Moikkelis koikkelis!
Oon 12-v. poitsu Pebanperän raikkaasta kylästä. Harrastan futista, vuorikiipeilyä, ratsastusta, puutarhanhoitoa, enduroa, kavereitten kaa olemista + kaikkee muuta kivaa. Tykkään pitsasta, Turtleseista, He-Maneista ja Star Warsista. Lisäksi luen Pellefanttia, Nykypostia ja Alibia. Etsin kirjekaveria samanikäisistä tytöistä ja pojista. Kuva ois tosi kiva! 123666
Oli niitä aikoja, jolloin kaikissa lehdissä oli oma kirjeenvaihtopalstansa. Kirjoittamaan oppineet nassikat ja esiteinit etsivät ympäri Suomen kirjekavereita samanhenkisistä lajitovereistaan. Sitten rustattiin kirjeitä ja jaettiin kuulumisia sun muuta tauhkaa omasta elämästä. Haukuttiin opettajat, kehuttiin uutta pyörää, tykättiin Ihmemiehestä, liimattiin tarroja ja jaettiin salaisuuksia. Ja jännää oli kai. Siitä en tiedä, kun en tuota harrastusta omakseni kokenut. Oli muutakin tekemistä, tai jotain. Ehkä nenänkaivelua.
Pen pal -ilmiö muuttui marginaalikummajaisten nyhräämiseksi, koska kaikki tietävät miksi. Infantiilit löysivät uudet väylät verkostoitua. Älypuhelinten myötä meno kiihdytettiin uusille leveleille. Facebookia, Twitteriä, Instagramia, WhatsAppia ja Messengeriä 24/7. Ei ole aikaa eikä kärsivällisyyttä odottaa viikkoa vastauskirjeen saapumista. On tapahduttava nyt ja heti, muuten kasetti kärähtää.
Jälkikirjoitusta taasen: Otsikoksi tuli pee pal, koska sanapari hypähti päähäni väärin luetusta tekstistä. Siitä johtivat ajatukseni kirjeenvaihdon hämmentävään kulta-aikaan. Pee pal on sentään ajaton ja voimissaan oleva ilmiö. Yhä naiset menevät kimpassa vessaan. Yhä ristiinkusemisen riemusta saa revittyä ilon irti miesten kesken.
maanantai 22. syyskuuta 2014
torstai 28. elokuuta 2014
Kirjallisuuspiiri Dan Fanten L.A:ssa
Olemmepa nyt toikkaroineet Dan Fanten kädenjäljissä. Kai se rappiokirjallisuutta on, kerran viinaa kiskotaan urakalla. Fante heittää opuksissaan peliin alter egonsa (Bruno Dante) ja esittelee tämän kautta vissiin aika pitkälti omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Ja kenties pudottelee sinne tänne mielikuvituksen tuotetta. Fante on asunut New Yorkissa ja Los Angelesissa, joten tapahtumat sijoittuvat näihin kaupunkeihin.
Dan Fante kuvaa Losia ja sitä asuttavaa kummajaisgalleriaa eläväisin sanankääntein, mutta Nykistä ei tunnu irtoavan oikein mitään. Fanten nalli napsahtaa kertaalleen myös Las Vegasiin. Alla pari pätkää kolmesta eri teoksesta.
Aasin vaihteet
”Päivänvalo oli poissa ja sen korvasivat miljardit saastepölyhiukkaset jotka antoivat lankeavalle pimeydelle viemäriin valuvan veren sävyn. Tämä suunnaton, ylensyönyt, tautinen vaaleanpunainen porsas kaupungiksi vyöryi maiseman läpi niin kauas kuin silmä kantoi, yskien, pärskien ja ahmien sisäänsä kaiken sen mikä kerran oli ollut luonnollista ja koskematonta.”
Pönttö
”Aamuun mennessä, Boil Heightsin slummien palmujen yltä, kesäauringon tulipallo polkaisisi taas savusumun ilmoille. Kolmentoista miljoonan asukkaan kaupunki tukehtui kuoliaaksi päivä kerrallaan.”
”Las Vegas on iso mällitahra, verhoiltu viemäri. Inhosin sitä jopa juoppona. Tunti tunnilta se kasvaa isommaksi ja rumemmaksi, kimalteleva, höyryävä, radioaktiivinen öljylätäkkö, joka saastuttaa Nevadan autiomaata.”
Aasin kaviot
”Rikkaita, elokuvia liukuhihnalta suoltavia tuottajia, hemmoteltuja rocktähdenpaskiaisia, gangstaräppäreitä housunvyöhön tungettuine mustine Glock-pistooleineen, alkkis-ex-näyttelijöitä liian monine rattijuopumuksineen ja tsiljoona hip-hop-pippaloihin hinkuvaa rahantörsääjää. Ihmisyksilöitä, joiden olemus ilmensi Los Angelesille tyypillisiä, luotaantyöntävimpiä piirteitä mitä on: liian suurta egoa ja ylenpalttista vaurautta.”
”Väki lappaa Losiin toivoen löytävänsä jotain sanoinkuvaamatonta, heidän itsensä yläpuolella olevaa. Jotakin jonka voi nimetä ja johon uskoa, heillä on jonkinlainen idea menestyksen tai varallisuuden kertymisen tai tunnustuksen saamisen tuomasta tyydytyksestä. Moinen ei tietenkään koskaan toteudu. Ei vaikka ostetaan isompi talo Brentwoodista tai taas uusi mersu tai hommataan lisää plastiikkakirurgiaa tai kiskotaan enemmän amfetamiinia tai mennään naimisiin jonkun kuntosalitutun kanssa. Mitä tahansa eteen tupsahtaa. Mitä tahansa kunhan kuvitelma ei romahda ja ettei tarvitse kurkistaa sielun maton alle kertynyttä paskaa. Siinä minä porskuttelin heidän kanssaan. Eturivissä ja keskellä. Pääsylippuni leimattiin jo syntymässä.”
”Halveksin Hollywoodia ja niitä kummallisia ahneita mielenvikaisia mutanttirunkkareita jotka se oli poikinut.”
Dan Fante kuvaa Losia ja sitä asuttavaa kummajaisgalleriaa eläväisin sanankääntein, mutta Nykistä ei tunnu irtoavan oikein mitään. Fanten nalli napsahtaa kertaalleen myös Las Vegasiin. Alla pari pätkää kolmesta eri teoksesta.
Aasin vaihteet
”Päivänvalo oli poissa ja sen korvasivat miljardit saastepölyhiukkaset jotka antoivat lankeavalle pimeydelle viemäriin valuvan veren sävyn. Tämä suunnaton, ylensyönyt, tautinen vaaleanpunainen porsas kaupungiksi vyöryi maiseman läpi niin kauas kuin silmä kantoi, yskien, pärskien ja ahmien sisäänsä kaiken sen mikä kerran oli ollut luonnollista ja koskematonta.”
Pönttö
”Aamuun mennessä, Boil Heightsin slummien palmujen yltä, kesäauringon tulipallo polkaisisi taas savusumun ilmoille. Kolmentoista miljoonan asukkaan kaupunki tukehtui kuoliaaksi päivä kerrallaan.”
”Las Vegas on iso mällitahra, verhoiltu viemäri. Inhosin sitä jopa juoppona. Tunti tunnilta se kasvaa isommaksi ja rumemmaksi, kimalteleva, höyryävä, radioaktiivinen öljylätäkkö, joka saastuttaa Nevadan autiomaata.”
Aasin kaviot
”Rikkaita, elokuvia liukuhihnalta suoltavia tuottajia, hemmoteltuja rocktähdenpaskiaisia, gangstaräppäreitä housunvyöhön tungettuine mustine Glock-pistooleineen, alkkis-ex-näyttelijöitä liian monine rattijuopumuksineen ja tsiljoona hip-hop-pippaloihin hinkuvaa rahantörsääjää. Ihmisyksilöitä, joiden olemus ilmensi Los Angelesille tyypillisiä, luotaantyöntävimpiä piirteitä mitä on: liian suurta egoa ja ylenpalttista vaurautta.”
”Väki lappaa Losiin toivoen löytävänsä jotain sanoinkuvaamatonta, heidän itsensä yläpuolella olevaa. Jotakin jonka voi nimetä ja johon uskoa, heillä on jonkinlainen idea menestyksen tai varallisuuden kertymisen tai tunnustuksen saamisen tuomasta tyydytyksestä. Moinen ei tietenkään koskaan toteudu. Ei vaikka ostetaan isompi talo Brentwoodista tai taas uusi mersu tai hommataan lisää plastiikkakirurgiaa tai kiskotaan enemmän amfetamiinia tai mennään naimisiin jonkun kuntosalitutun kanssa. Mitä tahansa eteen tupsahtaa. Mitä tahansa kunhan kuvitelma ei romahda ja ettei tarvitse kurkistaa sielun maton alle kertynyttä paskaa. Siinä minä porskuttelin heidän kanssaan. Eturivissä ja keskellä. Pääsylippuni leimattiin jo syntymässä.”
”Halveksin Hollywoodia ja niitä kummallisia ahneita mielenvikaisia mutanttirunkkareita jotka se oli poikinut.”
torstai 21. elokuuta 2014
Vahvoissa sahdeissa väärin kuultuja juttuja
”Onpa siinä sinulla komea sahtikoira.”
”Minä näen kaiken sahtina.”
”Tehdäänpäs nyt sellainen sahtiajako.”
”Joskus 90-luvulla Suomen presidenttinä oli Martti Sahtivaari.”
”Minä ainakin tykkään eniten sahtimakkarasta.”
”Minä määrään sahdin täällä!”
”En oikein tiedä mitä tekisin. Olen vähän sahdin vaiheilla.”
”Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä Kekkonen oli aikamoinen sahtimies.”
”Muistaakseni Juicella oli sellainen levy kuin Sahtikaupungin rullaluistelijat.”
”Uusien perunoiden kanssa maistuu vanhan kunnon Sahti-silli.”
”Talvi- ja jatkosodan aikaan tehokkaalla Sahti-kiväärillä torjuttiin paljon hyökkäyksiä.”
”Minusta ihmiseltä tulee edellyttää tiettyjä käyttäytymistapoja, esim. että pystyy käyttäytymään sahdikkaasti eri tilanteissa.”
”Portilla oli pari järjestysmiestä sahdissa.”
”Voitko tyhjentää nuo sahtilaatikot tuolta nurkasta?”
”Televisiosta tulisi tänään Suomen sahdin mies -kisa.”
”Kunnanjohtajan puheen jälkeen vuorossa on sahditustilaisuus.”
”Oletko kuullut, että kokonaisista sahtipavuista saa parempaa juomaa?”
”Ostin uuden sahdinkeittimen. Siinä on sellainen kätevä ominaisuus, että sammuu automaattisesti kahden tunnin kuluttua.”
”Minä näen kaiken sahtina.”
”Tehdäänpäs nyt sellainen sahtiajako.”
”Joskus 90-luvulla Suomen presidenttinä oli Martti Sahtivaari.”
”Minä ainakin tykkään eniten sahtimakkarasta.”
”Minä määrään sahdin täällä!”
”En oikein tiedä mitä tekisin. Olen vähän sahdin vaiheilla.”
”Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä Kekkonen oli aikamoinen sahtimies.”
”Muistaakseni Juicella oli sellainen levy kuin Sahtikaupungin rullaluistelijat.”
”Uusien perunoiden kanssa maistuu vanhan kunnon Sahti-silli.”
”Talvi- ja jatkosodan aikaan tehokkaalla Sahti-kiväärillä torjuttiin paljon hyökkäyksiä.”
”Minusta ihmiseltä tulee edellyttää tiettyjä käyttäytymistapoja, esim. että pystyy käyttäytymään sahdikkaasti eri tilanteissa.”
”Portilla oli pari järjestysmiestä sahdissa.”
”Voitko tyhjentää nuo sahtilaatikot tuolta nurkasta?”
”Televisiosta tulisi tänään Suomen sahdin mies -kisa.”
”Kunnanjohtajan puheen jälkeen vuorossa on sahditustilaisuus.”
”Oletko kuullut, että kokonaisista sahtipavuista saa parempaa juomaa?”
”Ostin uuden sahdinkeittimen. Siinä on sellainen kätevä ominaisuus, että sammuu automaattisesti kahden tunnin kuluttua.”
torstai 19. kesäkuuta 2014
Jekkumestari
Pienenä poikana yksi lempijekuistani liittyi viinirypäleisiin. Alkuvalmisteluna söin monta viinirypälettä ja kasasin niiden siemenet keoksi. Sitten otin yhden viinirypäleen, halkaisin kahtia ja koversin sen sisään kuopan. Kuoppaan tungin ison kasan syömistäni rypäleistä säilömiäni siemeniä. Sen jälkeen suljin ”kannen” ja tarjosin viinirypälettä isälleni. En muista varmasti, onnistuiko temppu kertaakaan. Taisi onnistuakin, mutta ehkä isäni laittoi rypäleen suuhunsa tietoisena jekustani, jotta sain onnistumisen iloa.
Näkihän sen ilman tiukempaa tarkastelua, että viinirypälettä oli peukaloitu. Sen verran kömpelö oli naamiointi. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut nokkelampaa tehdä vaikka pieni viilto rypäleen päähän ja tunkea viillosta siemenet sisään vaikka jollain tikulla tai veitsen kärjellä. Nykyisin viinirypälejekun toteuttaminen on entistä haastavampaa, koska kaupoissa myytävät viinirypäleet ovat poikkeuksetta siemenettömiä. Täysin munattomilla rypäleillä ei temppua toteuteta.
Päälle päätteeksi vielä vähemmän suositeltava jekku. Sain muksuna hoitotätini lapsilta lahjaksi silloisen kuumimman trendihyödykkeen eli aivastuspulveria. Se oli minikokoinen punainen muovipullo, jossa oli sininen korkki. Sisältöä voi vain arvailla tai googlettaa, mutta arvelen sen sisältäneen ainakin valkopippuria. Eräänä iltana, kun isäni oli nukahtanut sänkyyn, kaivoin pullon ja sirotin jauhetta hänen sieraimiinsa. Reaktio ei ollut toivotunlainen. Hän ryntäsi rakettina vessaan huuhtelemaan kauheaa polttoa ja kirvelyä nenässään. Aivastusta ei tullut, mutta silmitön raivari tuli. Sen havaitsi pään punaisuudesta ja huutamisesta. Aivastuspulveripulloa en sen koommin nähnyt.
Näkihän sen ilman tiukempaa tarkastelua, että viinirypälettä oli peukaloitu. Sen verran kömpelö oli naamiointi. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut nokkelampaa tehdä vaikka pieni viilto rypäleen päähän ja tunkea viillosta siemenet sisään vaikka jollain tikulla tai veitsen kärjellä. Nykyisin viinirypälejekun toteuttaminen on entistä haastavampaa, koska kaupoissa myytävät viinirypäleet ovat poikkeuksetta siemenettömiä. Täysin munattomilla rypäleillä ei temppua toteuteta.
Päälle päätteeksi vielä vähemmän suositeltava jekku. Sain muksuna hoitotätini lapsilta lahjaksi silloisen kuumimman trendihyödykkeen eli aivastuspulveria. Se oli minikokoinen punainen muovipullo, jossa oli sininen korkki. Sisältöä voi vain arvailla tai googlettaa, mutta arvelen sen sisältäneen ainakin valkopippuria. Eräänä iltana, kun isäni oli nukahtanut sänkyyn, kaivoin pullon ja sirotin jauhetta hänen sieraimiinsa. Reaktio ei ollut toivotunlainen. Hän ryntäsi rakettina vessaan huuhtelemaan kauheaa polttoa ja kirvelyä nenässään. Aivastusta ei tullut, mutta silmitön raivari tuli. Sen havaitsi pään punaisuudesta ja huutamisesta. Aivastuspulveripulloa en sen koommin nähnyt.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Star Wars -sekoilua kerrakseen
Star Warsin -lehden numero 3/1984 ilmestyi 17.6.1984. Tosin 17.6. oli sunnuntai, joten käytännössä lehti tuli kauppoihin maanantaina. Pieni 8-vuotias poika sai tahtonsa läpi ja hänen isänsä osti tuoreeltaan lehden. Olihan poika saanut jo aiemmin pari vuoden 1983 lehteä, vaikkakin numerot 1/1984 ja 2/1984 olivat jostain syystä jääneet väliin.
Ja sitten nopea leikkaus kolmenkymmenen vuoden päähän. Noin tuo olisi voinut mennä, jos muistaisi tapahtumien kulun. Vaan kun ei muista. Kuitenkin jollain tavoin käsiini päätyi Star Wars -lehden kolme numeroa. Star Wars -huuma oli kova 1980-luvun alkupuolella. Olihan Imperiumin vastaisku saatu purkkiin 1980 ja Jedin paluu 1983, ja vuoden 1983 loppupuolella lätkäistiin Jedin paluun buumissa markkinoille Semic-kustantamon Star Wars -lehti. Leffat tuli vuokrattua R-kioskilta ja katsottua silmät kiiluen moneen kertaan. Varsinkin Hothin jääplaneetan taistelu oli vaikuttava. Kaupat olivat pullollaan erilaisia ukkeleita ja aluksia. Niitä en saanut, vaikka kinusin kuinka. Kuolasin niitä sitten kavereiden luona, varsinkin valtavaa AT-AT-kävelijää, varmaan metrin korkeaa muovimöhkälettä. Star Wars -aiheisia legoja ei ikinä tullut kauppoihin, vaikka muistan haaveilleeni legoista tehdystä x-siipihävittäjästä. Lego ei ollut tuolloin kiinnostunut ulkopuolisten tuotemerkkien lisensoinnista.
Olin kova ahmimaan sarjakuvia 80-luvulla. Aku Ankasta se varmaan alkoi. Sitten tulivat Aku Ankan taskukirjat, Roope-setä, Karvinen, Tenavat, Teräsmies, Transformers, Action Force, Masi, Timo Tiikeri, Älli ja Tälli, Autopartio 525, Navaho (Blueberry), Lucky Luke, Asterix, jne. Star Warsia ei kuitenkaan kertynyt minulle kuin kolme lehteä ja pari albumia. Ehkä johonkin oli laitettava stoppi, koska sarjiksia alkoi kasautua kaikki paikat täyteen. Järjettömästä sarjismäärästä huolimatta olin kateellinen serkuilleni, jotka olivat jäseninä Semicin sarjakuvakerhossa ja saivat joka kuukausi satunnaisen sarjakuvapaketin.
Uusi Star Wars -kuumeilu alkoi sen myötä, kun sain tilaisuuden hankkia pojalleni SW-legoja. Ensimmäisten joukossa luonnollisesti x-siipihävittäjä. Alkuvuodesta kaivoin kellarista esiin vanhat SW-lehteni. Niitä pojan kanssa selailtuani minulle syttyi ajatus, olisiko kenties mahdollista saada täydennettyä jatkokertomus, joka alkoi numerossa 3/1984. Lapsena kiersin tolkuttomasti antikvariaatteja, mutta verkon myötä homma on muuttunut. Sain hankittua kyseisen lehden ja pari muuta kätevästi (ja kalliisti) yhden antikan nettisivujen kautta. Ja sitten tuli ostettua vielä pari lehteä Huutonetistä. Sitten paljon lisää lehtiä Huutonetistä. Ja vielä antikvariaattien sivuilta. Ja vähän ajan päästä minulla olikin käsissäni kaikki Semicin 1980-luvulla ilmestyneet Star Wars -lehdet. Ei niitä onneksi ehtinyt ilmestyä kuin 31 kpl vuosina 1983–1987. Tällainen suoritus ansaitsee vähän sormiheristelyä: noin siinä käy, kun keski-ikäinen mies pääsee nostalgiapäissään touhuilemaan vapaasti. Mutta menköön nyt läpi sormien, siivilän ja sihvelin, sillä ei se ollut sentään kahelein nostalgiafiilistelyostovimmatrippi, jonka olen kokenut. Miten olisi satoja euroja Matchbox-pikkuautoihin?
Ja sitten nopea leikkaus kolmenkymmenen vuoden päähän. Noin tuo olisi voinut mennä, jos muistaisi tapahtumien kulun. Vaan kun ei muista. Kuitenkin jollain tavoin käsiini päätyi Star Wars -lehden kolme numeroa. Star Wars -huuma oli kova 1980-luvun alkupuolella. Olihan Imperiumin vastaisku saatu purkkiin 1980 ja Jedin paluu 1983, ja vuoden 1983 loppupuolella lätkäistiin Jedin paluun buumissa markkinoille Semic-kustantamon Star Wars -lehti. Leffat tuli vuokrattua R-kioskilta ja katsottua silmät kiiluen moneen kertaan. Varsinkin Hothin jääplaneetan taistelu oli vaikuttava. Kaupat olivat pullollaan erilaisia ukkeleita ja aluksia. Niitä en saanut, vaikka kinusin kuinka. Kuolasin niitä sitten kavereiden luona, varsinkin valtavaa AT-AT-kävelijää, varmaan metrin korkeaa muovimöhkälettä. Star Wars -aiheisia legoja ei ikinä tullut kauppoihin, vaikka muistan haaveilleeni legoista tehdystä x-siipihävittäjästä. Lego ei ollut tuolloin kiinnostunut ulkopuolisten tuotemerkkien lisensoinnista.
Olin kova ahmimaan sarjakuvia 80-luvulla. Aku Ankasta se varmaan alkoi. Sitten tulivat Aku Ankan taskukirjat, Roope-setä, Karvinen, Tenavat, Teräsmies, Transformers, Action Force, Masi, Timo Tiikeri, Älli ja Tälli, Autopartio 525, Navaho (Blueberry), Lucky Luke, Asterix, jne. Star Warsia ei kuitenkaan kertynyt minulle kuin kolme lehteä ja pari albumia. Ehkä johonkin oli laitettava stoppi, koska sarjiksia alkoi kasautua kaikki paikat täyteen. Järjettömästä sarjismäärästä huolimatta olin kateellinen serkuilleni, jotka olivat jäseninä Semicin sarjakuvakerhossa ja saivat joka kuukausi satunnaisen sarjakuvapaketin.
Uusi Star Wars -kuumeilu alkoi sen myötä, kun sain tilaisuuden hankkia pojalleni SW-legoja. Ensimmäisten joukossa luonnollisesti x-siipihävittäjä. Alkuvuodesta kaivoin kellarista esiin vanhat SW-lehteni. Niitä pojan kanssa selailtuani minulle syttyi ajatus, olisiko kenties mahdollista saada täydennettyä jatkokertomus, joka alkoi numerossa 3/1984. Lapsena kiersin tolkuttomasti antikvariaatteja, mutta verkon myötä homma on muuttunut. Sain hankittua kyseisen lehden ja pari muuta kätevästi (ja kalliisti) yhden antikan nettisivujen kautta. Ja sitten tuli ostettua vielä pari lehteä Huutonetistä. Sitten paljon lisää lehtiä Huutonetistä. Ja vielä antikvariaattien sivuilta. Ja vähän ajan päästä minulla olikin käsissäni kaikki Semicin 1980-luvulla ilmestyneet Star Wars -lehdet. Ei niitä onneksi ehtinyt ilmestyä kuin 31 kpl vuosina 1983–1987. Tällainen suoritus ansaitsee vähän sormiheristelyä: noin siinä käy, kun keski-ikäinen mies pääsee nostalgiapäissään touhuilemaan vapaasti. Mutta menköön nyt läpi sormien, siivilän ja sihvelin, sillä ei se ollut sentään kahelein nostalgiafiilistelyostovimmatrippi, jonka olen kokenut. Miten olisi satoja euroja Matchbox-pikkuautoihin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)