Olihan se hieno reissu. Matkan valmistelut aloitin jo hyvissä ajoin. Useita päivä ennen kliimaksia piti tehdä pieniä viilauksia ruokavalioon, jotta matka onnistuisi. Puhtaus on puoli ruokaa, joten h-hetkeä edeltävänä iltana täytyi röörit tyhjentää ja putsata perusteellisesti. Tähän otin avuksi erinomaisen, vaikkakin hintavan (n. 30 euroa!) Moviprep-tyhjennysvalmisteen. Kahdesta jauhepussista sekoitettiin litran verran sitrukselle maistuvaa herkkujuomaa, joka tuli kipata kurkkuun parin tunnin kuluessa. Jännittävä juomatehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi, koska aspartaamilla ja asesulfaami k:lla toteutettu ylenpalttinen äitelyys alkoi tökkiä vastaan jo parin lasillisen jälkeen. Kiskoin sisukkaasti lientä, mutta etominen ja pahoinvointi alkoi päästä niskan päälle. Tyhjennysjuoman tarkoitushan ei ole poistua suun vaan alaruumiissa sijaitsevan poistoaukon kautta. Tiukkaa teki, sillä oli melko lähellä, ettei homma olisi mennyt ryteikköön. Lopulta kiitos seisoi, kun peräosastosta alkoi iloisesti suihkuta suolensisällöt herkkujuoman vauhdittama. On se vain joka kerta mielenkiintoinen kokemus, kun tuntee pissaavansa takapuolen kautta.
Ensimmäinen etappi oli onnistunut, mutta juomahaaste oli toistettava heti seuravana aamuna. Jostain syystä drinksun nauttiminen oli helpompaa, ja toinen tyhjennysoperaatio oli vain sen varmistamista, että lopputulos oli ns. viimosen päälle puhdasta jälkeä. Jälkimmäisellä kerralla tuli ruiskittua pönttöön lähinnä kirkasta nestettä, sillä ruoansulatuskanavan asukit oli evakuoitu jo edellisenä iltana. Kuriositeettina voin mainita, että neste poistui välillä lähes paloruiskun paineella. On ihmeellistä, kuinka huikeisiin suorituksiin pieni mitätön suolisto voi taipua. Nyt oli alkuvalmistelut hoidettu, joten määränpää näkyi jo horisontissa.
Pikakelataan huipennukseen. Mustaa roikkaa tuupattiin sisään siitä reikelistä, joka kaikille heteromiehille pitäisi olla ”exit only”. No, joskus on tingittävä periaatteista, jos tilanne niin vaatii. Kameralla varustetun monitoimiletkun matka kohti käymättömiä korpimaita on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka välillä hieman kivuliasta. Kuinka moni voi kehua nähneensä suorana lähetyksenä telkkarista omaa paksu- ja ohutsuoltaan tai vaikkapa umpilisäkettään? Siinä saa vastinetta (vero)rahoilleen. Videokameran eteneminen pitkin kosteita suolistotunneleita oli kuin Indiana Jones -elokuvasta. Välillä napsaistiin sieltä täältä koepaloja ja otettiin valokuvia. Täytyyhän reissulta saada matkamuistoja ja onnistuneita otoksia. En ole varma, saanko fotot omaan käyttööni, jotta voisin esitellä niitä slideshowna ystäville ja sukulaisille. Mutta joka tapauksessa matka meni putkeen ja palauduin monta kaunista muistoa rikkaampana.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Keskeytyksiä kerrakseen
Kimi Räikkönen on joutunut keskeyttämään kisansa. Keskeytys tapahtui 16 kierrosta ruutulipun jälkeen ja johtui bensan loppumisesta. Räikkönen jatkoi radan ympäri ajamista, vaikka muut olivat lopettaneet. Tavoitimme Kimin radan varrelta kävelemästä ja saimme häneltä pikaisen kommentin: ”Nooo, mä tota päätin jatkaa vähän pitempään, kun mä tykkään formuloilla ajamisesta ja kerran autokin toimi eikä radalla sit ollu enää muita häiritsemässä.”
Lisäksi Räikköselle sattui samalle päivälle toinen ikävä keskeytys, kun hän joutui keskeyttämään yhdynnän. Syynä ei ollut rengasrikko, vaan Kimin omien sanojen mukaan ”telkkarista tuli jalkapalloa ja jääkaapissa oli kylmää kaljaa, niin ne alkoi kiinnostaa enemmän”. Hän tarkensi vielä, että ”ei mua sit oikein huvittanut, kun se Minttukin oli jotenkin kylmä eikä ollut mukana siinä jutussa ja se tiuskikin mulle, että ’voisit sä olla edes vinkumatta kuin joku neulalla pistetty jalkapallo’ ja siitä sit mulle tulikin mieleen, että se futismatsi tulee telkusta. Pakastimestakin löytyi tosi kylmää Minttua, niin ei sit mulla ollu enää paha mieli.”
Kolmas ja illan viimeinen keskeytys tapahtui, kun Räikkönen joutui keskeyttämään tuuballa käyntinsä. ”No se kersa alkoi parkua, kun mä olin istunut pytyllä noin 20 minuuttia Aku Ankkaa lukemassa ja mun oli sit pakko nousta siitä, kun Minttu oli häipynyt treenitunnille. Pyllykin tuli vähän huonosti pyyhittyä, siis oma, ei muksun”, kommentoi Kimi tapahtunutta. ”Mut muista tää, mun kakat on pytys, mut Valtterin Bottas”, Räikkönen lohkaisee lopuksi.
Lisäksi Räikköselle sattui samalle päivälle toinen ikävä keskeytys, kun hän joutui keskeyttämään yhdynnän. Syynä ei ollut rengasrikko, vaan Kimin omien sanojen mukaan ”telkkarista tuli jalkapalloa ja jääkaapissa oli kylmää kaljaa, niin ne alkoi kiinnostaa enemmän”. Hän tarkensi vielä, että ”ei mua sit oikein huvittanut, kun se Minttukin oli jotenkin kylmä eikä ollut mukana siinä jutussa ja se tiuskikin mulle, että ’voisit sä olla edes vinkumatta kuin joku neulalla pistetty jalkapallo’ ja siitä sit mulle tulikin mieleen, että se futismatsi tulee telkusta. Pakastimestakin löytyi tosi kylmää Minttua, niin ei sit mulla ollu enää paha mieli.”
Kolmas ja illan viimeinen keskeytys tapahtui, kun Räikkönen joutui keskeyttämään tuuballa käyntinsä. ”No se kersa alkoi parkua, kun mä olin istunut pytyllä noin 20 minuuttia Aku Ankkaa lukemassa ja mun oli sit pakko nousta siitä, kun Minttu oli häipynyt treenitunnille. Pyllykin tuli vähän huonosti pyyhittyä, siis oma, ei muksun”, kommentoi Kimi tapahtunutta. ”Mut muista tää, mun kakat on pytys, mut Valtterin Bottas”, Räikkönen lohkaisee lopuksi.
perjantai 20. helmikuuta 2015
Kuivaa papeloa
Taloudessamme asuva toinen täysi-ikäinen päätti syödä iltapalaksi rahkaa, mikä sinällään oli aika poikkeuksellista häneltä, koska fitness-mätöksi vahvasti leimautunut maitojaloste ei yleensä kuulu hänen ruokavalioonsa. Kommentoin rahkaa sanomalla sitä kuivaksi papeloksi. Tähän hän vuorostaan, ettei sellaista sanaa kuin ”papelo” ole olemassakaan. Alun perin isäni on käyttänyt tätä järkyttävän typerältä kuulostavaa sanaa luonnehtimaan juuri kaikenlaista kuivahkon tuntuista, möhnäistä kurkkuun tarrautuvaa ravintoa. En itsekään koskaan pitänyt sanasta, mutta silti sorrun nyt itse käyttämään sitä.
Jokainen ihmetyksen aihe ratkeaa viime kädessä KVG-metodilla (onko se jo vanhentunut termi?). Ja kas kummaa, suomen kieli tunnistaa sanan papelo. Ensimmäinen repeilyn aihe oli se, että ratkaisu löytyi paikasta nimeltä Pitsiwiki. En tosiaan kuvitellut, että sellainen wiki kuin ”pitsiwiki” olisi olemassa. Kaikki wikit ovat näköjään mahdollisia. Pitsiwikin mukaan ”nyytinkejä papeloitaessa eli itäsuomalaisittain pitsiä nyplätessä käytetään nypylöinä papeloita”. Löytyi myös kuvia sorvatuista ja veistetyistä papeloista eli kapeista puupalikoista. Joka tapauksessa papelon yhdistäminen ruokaan vaatii jo raskaskätisempää mielikuvitusta. Papelon nieleminen tuottaa varmasti tuskaa.
Lisäksi löytyi monenlaisia muita papeloita, kuten esim. meksikolainen käsityökauppa, urheiluseura ja joitakin Papelo-sukunimisiä tyyppejä. Sekä papelorikko, tuo maanmainio kuivien paikkojen valkokukkainen rikkokasvi. Se niistä papeloista.
Jk: Minulla on riittänyt omaa hauskaa, kun selvisi, että jenkeissä on sellainen arvostettu vaatesuunnittelija kuin James Perse. Ei pitäisi sortua anaalivaiheen pelleilyihin, vaan tätäkin asiaa tulisi tutkia omana itsenään eli per se.
Jokainen ihmetyksen aihe ratkeaa viime kädessä KVG-metodilla (onko se jo vanhentunut termi?). Ja kas kummaa, suomen kieli tunnistaa sanan papelo. Ensimmäinen repeilyn aihe oli se, että ratkaisu löytyi paikasta nimeltä Pitsiwiki. En tosiaan kuvitellut, että sellainen wiki kuin ”pitsiwiki” olisi olemassa. Kaikki wikit ovat näköjään mahdollisia. Pitsiwikin mukaan ”nyytinkejä papeloitaessa eli itäsuomalaisittain pitsiä nyplätessä käytetään nypylöinä papeloita”. Löytyi myös kuvia sorvatuista ja veistetyistä papeloista eli kapeista puupalikoista. Joka tapauksessa papelon yhdistäminen ruokaan vaatii jo raskaskätisempää mielikuvitusta. Papelon nieleminen tuottaa varmasti tuskaa.
Lisäksi löytyi monenlaisia muita papeloita, kuten esim. meksikolainen käsityökauppa, urheiluseura ja joitakin Papelo-sukunimisiä tyyppejä. Sekä papelorikko, tuo maanmainio kuivien paikkojen valkokukkainen rikkokasvi. Se niistä papeloista.
Jk: Minulla on riittänyt omaa hauskaa, kun selvisi, että jenkeissä on sellainen arvostettu vaatesuunnittelija kuin James Perse. Ei pitäisi sortua anaalivaiheen pelleilyihin, vaan tätäkin asiaa tulisi tutkia omana itsenään eli per se.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Päivät käyvät vähiin
Olipa kerran sellainen pirullinen keksintö kuin viikonpäiväsukat, jossa joka sukkaparin varressa lukee viikonpäivä. Seitsemän paria mustia sukkia, joissa tekstit ”maanantai”, ”tiistai”, ”keskiviikko”, jne. Tällaisen setin sain lahjaksi joskus vuosia vuosia vuosia vuosia vuosia vuosia vuosia sitten. Eli aika kauan aikaa sitten.
Kiero sukkasetti loi oivan tilaisuuden mitata sukankuluttajan neuroottisuuden aste. Oli alusta asti selvää, että minun olin pakko pitää maanantai-sukkia maanantaina, tiistai-sukkia tiistaina, keskiviikko-sukkia keskiviikkona, torstai-sukkia torstaina, perjantai-sukkia perjantaina, lauantai-sukkia lauantaina ja sunnuntai-sukkia sunnuntaina. En jatka enempää, koska viesti tuli varmasti selväksi. Vein asian kuitenkin hieman pidemmälle. Pidin huolen, että sukat olivat kaikki puhtaana ja järjestyksessä kaapissa, kun uusi käyttökierros alkoi. Sukkia käytettiin viikon kokonaisuutena, jolloin uusi kierros alkoi aina maanantaina ja päättyi sunnuntaihin.
Yksi tuttu kaveri sai aikanaan saman setin. Häneltä kuulin, että hän piti sukkia aivan miten sattui. Esimerkiksi hänellä saattoi olla keskiviikkona toisessa jalassa vaikka maanantai-sukka ja toisessa perjantai-sukka. Tämän kuultuani en saanut kunnolla nukuttua viikkoon, koska ajattelin öisin hänen sukkiaan.
Asiat muuttuivat, koska ajan kuluessa sukat kuluvat. Minun oli pakko luopua sukista siinä vaiheessa, kun niihin ilmestyi reikä. Ensimmäisenä hajosivat lauantai-sukat, sitten perjantai-sukat, sunnuntai-sukat, maanantai-sukat. Vastikään huomasin, että torstai-sukissa on reikä. Kun viikkooni tuli aukkoja, itsekurini alkoi rakoilla. Saatoin jopa joskus pitää tietyn päivän sukkaparia jonain muuna päivänä. Mutta viikonpäivät pysyivät aina omina pareinaan.
Sukat eivät olleet kovin intensiivisellä käytöllä, mikä edesauttoi niiden kestämistä näinkin pitkään. Minulla on todella paljon muitakin sukkia, koska saan niitä valitettavasti aina lahjaksi. Keski-ikäisen miehen kirous: paketista löytyy sukat ja kalsarit, vaikka haluaisin Playstation 4:n ja FIFA 15:n (tekstin vanhenemisen varalta voit tarpeen mukaan korvata numerot ajatuksissasi seuraavilla).
Siitä saisi hienon tutkimuksen aikaiseksi, kun tutkittaisiin sukkien kulumisen erovaisuuksia. Kohdallani on havaittavissa selvä trendi, jonka mukaan viikonloppuna ja sen molemmin puolin sukkien kuluminen on suurempaa. Viimeisiksi ehjiksi sukkapareikseni jäivät tiistai, keskiviikko ja torstai (nyt enää tiistai ja keskiviikko). Pelonsekaisin tuntein odottelen, mitä tapahtuu, kun viimeinenkin pari hajoaa.
Kiero sukkasetti loi oivan tilaisuuden mitata sukankuluttajan neuroottisuuden aste. Oli alusta asti selvää, että minun olin pakko pitää maanantai-sukkia maanantaina, tiistai-sukkia tiistaina, keskiviikko-sukkia keskiviikkona, torstai-sukkia torstaina, perjantai-sukkia perjantaina, lauantai-sukkia lauantaina ja sunnuntai-sukkia sunnuntaina. En jatka enempää, koska viesti tuli varmasti selväksi. Vein asian kuitenkin hieman pidemmälle. Pidin huolen, että sukat olivat kaikki puhtaana ja järjestyksessä kaapissa, kun uusi käyttökierros alkoi. Sukkia käytettiin viikon kokonaisuutena, jolloin uusi kierros alkoi aina maanantaina ja päättyi sunnuntaihin.
Yksi tuttu kaveri sai aikanaan saman setin. Häneltä kuulin, että hän piti sukkia aivan miten sattui. Esimerkiksi hänellä saattoi olla keskiviikkona toisessa jalassa vaikka maanantai-sukka ja toisessa perjantai-sukka. Tämän kuultuani en saanut kunnolla nukuttua viikkoon, koska ajattelin öisin hänen sukkiaan.
Asiat muuttuivat, koska ajan kuluessa sukat kuluvat. Minun oli pakko luopua sukista siinä vaiheessa, kun niihin ilmestyi reikä. Ensimmäisenä hajosivat lauantai-sukat, sitten perjantai-sukat, sunnuntai-sukat, maanantai-sukat. Vastikään huomasin, että torstai-sukissa on reikä. Kun viikkooni tuli aukkoja, itsekurini alkoi rakoilla. Saatoin jopa joskus pitää tietyn päivän sukkaparia jonain muuna päivänä. Mutta viikonpäivät pysyivät aina omina pareinaan.
Sukat eivät olleet kovin intensiivisellä käytöllä, mikä edesauttoi niiden kestämistä näinkin pitkään. Minulla on todella paljon muitakin sukkia, koska saan niitä valitettavasti aina lahjaksi. Keski-ikäisen miehen kirous: paketista löytyy sukat ja kalsarit, vaikka haluaisin Playstation 4:n ja FIFA 15:n (tekstin vanhenemisen varalta voit tarpeen mukaan korvata numerot ajatuksissasi seuraavilla).
Siitä saisi hienon tutkimuksen aikaiseksi, kun tutkittaisiin sukkien kulumisen erovaisuuksia. Kohdallani on havaittavissa selvä trendi, jonka mukaan viikonloppuna ja sen molemmin puolin sukkien kuluminen on suurempaa. Viimeisiksi ehjiksi sukkapareikseni jäivät tiistai, keskiviikko ja torstai (nyt enää tiistai ja keskiviikko). Pelonsekaisin tuntein odottelen, mitä tapahtuu, kun viimeinenkin pari hajoaa.
perjantai 30. tammikuuta 2015
Poliisihella tien päällä taas
Poliisihella on taas partioinut pitkin Suomea pillit katolla ja vastukset kuumina. Alla tapauksia menneiltä kuukausilta.
Mies käyttäytyi uhkaavasti
Poliisihella kutsuttiin joulukuussa kotikäynnille, kun perheen miehen ilmoitettiin käyttäytyvän uhmakkaasti. Poliisihellan saavuttua paikalle selvisi, että mies kiukutteli vihreiden papujen syömisestä ja uhkasi ”vetää tuollaiset vihreät paskapökäleet vessasta alas”. Uhkaava tilanne saatiin kuitenkin laukeamaan, kun vaimo sanoi laittavansa ”jalat ristiin kuukaudeksi, jolleivät pavut mene vessan sijasta kurkusta alas”. Tämän jälkeen mies söi pavut päästämättä hiiskaustakaan. Poliisihellalle jäi epäselväksi, mitä tekemistä jalkojen risteämisellä on papujen syönnin kanssa.
Raivostunut asiakas huitoi henkilökuntaa
Syyskuussa poliisihella sai hälytyksen paikalliseen ruokaravintolaan, jossa asiakas oli raivostunut saatuaan väärin kypsennetyn naudan sisäfileepihvin. Mieshenkilö oli tilannut pihvin medium plussana, mutta saanut pihvin, jonka kypsyysaste oli medium miinus. Seurauksena asiakas oli valinnut astalokseen vedellä kastellun lautasliinan, jolla kävi huitomaan tarjoiluhenkilökuntaa. Poliisihella sai rauhoitettua asiakkaan puhumalla, minkä jälkeen hella siirtyi keittiön puolelle opastamaan kokkia pihvin paistamisessa. Lopulta asiakas sai oikein kypsennetyn pihvin.
Tunteet kuumenivat grillikioskilla
Poliisihella hälytettiin marraskuisena aamuyönä grillikioskille, kun kaksi nuorta miestä tönivät toisiaan jonossa. Epäselvyyttä oli syntynyt siitä, kumpi oli ensin tilausvuorossa. Kuulusteltuaan riidan osapuolia hella sai selville, että kumpikin mieshenkilö oli tilaamassa kerroshampurilaista. Moitittuaan miehiä surkeasta valinnasta poliisihella lähetti miehet matkoihinsa, ohitti sitten jonon ja tilasi makkaraperunat valkosipulimajoneesilla, joka on ainoa oikea valinta aamuyön suolaisen nälkään.
Mies käyttäytyi uhkaavasti
Poliisihella kutsuttiin joulukuussa kotikäynnille, kun perheen miehen ilmoitettiin käyttäytyvän uhmakkaasti. Poliisihellan saavuttua paikalle selvisi, että mies kiukutteli vihreiden papujen syömisestä ja uhkasi ”vetää tuollaiset vihreät paskapökäleet vessasta alas”. Uhkaava tilanne saatiin kuitenkin laukeamaan, kun vaimo sanoi laittavansa ”jalat ristiin kuukaudeksi, jolleivät pavut mene vessan sijasta kurkusta alas”. Tämän jälkeen mies söi pavut päästämättä hiiskaustakaan. Poliisihellalle jäi epäselväksi, mitä tekemistä jalkojen risteämisellä on papujen syönnin kanssa.
Raivostunut asiakas huitoi henkilökuntaa
Syyskuussa poliisihella sai hälytyksen paikalliseen ruokaravintolaan, jossa asiakas oli raivostunut saatuaan väärin kypsennetyn naudan sisäfileepihvin. Mieshenkilö oli tilannut pihvin medium plussana, mutta saanut pihvin, jonka kypsyysaste oli medium miinus. Seurauksena asiakas oli valinnut astalokseen vedellä kastellun lautasliinan, jolla kävi huitomaan tarjoiluhenkilökuntaa. Poliisihella sai rauhoitettua asiakkaan puhumalla, minkä jälkeen hella siirtyi keittiön puolelle opastamaan kokkia pihvin paistamisessa. Lopulta asiakas sai oikein kypsennetyn pihvin.
Tunteet kuumenivat grillikioskilla
Poliisihella hälytettiin marraskuisena aamuyönä grillikioskille, kun kaksi nuorta miestä tönivät toisiaan jonossa. Epäselvyyttä oli syntynyt siitä, kumpi oli ensin tilausvuorossa. Kuulusteltuaan riidan osapuolia hella sai selville, että kumpikin mieshenkilö oli tilaamassa kerroshampurilaista. Moitittuaan miehiä surkeasta valinnasta poliisihella lähetti miehet matkoihinsa, ohitti sitten jonon ja tilasi makkaraperunat valkosipulimajoneesilla, joka on ainoa oikea valinta aamuyön suolaisen nälkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)