Pieni kirjallisuuspiiri kampeaa maallisen bajamajansa ylös kirjallisuuden jätösmailta. Persposkeen on liimautunut mielenkiintoinen uusi kirjallinen tuttavuus. Kirjailijanimellä ”Gigantti” esiintyvä sanataiteilija on julkaissut ohuehkon, mutta runsaasti kysymyksiä sekä pari ajatustakin herättävän teoksen nimeltä ”Ale! Loppukiri nyt käynnissä!” Ennen teoksen käsittelyä on todettava, että Gigantti ei todennäköisesti ole kirjailijan oikea nimi vaan pseudonyymi. Salanimellä on oletettavasti haluttu viestiä sitä, että kirjailijalla on painavaa sanottavaa. Yhtä mahdollista on, että kirjailija kärsii megalomaniasta.
Gigantin ”Ale! Loppukiri nyt käynnissä!” on alleviivaava ja suoraviivainen madonluku ajastamme. Gigantti panostaa kirjassaan visuaalisuuteen. Runsas kuvitus höystettynä provosoivilla tekstinpätkillä, kuten ”shokkihinta!”, ”mieletön hinta!” ja ”säästä 200 e”, toistavat karua kertomaa siitä, mihin ihmiskunta on matkalla. Juonenkuljetus on melko sujuvaa. Siirtyminen isoista kodinkoneista pieniin kodinkoneisiin ja siitä edelleen viihde-elektroniikkaan on toteutettu yllättävän saumattomasti. Tekstit tukevat hienosti kuvitusta. Myös kirjan nimi on ironinen sivallus päin lukijan kasvoja. Meille annetaan lupaus suuresta palkinnosta, joka meitä odottaa – kuilun pohjalla. Niinpä me pysähtymisen sijasta otammekin loppukirin, vaikka kuilun reunan pitäisi selvästi näkyä. Kaikesta näkee, että asialla on raudanluja ammattilainen, jolla on sana hallussa. Voisiko pseudonyymin takana olla kenties Kari Hotakainen? Tai Kaari Utrio?
Loppua kohden kirja saa jopa uhkaavia sävyjä, kun kirjailija ottaa järeät aseet käyttöön viedäkseen sanomansa perille. Tästä esimerkkinä ”hintaromahdus!” ja ”hintapommi!” Merkille pantavaa on myös ylitsepursuava huutomerkkien käyttö. Epäilemättä kysymyksessä on harkittu tehokeino eikä suinkaan vahinko. Kirja on inhorealistinen ja hengästyttävä tilinteko teknologiaa palvovasta kulttuuristamme. Lukijan silmille heitetään kuvia kuvien perään. Luomme katseemme hengellisen taivaan sijasta tavarataivaaseen. Teoksen pyrkimys on tempaista lukijaa kraiveleista kiinni ja ravistella hereille. Tässä onnistutaan erinomaisesti. Viimeiselle sivulle päästyään lukijan takki on tyhjä ja käteen on jäänyt nippu isoja kysymyksiä. Mitä me haluamme elämältämme? Olemmeko hukanneet lopullisesti henkisyytemme ja hengellisyytemme? Täyttääkö materialismin turruttava virta sielujemme tyhjyyden? Lähestyykö ihminen täydellistä esineellistymistä, jossa monikansalliset yritykset ovat varanneet hänelle on roolin kuluttavana (ja kuluvana) hyödykkeenä kulutushyödykkeille? Mitä tänään syötäisiin?
perjantai 17. tammikuuta 2014
torstai 9. tammikuuta 2014
Yömätöllä Sokrateen kanssa
Jatkoa jostain.
Mä: Kovat oli pojalla puheet, mut tääkö on ainoo saalis tältä illalta? Tässä me väännetään makkaraperunoita eikä hoitoja näy horisontissa.
Iso S: Täs on kieltämättä heikot eväät kehissä. Piparit jäi laatikkoon eikä tää yskökseltä näyttävä majoneesisotku tosiaan mitään ambrosiaa ole.
Mä: Nyt vittu oikeesti, millä me pelastetaan tää fiasko? Peliaikaa on vielä jäljellä, joten ei muuta kuin lapa takasin jäähän. Nyt piirretään uudet kuviot taktiikkatauluun.
Iso S: Nyt jätät noi kiekkometaforat tohon tai multa lentää kiekko. Tää teidän muka urheilulaji on pohjoisten barbaarien junttiviihdettä ja mul on muutenkin vaikeeta pitää sisällä tätä ns. kioskiruoaksi kutsuttua kuraa. Kyl on ruokakulttuuri menny lujaa alamäkeen jos tää on parasta mihin kansalla on varaa. Näin vois ainaki päätellä jonoista. Ja jos saan vielä vittuilla itelleni, niin mun lapa ei oo osoittanu jäähän koko iltana vaan pikemminkin kattoa kohti. Oisko siinä vika eli oli vähän yliyrittämisen makua?
Mä: Voin mä sen verran vinkata, et ne sun jutut oli välillä turhan korkealentosia. Kai sä näit, miten tyhjä katse niillä blondeilla oli? Ei kannata näyttää idiootille, kuinka idiootti se on, kun se ei kuitenkaan hahmota sitä. Oisit vaan puhunu Big Brotherista ja Hulluist Päivist. Kato iso osa ihmisistä nauttii sivistyksensä tv-realityjen ja juorulehtien muodossa.
Iso S: En oo seuraillu näitä viestintävälineitä. Ne tuntuu jotenkin etäisiltä. Eikä ne oo seuraamisen arvosia, koska mä en esiinny niissä. No se oli läppä. Mut voisiksä valottaa, kuka tää Hullu-Päivi on?
Mä: Ei saatana, kato kuka tuolla grillijonossa hoippuu! Sehän on sun frendis Platon. Etkö sä sitä yhdes välis kaivannukin?
Iso S: Yhtä paljo kuin syfilistä. Kai sitä täytyy mennä jututtaa, on se niin orvon näkönen. Mä heitän tän safkan nyt roskiin, koska sieltä se on varmaan tullukin.
…
Iso S: Platon, saatanan onneton paskavarvas! Missä sä oot piilotellu? Ootko pelänny saavas multa kurinpalautuksen?
Platon: Kato pappa itte. Oon mä kuullu perskärpäsistä, mut jo on, kun nyt pörrää perspaarmojakin.
Iso S: Älä yritä olla nokkela. Muista kelle puhut, kersa.
Platon: Pistetäänkö painiksi? Vanhana kansallisena mestarina laitan sut mattoon ennen kuin ehdit sanoa ”Peloponnesos”.
Iso S: Aina sama juttu. Kun sanat juuttuvat kurkkuun heti alkulämmittelyissä, aletaan kammeta esikuvia nurin voimalla. Hengen heikkoutta.
Mä: Noh, isot pojat, eipä aleta heti kehittelee myllyä. Mut asiasta sandaaliin: Mitkä ovat Platoniumin tunnelmat? Onko ollu herukanpoiminta-aika?
Platon: Ei oo herukan herukkaa herunu. Yritin koko illan puhuttaa yhtä messevää perhepäivähoitajaa sukupuolielinten väliseen mittelöön, mutta yksin päädyin agoralle. Muija luiskahti käsistä kusiputkareissulla. Tästä ei paljon Pidot pahene. Mut aattelin tästä tempasta höyrymakkaran naamioon, sinapit toogan rinnuksille ja höökiä kohti seuraavan baarin valoja. Mites teillä? Ei ole tainnut sokraattinen menetelmä purra naisiin, heh.
Iso S: Sokraattinen menetelmä on taas näitä sun juttujas. Ite olisin kutsunu sitä hienovaraisen vittuilun menetelmäks. Oli se vaan hupia, kun veivasin mun kyselyrumbaa ja näin, kuinka jengi alko pudota kärryiltä eikä tajunnu, et mä pidin niitä pilkkanaan. Vanhemmiten oon alkanu suosia enemmän suoraviivaisen vittuilun menetelmää, kun porukka käy koko ajan tyhmemmäks. Miettikää nyt tota Platoniakin: tarkkaavaisin kuuntelija ymmärtää eniten väärin.
Platon: Mä oon kuule tehny sulle sellasen palveluksen, että saisit suudella mun känsäsiä varpaitani. Oli täysi työ muuttaa sun horinoitas ymmärrettäviks kokonaisuuksiks. Vaikka näinhän mä usein, että olit ennen esiintymisiäs liottanu ittes aikamoisis punaviinimarinadeis.
Iso S: Eihän mun puheita ollu tarkotettukaan ymmärrettäviks. Juttuhan oli niin, et tarkotus oli saada sut ymmärtää sun omaa tyhmyyttäs paremmin.
Mä: Te kaksi mussutatte täällä toisillenne vielä huomenaamunakin, jos mä en nyt kohdista teidän huomiotanne johonkin järkevämpään. Mitä jos tehdään niin, että Platon ottaa sen makkaran messiin ja lähetään yksissä tuumin vyöryttään joku kikattava naisseurue jatkoille? Voitte raottaa sanaista arkkuanne oikeaan osoitteeseen. Tee työtä, jolla on tarkoitus, kai te tajuutte.
Iso S: Kuulostaa toimivalta. Ei hukata aikaa enempää.
Platon: Olisko teillä vipata pari paikallisen valuutan yksikköä? Voisin maksaa jöötin käteisellä ja mul on vaan näitä amexin ja dinersin muovilätkiä, kun posti tarjos niitä ilmasiks.
Mä: Kovat oli pojalla puheet, mut tääkö on ainoo saalis tältä illalta? Tässä me väännetään makkaraperunoita eikä hoitoja näy horisontissa.
Iso S: Täs on kieltämättä heikot eväät kehissä. Piparit jäi laatikkoon eikä tää yskökseltä näyttävä majoneesisotku tosiaan mitään ambrosiaa ole.
Mä: Nyt vittu oikeesti, millä me pelastetaan tää fiasko? Peliaikaa on vielä jäljellä, joten ei muuta kuin lapa takasin jäähän. Nyt piirretään uudet kuviot taktiikkatauluun.
Iso S: Nyt jätät noi kiekkometaforat tohon tai multa lentää kiekko. Tää teidän muka urheilulaji on pohjoisten barbaarien junttiviihdettä ja mul on muutenkin vaikeeta pitää sisällä tätä ns. kioskiruoaksi kutsuttua kuraa. Kyl on ruokakulttuuri menny lujaa alamäkeen jos tää on parasta mihin kansalla on varaa. Näin vois ainaki päätellä jonoista. Ja jos saan vielä vittuilla itelleni, niin mun lapa ei oo osoittanu jäähän koko iltana vaan pikemminkin kattoa kohti. Oisko siinä vika eli oli vähän yliyrittämisen makua?
Mä: Voin mä sen verran vinkata, et ne sun jutut oli välillä turhan korkealentosia. Kai sä näit, miten tyhjä katse niillä blondeilla oli? Ei kannata näyttää idiootille, kuinka idiootti se on, kun se ei kuitenkaan hahmota sitä. Oisit vaan puhunu Big Brotherista ja Hulluist Päivist. Kato iso osa ihmisistä nauttii sivistyksensä tv-realityjen ja juorulehtien muodossa.
Iso S: En oo seuraillu näitä viestintävälineitä. Ne tuntuu jotenkin etäisiltä. Eikä ne oo seuraamisen arvosia, koska mä en esiinny niissä. No se oli läppä. Mut voisiksä valottaa, kuka tää Hullu-Päivi on?
Mä: Ei saatana, kato kuka tuolla grillijonossa hoippuu! Sehän on sun frendis Platon. Etkö sä sitä yhdes välis kaivannukin?
Iso S: Yhtä paljo kuin syfilistä. Kai sitä täytyy mennä jututtaa, on se niin orvon näkönen. Mä heitän tän safkan nyt roskiin, koska sieltä se on varmaan tullukin.
…
Iso S: Platon, saatanan onneton paskavarvas! Missä sä oot piilotellu? Ootko pelänny saavas multa kurinpalautuksen?
Platon: Kato pappa itte. Oon mä kuullu perskärpäsistä, mut jo on, kun nyt pörrää perspaarmojakin.
Iso S: Älä yritä olla nokkela. Muista kelle puhut, kersa.
Platon: Pistetäänkö painiksi? Vanhana kansallisena mestarina laitan sut mattoon ennen kuin ehdit sanoa ”Peloponnesos”.
Iso S: Aina sama juttu. Kun sanat juuttuvat kurkkuun heti alkulämmittelyissä, aletaan kammeta esikuvia nurin voimalla. Hengen heikkoutta.
Mä: Noh, isot pojat, eipä aleta heti kehittelee myllyä. Mut asiasta sandaaliin: Mitkä ovat Platoniumin tunnelmat? Onko ollu herukanpoiminta-aika?
Platon: Ei oo herukan herukkaa herunu. Yritin koko illan puhuttaa yhtä messevää perhepäivähoitajaa sukupuolielinten väliseen mittelöön, mutta yksin päädyin agoralle. Muija luiskahti käsistä kusiputkareissulla. Tästä ei paljon Pidot pahene. Mut aattelin tästä tempasta höyrymakkaran naamioon, sinapit toogan rinnuksille ja höökiä kohti seuraavan baarin valoja. Mites teillä? Ei ole tainnut sokraattinen menetelmä purra naisiin, heh.
Iso S: Sokraattinen menetelmä on taas näitä sun juttujas. Ite olisin kutsunu sitä hienovaraisen vittuilun menetelmäks. Oli se vaan hupia, kun veivasin mun kyselyrumbaa ja näin, kuinka jengi alko pudota kärryiltä eikä tajunnu, et mä pidin niitä pilkkanaan. Vanhemmiten oon alkanu suosia enemmän suoraviivaisen vittuilun menetelmää, kun porukka käy koko ajan tyhmemmäks. Miettikää nyt tota Platoniakin: tarkkaavaisin kuuntelija ymmärtää eniten väärin.
Platon: Mä oon kuule tehny sulle sellasen palveluksen, että saisit suudella mun känsäsiä varpaitani. Oli täysi työ muuttaa sun horinoitas ymmärrettäviks kokonaisuuksiks. Vaikka näinhän mä usein, että olit ennen esiintymisiäs liottanu ittes aikamoisis punaviinimarinadeis.
Iso S: Eihän mun puheita ollu tarkotettukaan ymmärrettäviks. Juttuhan oli niin, et tarkotus oli saada sut ymmärtää sun omaa tyhmyyttäs paremmin.
Mä: Te kaksi mussutatte täällä toisillenne vielä huomenaamunakin, jos mä en nyt kohdista teidän huomiotanne johonkin järkevämpään. Mitä jos tehdään niin, että Platon ottaa sen makkaran messiin ja lähetään yksissä tuumin vyöryttään joku kikattava naisseurue jatkoille? Voitte raottaa sanaista arkkuanne oikeaan osoitteeseen. Tee työtä, jolla on tarkoitus, kai te tajuutte.
Iso S: Kuulostaa toimivalta. Ei hukata aikaa enempää.
Platon: Olisko teillä vipata pari paikallisen valuutan yksikköä? Voisin maksaa jöötin käteisellä ja mul on vaan näitä amexin ja dinersin muovilätkiä, kun posti tarjos niitä ilmasiks.
perjantai 3. tammikuuta 2014
Paco oli hieno kaveri
Eräs merkittävä lapsuuteni kiintopiste riistettiin minulta lauantaina 28.12.2013. Tuolloin nukkui pois kaveri nimeltä Paco. Paco oli harmaapapukaija, joka asusteli kolmisenkymmentä vuotta Heinolan lintutarhassa. Paco oli tullut lintutarhalle vuonna 1984 Haminasta, jossa se oli elellyt yksityisomistuksessa yli 20 vuotta. Lapsena kävimme isäni kanssa joka kesä Heinolassa ja aina vierailimme myös lintutarhalla, koska se oli ja on edelleen siitä erityisen hieno nähtävyys, että sinne on vapaa pääsy. Siis ei maksa mitään. Tällaisia huveja ei tässä maassa enää kovin montaa ole. Olen tavannut Pacon joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta joka vuosi vuodesta 1984 lähtien, jolloin olin 8-vuotias vesseli.
Paco oli viihdyttävä veijari koko tuon ajan. Aina se vislaili tai heitteli hokemiaan, kuten klassikoksi muodostunut ”mennään saunaan”. Paco ei pettänyt odotuksia. Viime vuosina omatkin lapseni pääsivät vielä näkemään ja kokemaan Pacon mainion persoonan. Viime kesänä Pacoa ei jostain syystä häkissään näkynyt. Se oli harmittava pettymys, koska Paco oli oikeastaan suurin syy käydä lintutarhalla. Paco oli varmaan minulle läheisin eläinmaailman olento, koska omaa lemmikkiä minulla ei ole koskaan ollut. Kiitos Paco kaikista näistä vuosikymmenistä, joina tuotit iloa elämäni polulla.
Paco oli viihdyttävä veijari koko tuon ajan. Aina se vislaili tai heitteli hokemiaan, kuten klassikoksi muodostunut ”mennään saunaan”. Paco ei pettänyt odotuksia. Viime vuosina omatkin lapseni pääsivät vielä näkemään ja kokemaan Pacon mainion persoonan. Viime kesänä Pacoa ei jostain syystä häkissään näkynyt. Se oli harmittava pettymys, koska Paco oli oikeastaan suurin syy käydä lintutarhalla. Paco oli varmaan minulle läheisin eläinmaailman olento, koska omaa lemmikkiä minulla ei ole koskaan ollut. Kiitos Paco kaikista näistä vuosikymmenistä, joina tuotit iloa elämäni polulla.
torstai 2. tammikuuta 2014
Kielipuolitaitoja
Kun ei osaa oikeita kieliä tai ei ole muuta tekemistä, voi opetella leikkikieliä. Yksi klassisimmista ja varmaan vanhimmista on kontin kieli. Isäni on aina retostellut osaavansa sitä hyvin. Mikään muu kieli ei tainnut nassikkana tarttua hänen umpiluiseen päähänsä. Kontin kielen simppeli sääntö on, että puhuessa jokaisen sanan perään laitetaan ”kontti” ja sitten vaihdetaan liitetyn sanan ja ”kontin” alkutavut keskenään. Otetaan esimerkiksi lause ”Minä haluan haistella likaisia sukkia”, joka kontin kielellä kuuluu: ”Konämintti koluanhantti koistellahantti kokaisialintti kokkiasuntti.” Minulla ei oikein kieli taivu konttiin. Taitaa puuttua jokunen piuha päästä. Isäni kertoi myös, että hänen äitinsä (i. e. isoäitini) osaa hyvin vede-kielen, joka toimii samalla periaatteella kuin kontin kieli. Edellä esitetty lause sanottaisiin vede-kielellä: ”Venämide veluanhade veistellahade vekaisialide vekkiasude.”
Jos kontin ja vede-kielen koukerot eivät aukene, on helpompiakin tarjolla. I-kielessä vaihdetaan sanojen kaikki vokaalit i-kirjaimiksi. Mallilause kuuluu ”Mini hiliin hiistilli likiisii sikkii.” Sanojen muodostaminen helpottuu, jos muikistaa suunsa lausumisen ajaksi ”i-muotoon”. Muita versioita on mm. e-kieli. Tuttavien 8-vuotias penska ehdotti, että lauletaan Munamiehen Pomppufiilis i-kielellä tai sitten Porsaita äidin oomme kaikki e-kielellä. Vastasin hänelle, että ei lauleta.
Alle kouluikäisen ei välttämättä ole helppoa hahmottaa tuollaisia sanaleikkejä, koska jo käsite ”vokaali” menee ufo-osastolle. Kun ei tajua, mitä kirjaimia ylipäätään sanoissa on, milläs löydät vokaalit sanoista. Joten kehitin vielä helpomman leikkikielen, jonka sammakon kutukin ymmärtää. Siinä sanojen kaikki vokaalit ja konsonantit vaihdetaan e-kirjaimiksi. Tähän tapaan: ”Eeeeee eeeeee eeee eeeeeee!” On mahdollista toteuttaa myös i-versiona.
Jos kontin ja vede-kielen koukerot eivät aukene, on helpompiakin tarjolla. I-kielessä vaihdetaan sanojen kaikki vokaalit i-kirjaimiksi. Mallilause kuuluu ”Mini hiliin hiistilli likiisii sikkii.” Sanojen muodostaminen helpottuu, jos muikistaa suunsa lausumisen ajaksi ”i-muotoon”. Muita versioita on mm. e-kieli. Tuttavien 8-vuotias penska ehdotti, että lauletaan Munamiehen Pomppufiilis i-kielellä tai sitten Porsaita äidin oomme kaikki e-kielellä. Vastasin hänelle, että ei lauleta.
Alle kouluikäisen ei välttämättä ole helppoa hahmottaa tuollaisia sanaleikkejä, koska jo käsite ”vokaali” menee ufo-osastolle. Kun ei tajua, mitä kirjaimia ylipäätään sanoissa on, milläs löydät vokaalit sanoista. Joten kehitin vielä helpomman leikkikielen, jonka sammakon kutukin ymmärtää. Siinä sanojen kaikki vokaalit ja konsonantit vaihdetaan e-kirjaimiksi. Tähän tapaan: ”Eeeeee eeeeee eeee eeeeeee!” On mahdollista toteuttaa myös i-versiona.
perjantai 20. joulukuuta 2013
Neiti Marble ja katkenneen ajatuksen arvoitus
Nti Marble: Mihinkäs minä ne marmorikuulani taas kadotinkaan?
Watson: Ne ovat siinä edessänne pöydällä, neiti Marble.
Nti Marble: Aivan.
Marble ottaa yhden kuulista pöydältä ja laittaa suuhunsa.
Watson: Piparminttupastillinne ovat pyjamanne taskussa.
Nti Marble: Niin tietenkin. Huomasitteko, että kirjaston viinikirahvi tuoksui merkilliseltä?
Watson: Karahvi, neiti Marble. Epäilettekö myrkkyä? Mutta eversti Wilkinson löydettiin miekka selässä.
Nti Marble: Epäilen korkkivikaa. Tai sitten kirahvi oli huonosti pesty. Toisaalta oli sääli heittää viiniä pois, joten nautin itsekseni koko kirahvin sisällön.
Marble lopettaa marmorikuulan imeskelyn, ottaa kuulan pois suustaan ja nostaa pullon 12-vuotiasta Famous Grousea huulilleen. (toim. huom. Famous Grouse on kuuluisa metsäkana)
Nti Marble: Oli se juotavaa, kunhan ei anna maun viipyillä suussa. Miksi minulla on pyjama päällä keskellä päivää? Mieleni alkoi tehdä banaania, outoa.
Watson: Krhm, nyt on yö. Palataksemme siihen kirjaston ruumiiseen…
Nti Marble: Viinejä on niin monenlaisia, mutta viime kädessä ne kaikki maistuvat samalta minulle.
Watson: Niin tuota, ruumis kirjastossa…
Nti Marble: Punaviini, valkoviini, roséviini, kuohuviini. Kaikki ne ovat viinirypäleistä tehtyjä. Siksi niitä sanotaan viineiksi. Vai menikö se toisinpäin? Ah, melkein unohdin, että olen englanninkielinen. I heard it through the grapevine. Kun kukaan muu mua auta ei, jää Marvin Gaye. Nyt on todettava, että onneksi viski ei maistu rypäleille.
Watson: Neiti Marble, meillä olisi tämä mysteeri ratkottavanamme.
Nti Marble: Viinit ja viskit kypsytetään tynnyreissä. Tynnyrit kumisevat, kun ne ovat tyhjiä.
Watson: Neiti Marble, saanko mitä kohteliaimmin muistuttaa…
Nti Marble: Vii-vii-viiniä, vii-vii-viskiä.
Watson: Neiti Marble?
Nti Marble: Saanko mitä kohteliaimmin kysyä, rakas Watson, mitä te teette tässä romaanissa?
Linkkivinkki: Kannattaa luupata tuubista Littlest Pet Shop -hahmoilla näytelty kolmiosainen trilleri ”rikostutkia Neiti Marble: Murha Hotellissa”. En ole tehnyt kyseistä mestariteosta enkä laita linkkiä alle. Jännittävää elokuvailtaa.
Watson: Ne ovat siinä edessänne pöydällä, neiti Marble.
Nti Marble: Aivan.
Marble ottaa yhden kuulista pöydältä ja laittaa suuhunsa.
Watson: Piparminttupastillinne ovat pyjamanne taskussa.
Nti Marble: Niin tietenkin. Huomasitteko, että kirjaston viinikirahvi tuoksui merkilliseltä?
Watson: Karahvi, neiti Marble. Epäilettekö myrkkyä? Mutta eversti Wilkinson löydettiin miekka selässä.
Nti Marble: Epäilen korkkivikaa. Tai sitten kirahvi oli huonosti pesty. Toisaalta oli sääli heittää viiniä pois, joten nautin itsekseni koko kirahvin sisällön.
Marble lopettaa marmorikuulan imeskelyn, ottaa kuulan pois suustaan ja nostaa pullon 12-vuotiasta Famous Grousea huulilleen. (toim. huom. Famous Grouse on kuuluisa metsäkana)
Nti Marble: Oli se juotavaa, kunhan ei anna maun viipyillä suussa. Miksi minulla on pyjama päällä keskellä päivää? Mieleni alkoi tehdä banaania, outoa.
Watson: Krhm, nyt on yö. Palataksemme siihen kirjaston ruumiiseen…
Nti Marble: Viinejä on niin monenlaisia, mutta viime kädessä ne kaikki maistuvat samalta minulle.
Watson: Niin tuota, ruumis kirjastossa…
Nti Marble: Punaviini, valkoviini, roséviini, kuohuviini. Kaikki ne ovat viinirypäleistä tehtyjä. Siksi niitä sanotaan viineiksi. Vai menikö se toisinpäin? Ah, melkein unohdin, että olen englanninkielinen. I heard it through the grapevine. Kun kukaan muu mua auta ei, jää Marvin Gaye. Nyt on todettava, että onneksi viski ei maistu rypäleille.
Watson: Neiti Marble, meillä olisi tämä mysteeri ratkottavanamme.
Nti Marble: Viinit ja viskit kypsytetään tynnyreissä. Tynnyrit kumisevat, kun ne ovat tyhjiä.
Watson: Neiti Marble, saanko mitä kohteliaimmin muistuttaa…
Nti Marble: Vii-vii-viiniä, vii-vii-viskiä.
Watson: Neiti Marble?
Nti Marble: Saanko mitä kohteliaimmin kysyä, rakas Watson, mitä te teette tässä romaanissa?
Linkkivinkki: Kannattaa luupata tuubista Littlest Pet Shop -hahmoilla näytelty kolmiosainen trilleri ”rikostutkia Neiti Marble: Murha Hotellissa”. En ole tehnyt kyseistä mestariteosta enkä laita linkkiä alle. Jännittävää elokuvailtaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)