Lukijoiden kurnutuksia

Tänne MMT:n toimitukseen on tulvinut taas roppakaupalla fanipostia. Perinteisten pernarutto-, tappouhkaus- ja kakkalähetysten karsimisen jälkeen löysimmekin yhden lukijakirjeen, joka oli kirjoitettu oikealla kynällä, joten se käsiteltäköön julkaisukelpoisena.

Holla Heebot!

Tässä kirjoittelee yksi 49-vuotias megasupertimangiluokan fanipoitsu Juupajoelta. Teidän juttunne soundaa niin lujaa, että teidän pitäisi tehdä niistä levy! Ne kuulostaisivat hienoilta räppinä tai tuvalaisena kurkkulauluna. Postaukset tykittävät kaikkia aistejani sellaisella intensiteetillä, että tunnen kihelmöintiä monissa eri ruumiinosissani. Usein löydänkin itseni koskettelemasta itseäni tuhmista paikoista tekstienne äärellä, vaikka pelkään, että äiti paukkii yllättäen huoneeseeni. Varsinkin Sokrates-läpät koskettivat minua ”syvästi”, jos tiedätte mitä tarkoitan. Tunne oli kuin öljynporauslautan poranterällä penetroitumassa syvälle Telluksen maaperään. Jatkakaa samaan tahtiin tai tulen käymään siellä.

t. Jaffa Aurinko

Toimitus vastaa:
Kiitos Jaffa tai Aurinko (kumpi on etunimi?), krhm, ”mielenkiintoisesta” ”kirjeestäsi”. Ilmoitapa meille osoitteesi, niin lähetämme sinulle oikeaa paperia, ettei jatkossa tarvitse kirjoittaa vahaliidulla vessapaperille. Iso arvostuksen käsi kuitenkin sille, ettei wc-paperi ollut käytettyä. Voimme näin ollen jatkohyödyntää sitä täällä toimituksessa.

Kaikenlainen rakentava palaute on aina tervetullutta, jotta voimme jalostaa toimintaamme väärille urille. Otamme toki riemurinnoin vastaan myös murentavaa ja hajottavaa palautetta, ja rintakuvien lähettelystä tulee pelkkää peukkua. Varsinkin erittelevät arviot riman alittaneista tai vielä matalammalta menneistä jutuista luemme suurella mielenkiinnolla, koska emme ole vieläkään ymmärtäneet kirjoituskurssilla kuulemamme ilmaisun ”kill your darlings” merkitystä. Olemme päästäneet hengiltä 18 lemmikkimarsua, 7 undulaattia sekä yhden ärsyttävän savolaisserkun, mutta mitään kehitystä ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.

Tosiaan toivomme, että ilmoitatte kirjeissänne myös osoitteenne, jotta voimme välittää tiedot poliisille asiakasrekisteriimme. Silloin tällöin voimme muistaa osoitetietonsa ilmoittaneita fanejamme esim. virallisilla ”MMT – tuskaa paatista” -kuulakärkikynillä. Näillä hopeanhohtoisilla sekundakynillä kirjoitamme kaikki postauksemme koneelle. Lopuksi vinkkaamme, että espanjankielinen tervehdyksesi oli hieman pieleen kirjoitettu. Se ei ole ”holla”, vaan ”holo”.

Dingoa soratiellä

"…kaikki tietää sun tuhkimotarinas nimeltään. Ennen taivas oli avoinna sinullekin, kunnes paha sormi tavoitti karkurin." Oli 6.8.2014 alkuiltapäivä ja aurinko paahtoi kirkkaalta taivaalta nostaen lämpötilan lähelle 30 astetta. Dingo pauhasi autoradiosta samalla kun lasetin menemään pitkin Kukkolanmäentietä niin että hiekka pöllysi. Eihän nopeutta ollut kuin jotain 60 kilometriä tunnissa, mutta rutikuivalla soratiellä siinäkin oli tarpeeksi. Muuten auto olisi lähtenyt tällaiselta tumpulalta lapasesta.

Kohta saavuinkin jo Onnen puodin kohdalle. Talo tönöttää tien varressa edelleen, mutta Onnen puotia ei siinä ole ollut enää aikoihin. Suurten ikkunoiden edessä on verhot, eikä pihassa näy koskaan ketään. Lähikauppa oli ollut historiaa jo pitkän aikaa, kun minulle selvisi, että puljussa ei ollut mitään onnekasta, vaan kauppiaana oli toiminut mies nimeltä Veikko Onne.

Vuonna 1984 Dingo julkaisi uuden sinkkunsa nimellä Levoton Tuhkimo. Olin tuolloin tappi, joka ei ollut kiinnostunut Dingosta eikä lasettanut autolla yhtään minnekään. Ehkä fillarilla serkkujen kanssa Käyrälahden lenkkiä, jos isä antoi luvan. Muusta ei tarvinnut huolehtia kuin siitä, että karkkia, limsaa, leluja ja sarjiksia oli tarpeeksi. Tuona elokuisena iltapäivänä Dingon soidessa taustalla minut valtasi hetkeksi metka olotila, jonka jätän kornien kliseiden välttämiseksi kuvailematta.

Muumien pako laaksosta

Muumipappa tähyili huolestuneena taivaanrantaa. Kaukana ulapalla pyörremyrsky Iso Myy lähestyi vääjäämättä Muumilaaksoa. Hemulin ennustukset tuhosta olivat sittenkin totta. Nyt oli toimittava nopeasti.

Pappa oli kerännyt joitakin tarpeellisia tavaroita valmiiksi veneeseensä, kuten kirjoituskoneen ja penaalin täynnä teräviä kyniä. Muumimamma, Muumipeikko, Pikku Myy, Niiskuneiti ja Niisku ottivat kukin omia henkilökohtaisia tavaroitaan mukaan. Mamma halusi ehdottomasti ottaa mukaan juuri leipomansa hedelmäkakun. Lähtiessään Muumimamma huomasi, kuinka lepakotkin pakenivat muumitalon ullakolta.

Kaikki olivat nyt tiiviisti veneessä kuin intiaanit kanootissa. Muumipappa irrotti köydet ja ohjasi veneen irti laiturista. Kaikki muumit eivät olleet enää laaksossa. Taivas synkkeni synkkenemistään ja suunnaton myrsky oli jo aivan lähellä Muumilaaksoa. Kun vene oli loittonemassa laiturista, Pappa huomasi, että tuhansia ja taas tuhansia pystyssä sojottavia hattivatteja oli kerääntynyt rannalle. Niitä oli niin paljon, ettei rantahiekkaa näkynyt ollenkaan. Hattivatit aloittivat huojuntansa ja muodostivat valtavan sähkövarauksen, joka purkautui pilviin ja pyörremyrskyyn, ja ne hajosivat hetkessä muumien tuijottaessa suut ammollaan. Yhtäkkiä sää olikin aurinkoinen ja tyyni. Hattivatit vaelsivat rannalta matkoihinsa.

Kaikki muumit palasivat laaksoon. Samana iltana pidettiin juhlat ja tunnelma oli katossa ja housut kadoksissa, kiitos Muumimamman edellisvuotisen käyneen mansikkamehun.

Pylly

Pylly on suomen kielen koomisimpia sanoja. Kuullessani tai nähdessäni ”pyllyn” alkaa väkisinkin huvittaa. Yhdestä p:stä, kahdesta y:stä ja kahdesta l:stä muodostuva sana kuulostaa jo itsessään täysin naurettavalta. Kokeile itse. Toista monta kertaa ääneen ”pyllyä” ja huomaat sen itsekin. Vielä enemmän tehoja, kiksejä ja sen sellaisia saa irti, kun hokee ”pyllyä” ääneen seurassa, vaikkapa ruuhkabussissa tai työpaikan viikkopalaverissa.

Riemunkiljahduksia aiheutti aikanaan Levykauppa Äx:n myymä ”Sinä olet kakkapylly” -t-paita. Esitin ylipäällikölle halukkuuteni investoida kyseiseen vaatekappaleeseen, mutta ajatus torpattiin suorilta käsin. Itse asiassa ”kakkakin” on tosi huvittava. Eräällä pienellä punkbändillä on nimenä Kakka-hätä 77 ja se on julkaissut albumin ”Totaalinen kakkahätä” sekä EP:n ”Kakkahätä tappaa”. Tämä jos jokin on puhdasta neroutta.

”Pyllyn” ja ”kakan” koomisuus kumpuaa ilmeisesti itse sanojen ja ympäristön, johon sanat asetetaan, välisestä ristiriidasta. Ne ovat lapsenomaisia ilmaisuja, jotka kytkeytyvät kiinteästi lapsen maailmaan. Kun ”pylly” ja ”kakka” tuodaan aikuisten todellisuuteen, syntyy voimakas kontrasti. Ikään kuin sanat eivät yksinkertaisesti sopisi mihinkään kontekstiin ilman, että ne hyppäisivät sieltä silmille. Mutta juuri siitä ristiriidasta se suurin riemu repeää, ainakin minulle. Lapsellisuussyytökset voi esittää muilla foorumeilla. Kaupan päälle vielä pissaa, puuppaa ja pökäleitä.

Putoilevien päivien pohdintoja

Spontaani juominen on kaunista. Varsinkin kun se tapahtuu päivittäin.

Juo runsaasti vettä, niin virtsaat enemmän.

Joskus on mukavaa huvitella yksikseen, vittuilemalla itselleen.

Minulle tuli hetkeksi sellainen epämiellyttävä hyvänolon tunne, mutta onneksi se meni nopeasti ohi.

Tosikot ovat miellyttävää seuraa, koska heidän härnääminen on erityisen palkitsevaa.

Sivistyssanojen käyttö on muodostunut minulle eräänlaiseksi maneesiksi.

Epävarmat ihmiset käyttävät paljon ”ja”-sanaa ja ”tai”-sanaa tai joitakin muita vaihtoehtoja lisääviä sanoja.

Henkilöllä, jolla on kaikki langat käsissään, ei ole narua josta vetää. Vedettäessä lanka katkeaa helpommin kuin naru.

Työssä ei ole muuta vikaa kuin se, että se maistuu työltä eikä leivältä.

Kaakao maistuu hyvältä, raaka peruna ei.