltu eau de Wanhan Wiinan miesten tuoksua. Kenenkään kaupassa olijan ei tarvinnut enempää vakuuttua siitä, että miehellä oli takanaan sellainen raja-arvoja rikkova ränni, jossa lempeämmät liemet oli jätetty suosiolla hyllylle. Mutta niin vain retku suoritti ostoksiaan muina miehinä, vaikka taakse jäi koko käytävän pituudelta karmea katku.

Lapsuudestani muistan, kuinka serkkupoikien kanssa naureskelimme pitkän linjan juopolle, jota kutsuimme kalja-Arvoksi. Tiedä sitten, oliko se yleinen lempinimi herralle, vai meidän poikien keksimä nimitys. Joka tapauksessa kalja-Arvo polkupyörineen oli tuttu näky Nuoramoisten kylän raitilla. Useammin kuin usein näimme hänet taluttamassa pyöräänsä tien vierellä ja aina pyörän sarvessa oli virvokekassi. Hänet havaittiin aina nimenomaan taluttamassa pyörää, mikä viitannee siihen, että äijä oli niin kovassa laitamyötäisessä, ettei kyennyt ajamaan sitä. Arvo oli herrasmies ainakin ulkoiselta habitukseltaan: viikset ja tukka ojennuksessa ja puku päällä. Saattoi hyvinkin olla, että puku oli Arvon ainoa vaatekerta ja ripiltä pääsyä varten hankittu. Kesäisissä latotansseissa lapsille riitti viihdettä, kun kalja-Arvo viipotti ja toikkaroi näyttäen siltä, että tuskin edes tiedosti olinpaikkaansa. Toisaalta eipä niissä latotansseissa kovin moni muukaan täysi-ikäinen raittiusseuran kinkereitä pitänyt, kun käsitykseni mukaan vielä 80-luvulla sahti virtasi kylillä aika reippaasti. Toki sahdit ja viinat käytiin nauttimassa auton takakontista, koska kanttiinissa sai myydä vain keskiolutta.

Kalja-Arvon kohtalo oli karu. Tarinan mukaan eräänä kevättalven päivänä hän oli tuttuun tapaansa juomanhakureissulla. Hän oli ilmeisesti istahtanut lepäämään sillan matalalle kaiteelle. Alta kulki puro tai jokin oja. Oliko Arvo sitten sammahtanut vai horjahtanut, mutta hän oli kaatunut taaksepäin sillä seurauksella, että henki oli lähtenyt. Pyörä oli tien vieressä ja Arvo löytyi ojasta. Kuolinsyynä oli isku päähän tai niskojen katkeaminen tai jotain sinne päin.

Viimeistään tässä vaiheessa on jokainen kynnökselle kykenevä kukkahattuinen sosiaalitamma noussut varpailleen, mikäli pysyy niiden varassa. Sepustuksessa paistaa läpi hävytön alkoholismin ihannointi ja romantisointi, jolla epäterve asenne väkijuomiin yritetään ujuttaa muka luonnolliseksi osaksi suomalaista kansankulttuuria. Väkijuomien korkea kulutus on vakava ongelma yhteiskunnassamme, ja juopottelun glorifiointiin tähtäävät kirjoitukset tulisi luokitella rikolliseksi toiminnaksi. Hyi hyi hyi meitä veikkoja, jotka viinalle olemme heikkoja, ei vahingossa juopua osaa meistä selvinkään. Tasan on näin.

Keittoa kiskomassa Sokrateen kanssa

Jatkoa viime numerosta.

Mä: Kuis istuu keisarin uudet vaatteet?
Iso S: Älä vittuile, niis kisois jäät meinaa kakkoseks. Kassit tuntuu olevan kauheessa puristuksessa. Ne hikoileekin niin, et kohta ne liukenee huit helvettii. Tulee ikävä toogaa. Usko pois ettei me siel toogan alla mitään sloggei pidetty. Kato nyt tätä paitaaki. Onks se jotenki tarkoitus, et mun manboobsit näkyy tästä läpi? Kuolleena ei ehtiny treenata rantakuntoon.
Mä: Okei, uskon mä vähemmälläki paatoksella, et tooga oli parempi. Mut noin sä et pistä niin paljo silmää.
Iso S: Eiks se ole tarkotus, et mä pistän silmään? Vähän niinku paarma. Tooga on ultimate misumagneetti.
Mä: Ihan totta? Pitäiskö mun hankkii kans tooga? Btw paarmat ei pistä silmään.
Iso S: Saatana saivartelet isommilles. Mut nyt täytyy alkaa luuppailee lupaavii keissejä läpi. Tää paarma haluu pörrätä mekkojen alla. Mun pallit on ihan liekeissä. Sekä kuvaannollisesti et kirjaimellisesti.
Mä: Joo puhutaa jostain muusta ku sun kulkusista. Kylmä keitto jäähdyttää ne kivasti.
Iso S: Vähän tää bisse tökkii mua. Oon aina ollu enemmän hedelmä- kuin viljakoulukuntaa näis käymistuotteis. Barbaarit juo kaljaa, viini on viisasten liemi, vaik en mä tässä omaa toogan helmaa haluukaan nostaa. Sanoinko mä jo, et mul on ikävä mun toogaa?
Mä: Vast sataseitsemän kertaa. Viinissä totuus ja sillee.
Iso S: Liian monet aamut oon kokenu, kun viinin takii oon joutunu kattoo Totuutta silmiin. Mut ei slaidata apatiaan. Toisaalta Totuutta on ihan kiva kattoo silmiin. Tietää sillon, et se on paikalla, eikä tarvi ettii sitä kissojen ja koirien kanssa. Tiesiks et Totuudel on siniset silmät?
Mä: Nyt sä taas yrität tota diippii shittii. Mua alkaa jo nyt huimata. Vai johtuuks se vaan nestehukast?
Iso S: Gnothi seauton. Nunc est bibendum.
Mä: Häh?
Iso S: Kuhan härnään. Otetaas toiselleki sandaalille. Mun uudet sandaalit on muuten tosi jees pitää jalas, vaikkei heti uskois. On nää kuitenkin ihan törkeen rumat kapistukset. Ja mistä nää on tehty? Värjätyst ja hyydytetyst mannapuurost?
Mä: Jostain hiton muovimassast. Olis siel ollu jotain esteettisempääki kuin violetit crocsit.
Iso S: Estetiikka on pelkkää paskaa. Mä kutsun mun vessapaperii Estetiikaks.
Mä: Ooksä juonu liian vähän vai miks sä muutut sekavammaks?
Iso S: Se on varmaan naisenpuutet. Kunnon petipeuhut selvittää pään. Vyyhti purkautuu, kun purkautuu. Mä oon aina tarvinnu kunnon raivottaren pitämään mut ruodus. Ksanthippe oli sellainen muidu, et huh hah hei. Saatana et sain siltä kyytiä, mones mieles tulkittuna.
Mä: Helppo uskoo.
Iso S: Niinhän sä luulet. Viime kädes mä tiedän vaan sen, etten tiedä mitään naisist. Mut hei, nyt mä tarviin viinii pöytään. Mun pakki menee ihan sekasin ölpen lipittämisestä. Kohta multa tulee sellasia kaasunpurkauksia, et pöytiin alkaa tulla kummasti tilaa. Voitas kohta suunnata tältä hikiseltä terassilta johonki orgioihin, kuhan on ensin kaapattu pari nymfii messiin. Hei tarjoilija, kaks eiku kolme ruukkuu punaviinii, tänks!

Ei päästy puusta pitkään, kun kaikki meni heti puihin

– Terve, mitä mies!
– Morjensta, eipä kurjuutta kummempaa.
– Ei ole nähtykään pitkään aikaan. Onko sulla kiire? Haluaisitko painaa Puuta?
– No ei kai tässä niin kiire ole, etteikö hetken ehtisi.
– Hieno juttu. Hei Anna, lähdepä mun kaverin kanssa meidän kämpille. Voitte sutia sängyssä tai olohuoneen lattialla tai missä mieli tekee. Mulla ei ole väliä. Taidan itse lähteä tästä paskalle tuohon kahvilaan. Se on moro.

Turbotimanttitäräys: typerryttävä tuokiokuva Takapajulasta

Tuhannen tuiterissa toikkaroinut Tampio takoi Teemua tauluun Tarvasjoen Tavernassa. Teemu tokeni tiputuksessa, tonni tuli tilille tuskaa taittamaan. Tappion tunne tukisti tuimasti Teemua. Turpasaunotettu tunari tuumi: ”Toivotan Tampion Tuonelaan tappajan tarmolla.” Tuhoisat tuumaukset toivat toipilaalle tykytyksiä. Teemu tahtoi tilit tasoihin; tosikko toi taskussaan tuliaseen Tavernaan. Tampio toljotti tuohtunutta Teemua, tunsi tutinaa töppösissään. Teemu tulitti tumput täristen Tavernan tuusannuuskaksi. Taistelun tuoksinassa Tampio tukehtui tilataideteokseen. Teemu toimitettiin toviksi tiilenpäätangoa tulkitsemaan.

Tuttuakin tutumpaa tuubaa?

Jäätävää läppää Sokrateen kanssa

Mä: Hei kato Sokru! Kuis panee, jäbä?
Iso S: Kato dude! Mitäs tässä, ihan makeesti menee.
Mä: Mitennii ”makeesti”? Onks heebo voittanu lotossa vai ooksä iskeny Miss Turun?
Iso S: Eiku mä palasin just kuolleista. Aika tajunnanräjäyttävää settii oli.
Mä: Ainiijoo, sullahan oli niitä myrkkymaljajuttui et cetera. No miten on menny tän uuden tulemisen kanssa? Ooksä sluibaillu vai onks ollu vientiä?
Iso S: Aika pitkälti lossitellu ja miettiny menninkäisii. Tietty jotain pientä säätöö.
Mä: Oleksä ehtiny sopii jotain duettoo Himasen kanssa?
Iso S: No saatana sano muuta! Se retku on saatava takasin ruotuun. Mä oon etsiny jätkää joka vitun kolosta mut se niilo pakoilee mua. Ei se niin tyhmä oo etteikö se tajua, että tältä naavaparralta tulee isän kädestä perskannikoille, jos saan sen nulikan käsiini. Vittu niitä sen selontekoja, oikeesti!
Mä: Iisisti, kaveri. Taisin tökkii arkaa kohtaa. Unohdetaan Himis. Mä tiedän, lähetää terassille kietasee parit bisset.
Iso S: Puhut vähän mutta asiaa. Näillä keleillä on varmaa säärtä ja tissii terassit pullollaan. Vois ottaa kiikariin jotain hoitoo. Kun mä alan selittää mun klassisesta tiedon määritelmästä, niin kissoilla alkaa silmät pyörii päässä ja topit putoomaan päältä.
Mä: Joo oon kuullu et oot armottomii kaatomiehii sekä juomissa että naisissa. Mun korvii on kantautunu sun Ateenan dokausajoilta silkkaa eeppistä legendaa. Ketäs sun ränniremmii kuulukaa: Alkibiades, Kritias, Kharmides, Lysias. Oliks muita?
Iso S: Ainaski Kriton ja Thrasymakhos, ja ties ketä muita. Alkibiades oli kaikkein kovin nappomies, sanottiinkin sitä Alkkisbiadesiksi, heh. Hiukan pätkii muistikuvat, kuljin aika sumus niinä aikoina. Aamusin kun heräs, niin lattioilla vaan pyöri tyhjii viiniamforoita ja sammunutta jengii. Juttukin kyl luisti eri tahtii silloin, oisit nähny ja kuullu kun mä vein isoja ja pieniä viskaaleja ihan kuusnolla grillitavernalle. Pääasiassa ihan tsoukilla heitin pienessä simassa, mut eihä siitä kaikki tykänny, kuten tiedetää. Jotkut spedet kelas, et ”Sokru vittuilee meille raskaasti”.
Mä: Tietsä mitä Platonille kuuluu?
Iso S: En, mut jos sä näät sitä, niin kerro sille, et mä tuun tempaseen sitä tauluun ja potkiin sen pallit Padasjoelle. Se on kirjottanu musta pelkkää paskaa. Mä en voi tajuta, miten se uuno tajus kaikki mun jutut väärin. Mut nyt mulla alkaa tosissaan kuivaa suuta tää paskanpuhuminen. Vinettoa naamioon, niin läppä luistaa. Lähetää liitää.
Mä: Okei. Mut eka täytyy tehdä noille sun releille jotain. Ei poket huoli sua sisään tossa paskasessa toogassa. Ja missä sun sandaalitkin on?
Iso S: Släbärit katos jonneki pöheikköön viime reissulla toogabileissä.
Mä: Mennään Gantstoren tai Stockan kautta ja updeitataan sut. Kunnon updeittaus, niin sujuu deittaus, kai sä tiiät. Eletää sentää nykyaikaa eikä mitää 399 eKr.
Iso S: Joo Nykyaika, paska pätkä, nukahin alkumetreillä. Ei veny noihi mustavalkosii juttuihi.
Mä: Joo joo. Ensin ulkoinen kuositus, sitte sisäinen eli keitoille.
Iso S: Onks siel punkeroo kans? Jotenki tottu lipittelee sitä jo aikoinaa.

To be continued… or not.