Tässä tulee parasta vastinetta paskalle.
Jos jollain on kaikki langat käsissään, hän on tehnyt niistä toisille narun kaulaan.
Kännissä on kiva mennä tax-freehin, koska silloin luulee itseään miljonääriksi.
Rakastan ytimekkäitä englanninkielisiä fraaseja, kuten ”yes” ja “no”, sekä ”I didn’t see that coming”, ”sounds like a plan to me” ja tietenkin ”if you tolerate this, your children will be next”. Ja meinasi unohtua: “Dude, you need to get laid, seriously”.
Olen huomannut, että kehotuksessa ”haista vittu” on jotain idiomaattista. Vai oliko se idioottimaista?
Kuuntelen vain hyvää musiikkia. Huonon musiikin jätän muille.
Monet tekevät itsestään numeron, usein ja ansaitusti vieläpä kovin pienen numeron.
Useat ihmiset ovat tosi hauskoja, jopa vitsejä itsessään.
Melkein tunsin kerran itseni voittajaksi, mutta joku toinen ehti ensin.
Oveni aukeaa sinulle vain ulospäin.
Tekemistä perfektionisteille loppuelämäksi: Piirrä paperille niin iso ympyrä kuin mahdollista. Eikö tullut täydellisen ympyrän muotoista? Ei se mitään, jatka yrittämistä.
Huomasin juuri, että tästä tuli tällainen kirjoitus.
torstai 30. huhtikuuta 2015
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Saatanan Sanajahdin jatko-osa
Kun viime vuoden kesähelteillä loikkasin kehityksen portaita pari askelmaa ylöspäin ja hankin Android-puhelimen, en tiennyt millaiseen kurimukseen se voi johtaa. Vanha kunnon nokialainen Symbian-luuri oli muuttunut nopeasti reliikiksi, joka ei kelvannut muuhun kuin soittamiseen ja tekstiviestittelyyn. Ne kolme käyttöliittymälle tarjolla ollutta Angry Birdsiäkin olin pelannut loppuun jo ajat sitten.
Kohta on vuosi vierähtänyt Androidia pällistellessä. En ole ladannut puhelinta täyteen käteviä hyöty- ja viihdesovelluksia, mutta joitakin kylläkin. Olen tuhlannut niin järjettömän paljon elämääni hankaamalla 5,2 tuuman ruudulta FIFA-jalkapalloa, ettei aikuiseksi joillakin löyhillä kriteereillä määriteltävä 39-vuotias mies kehtaisi sitä ikinä myöntää. Toinen erittäin paljon pelaamani kenties vähemmän lapsellinen peli on nimeltään Sanajahti 2, joka kuitenkin aiheuttaa minussa hyvinkin lapsellisia primitiivireaktioita.
Ajanvietteen idea on hyvin yksinkertainen: 4 x 4 -ruudukolla on kirjaimia satunnaisessa järjestyksessä ja sieltä pitää etsiä annetussa ajassa mahdollisimman paljon sanoja. Sanat voivat luikerrella ruudukossa miten sattuu. Pidemmistä sanoista saa paremmin pisteitä kuin lyhyistä. Hoksottimia koettelevassa sovelluksessa on jokin minua syvältä puhutteleva piirre, koska sanajahtisessioni johtaa lähes aina itsehillinnän pettämisen partaalle. Ehkä jostakin näkökulmasta on menty joskus partaan yli. Olen pelin takia tähän mennessä harkinnut mm. lyödä nyrkkini puhelimen ruudusta sisään, vääntää kännykän poikki, puristaa luurin nyrkissä rikki, heittää seinään, paiskata ikkunan läpi ja käyttää laitetta jalkapallona. Järkevimpiä ajatuksia on ollut se, että poistaisin lopullisesti koko sadomasokistisen sovelluksen.
Kuitenkin en ole vieläkään rikkonut puhelinta enkä deletoinut sovellusta. Yhä uudelleen ja uudelleen palaan pelin ääreen. Periksiantamattomuutta (= tyhmyyttä?) näyttää riittävän, vaikka lähes joka kerta pelisessio päättyy vitutukseen.
Lopuksi on palan painikkeeksi mainittava eräästä loistavasta taiteenlajista, joka liittyy Sanajahtiin. Koska peliä pelataan verkossa, saattaa ruudukon kimpussa olla yhtä aikaa parhaimmillaan toista tuhatta pelaajaa. Pelaaja saa itse määritellä nimimerkkinsä. Niinpä ns. ykkösketjun sanan jahtaajia ovat sellaiset nimimerkit kuin JALLUPIHTI, JalluPirkko, Kukkilannalli, saananjahti, MuikonPena, APPIHERISTELEE, INTERNETBONANZA, KimppaPimppaaAah, MätäRotanLöyhkä, vittumitäsanoja, LUV2FART, Reiskajahtaa, ALAPESUKONE, Konemage, Johnshaft2 ja BIBBISJULLE, näin muutamia mainitakseni.
Jälkimainingit: Sain joskus muinoin pikkunassikkana lahjaksi Nintendon yksiruutuisen Parachute-elektroniikkapelin, Game & Watch -sarjaa. Peli on tallessa ja toimii, mutta laitteen kulmassa hampailla kaluamisen jälkiä. Purentakokeet syntyivät vavahduttavien game over -tunnereaktioiden aiheuttamina. Osattiin sitä ennenkin.
Kohta on vuosi vierähtänyt Androidia pällistellessä. En ole ladannut puhelinta täyteen käteviä hyöty- ja viihdesovelluksia, mutta joitakin kylläkin. Olen tuhlannut niin järjettömän paljon elämääni hankaamalla 5,2 tuuman ruudulta FIFA-jalkapalloa, ettei aikuiseksi joillakin löyhillä kriteereillä määriteltävä 39-vuotias mies kehtaisi sitä ikinä myöntää. Toinen erittäin paljon pelaamani kenties vähemmän lapsellinen peli on nimeltään Sanajahti 2, joka kuitenkin aiheuttaa minussa hyvinkin lapsellisia primitiivireaktioita.
Ajanvietteen idea on hyvin yksinkertainen: 4 x 4 -ruudukolla on kirjaimia satunnaisessa järjestyksessä ja sieltä pitää etsiä annetussa ajassa mahdollisimman paljon sanoja. Sanat voivat luikerrella ruudukossa miten sattuu. Pidemmistä sanoista saa paremmin pisteitä kuin lyhyistä. Hoksottimia koettelevassa sovelluksessa on jokin minua syvältä puhutteleva piirre, koska sanajahtisessioni johtaa lähes aina itsehillinnän pettämisen partaalle. Ehkä jostakin näkökulmasta on menty joskus partaan yli. Olen pelin takia tähän mennessä harkinnut mm. lyödä nyrkkini puhelimen ruudusta sisään, vääntää kännykän poikki, puristaa luurin nyrkissä rikki, heittää seinään, paiskata ikkunan läpi ja käyttää laitetta jalkapallona. Järkevimpiä ajatuksia on ollut se, että poistaisin lopullisesti koko sadomasokistisen sovelluksen.
Kuitenkin en ole vieläkään rikkonut puhelinta enkä deletoinut sovellusta. Yhä uudelleen ja uudelleen palaan pelin ääreen. Periksiantamattomuutta (= tyhmyyttä?) näyttää riittävän, vaikka lähes joka kerta pelisessio päättyy vitutukseen.
Lopuksi on palan painikkeeksi mainittava eräästä loistavasta taiteenlajista, joka liittyy Sanajahtiin. Koska peliä pelataan verkossa, saattaa ruudukon kimpussa olla yhtä aikaa parhaimmillaan toista tuhatta pelaajaa. Pelaaja saa itse määritellä nimimerkkinsä. Niinpä ns. ykkösketjun sanan jahtaajia ovat sellaiset nimimerkit kuin JALLUPIHTI, JalluPirkko, Kukkilannalli, saananjahti, MuikonPena, APPIHERISTELEE, INTERNETBONANZA, KimppaPimppaaAah, MätäRotanLöyhkä, vittumitäsanoja, LUV2FART, Reiskajahtaa, ALAPESUKONE, Konemage, Johnshaft2 ja BIBBISJULLE, näin muutamia mainitakseni.
Jälkimainingit: Sain joskus muinoin pikkunassikkana lahjaksi Nintendon yksiruutuisen Parachute-elektroniikkapelin, Game & Watch -sarjaa. Peli on tallessa ja toimii, mutta laitteen kulmassa hampailla kaluamisen jälkiä. Purentakokeet syntyivät vavahduttavien game over -tunnereaktioiden aiheuttamina. Osattiin sitä ennenkin.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Kolonoskooppinen elämysmatka
Olihan se hieno reissu. Matkan valmistelut aloitin jo hyvissä ajoin. Useita päivä ennen kliimaksia piti tehdä pieniä viilauksia ruokavalioon, jotta matka onnistuisi. Puhtaus on puoli ruokaa, joten h-hetkeä edeltävänä iltana täytyi röörit tyhjentää ja putsata perusteellisesti. Tähän otin avuksi erinomaisen, vaikkakin hintavan (n. 30 euroa!) Moviprep-tyhjennysvalmisteen. Kahdesta jauhepussista sekoitettiin litran verran sitrukselle maistuvaa herkkujuomaa, joka tuli kipata kurkkuun parin tunnin kuluessa. Jännittävä juomatehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi, koska aspartaamilla ja asesulfaami k:lla toteutettu ylenpalttinen äitelyys alkoi tökkiä vastaan jo parin lasillisen jälkeen. Kiskoin sisukkaasti lientä, mutta etominen ja pahoinvointi alkoi päästä niskan päälle. Tyhjennysjuoman tarkoitushan ei ole poistua suun vaan alaruumiissa sijaitsevan poistoaukon kautta. Tiukkaa teki, sillä oli melko lähellä, ettei homma olisi mennyt ryteikköön. Lopulta kiitos seisoi, kun peräosastosta alkoi iloisesti suihkuta suolensisällöt herkkujuoman vauhdittama. On se vain joka kerta mielenkiintoinen kokemus, kun tuntee pissaavansa takapuolen kautta.
Ensimmäinen etappi oli onnistunut, mutta juomahaaste oli toistettava heti seuravana aamuna. Jostain syystä drinksun nauttiminen oli helpompaa, ja toinen tyhjennysoperaatio oli vain sen varmistamista, että lopputulos oli ns. viimosen päälle puhdasta jälkeä. Jälkimmäisellä kerralla tuli ruiskittua pönttöön lähinnä kirkasta nestettä, sillä ruoansulatuskanavan asukit oli evakuoitu jo edellisenä iltana. Kuriositeettina voin mainita, että neste poistui välillä lähes paloruiskun paineella. On ihmeellistä, kuinka huikeisiin suorituksiin pieni mitätön suolisto voi taipua. Nyt oli alkuvalmistelut hoidettu, joten määränpää näkyi jo horisontissa.
Pikakelataan huipennukseen. Mustaa roikkaa tuupattiin sisään siitä reikelistä, joka kaikille heteromiehille pitäisi olla ”exit only”. No, joskus on tingittävä periaatteista, jos tilanne niin vaatii. Kameralla varustetun monitoimiletkun matka kohti käymättömiä korpimaita on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka välillä hieman kivuliasta. Kuinka moni voi kehua nähneensä suorana lähetyksenä telkkarista omaa paksu- ja ohutsuoltaan tai vaikkapa umpilisäkettään? Siinä saa vastinetta (vero)rahoilleen. Videokameran eteneminen pitkin kosteita suolistotunneleita oli kuin Indiana Jones -elokuvasta. Välillä napsaistiin sieltä täältä koepaloja ja otettiin valokuvia. Täytyyhän reissulta saada matkamuistoja ja onnistuneita otoksia. En ole varma, saanko fotot omaan käyttööni, jotta voisin esitellä niitä slideshowna ystäville ja sukulaisille. Mutta joka tapauksessa matka meni putkeen ja palauduin monta kaunista muistoa rikkaampana.
Ensimmäinen etappi oli onnistunut, mutta juomahaaste oli toistettava heti seuravana aamuna. Jostain syystä drinksun nauttiminen oli helpompaa, ja toinen tyhjennysoperaatio oli vain sen varmistamista, että lopputulos oli ns. viimosen päälle puhdasta jälkeä. Jälkimmäisellä kerralla tuli ruiskittua pönttöön lähinnä kirkasta nestettä, sillä ruoansulatuskanavan asukit oli evakuoitu jo edellisenä iltana. Kuriositeettina voin mainita, että neste poistui välillä lähes paloruiskun paineella. On ihmeellistä, kuinka huikeisiin suorituksiin pieni mitätön suolisto voi taipua. Nyt oli alkuvalmistelut hoidettu, joten määränpää näkyi jo horisontissa.
Pikakelataan huipennukseen. Mustaa roikkaa tuupattiin sisään siitä reikelistä, joka kaikille heteromiehille pitäisi olla ”exit only”. No, joskus on tingittävä periaatteista, jos tilanne niin vaatii. Kameralla varustetun monitoimiletkun matka kohti käymättömiä korpimaita on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka välillä hieman kivuliasta. Kuinka moni voi kehua nähneensä suorana lähetyksenä telkkarista omaa paksu- ja ohutsuoltaan tai vaikkapa umpilisäkettään? Siinä saa vastinetta (vero)rahoilleen. Videokameran eteneminen pitkin kosteita suolistotunneleita oli kuin Indiana Jones -elokuvasta. Välillä napsaistiin sieltä täältä koepaloja ja otettiin valokuvia. Täytyyhän reissulta saada matkamuistoja ja onnistuneita otoksia. En ole varma, saanko fotot omaan käyttööni, jotta voisin esitellä niitä slideshowna ystäville ja sukulaisille. Mutta joka tapauksessa matka meni putkeen ja palauduin monta kaunista muistoa rikkaampana.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Keskeytyksiä kerrakseen
Kimi Räikkönen on joutunut keskeyttämään kisansa. Keskeytys tapahtui 16 kierrosta ruutulipun jälkeen ja johtui bensan loppumisesta. Räikkönen jatkoi radan ympäri ajamista, vaikka muut olivat lopettaneet. Tavoitimme Kimin radan varrelta kävelemästä ja saimme häneltä pikaisen kommentin: ”Nooo, mä tota päätin jatkaa vähän pitempään, kun mä tykkään formuloilla ajamisesta ja kerran autokin toimi eikä radalla sit ollu enää muita häiritsemässä.”
Lisäksi Räikköselle sattui samalle päivälle toinen ikävä keskeytys, kun hän joutui keskeyttämään yhdynnän. Syynä ei ollut rengasrikko, vaan Kimin omien sanojen mukaan ”telkkarista tuli jalkapalloa ja jääkaapissa oli kylmää kaljaa, niin ne alkoi kiinnostaa enemmän”. Hän tarkensi vielä, että ”ei mua sit oikein huvittanut, kun se Minttukin oli jotenkin kylmä eikä ollut mukana siinä jutussa ja se tiuskikin mulle, että ’voisit sä olla edes vinkumatta kuin joku neulalla pistetty jalkapallo’ ja siitä sit mulle tulikin mieleen, että se futismatsi tulee telkusta. Pakastimestakin löytyi tosi kylmää Minttua, niin ei sit mulla ollu enää paha mieli.”
Kolmas ja illan viimeinen keskeytys tapahtui, kun Räikkönen joutui keskeyttämään tuuballa käyntinsä. ”No se kersa alkoi parkua, kun mä olin istunut pytyllä noin 20 minuuttia Aku Ankkaa lukemassa ja mun oli sit pakko nousta siitä, kun Minttu oli häipynyt treenitunnille. Pyllykin tuli vähän huonosti pyyhittyä, siis oma, ei muksun”, kommentoi Kimi tapahtunutta. ”Mut muista tää, mun kakat on pytys, mut Valtterin Bottas”, Räikkönen lohkaisee lopuksi.
Lisäksi Räikköselle sattui samalle päivälle toinen ikävä keskeytys, kun hän joutui keskeyttämään yhdynnän. Syynä ei ollut rengasrikko, vaan Kimin omien sanojen mukaan ”telkkarista tuli jalkapalloa ja jääkaapissa oli kylmää kaljaa, niin ne alkoi kiinnostaa enemmän”. Hän tarkensi vielä, että ”ei mua sit oikein huvittanut, kun se Minttukin oli jotenkin kylmä eikä ollut mukana siinä jutussa ja se tiuskikin mulle, että ’voisit sä olla edes vinkumatta kuin joku neulalla pistetty jalkapallo’ ja siitä sit mulle tulikin mieleen, että se futismatsi tulee telkusta. Pakastimestakin löytyi tosi kylmää Minttua, niin ei sit mulla ollu enää paha mieli.”
Kolmas ja illan viimeinen keskeytys tapahtui, kun Räikkönen joutui keskeyttämään tuuballa käyntinsä. ”No se kersa alkoi parkua, kun mä olin istunut pytyllä noin 20 minuuttia Aku Ankkaa lukemassa ja mun oli sit pakko nousta siitä, kun Minttu oli häipynyt treenitunnille. Pyllykin tuli vähän huonosti pyyhittyä, siis oma, ei muksun”, kommentoi Kimi tapahtunutta. ”Mut muista tää, mun kakat on pytys, mut Valtterin Bottas”, Räikkönen lohkaisee lopuksi.
perjantai 20. helmikuuta 2015
Kuivaa papeloa
Taloudessamme asuva toinen täysi-ikäinen päätti syödä iltapalaksi rahkaa, mikä sinällään oli aika poikkeuksellista häneltä, koska fitness-mätöksi vahvasti leimautunut maitojaloste ei yleensä kuulu hänen ruokavalioonsa. Kommentoin rahkaa sanomalla sitä kuivaksi papeloksi. Tähän hän vuorostaan, ettei sellaista sanaa kuin ”papelo” ole olemassakaan. Alun perin isäni on käyttänyt tätä järkyttävän typerältä kuulostavaa sanaa luonnehtimaan juuri kaikenlaista kuivahkon tuntuista, möhnäistä kurkkuun tarrautuvaa ravintoa. En itsekään koskaan pitänyt sanasta, mutta silti sorrun nyt itse käyttämään sitä.
Jokainen ihmetyksen aihe ratkeaa viime kädessä KVG-metodilla (onko se jo vanhentunut termi?). Ja kas kummaa, suomen kieli tunnistaa sanan papelo. Ensimmäinen repeilyn aihe oli se, että ratkaisu löytyi paikasta nimeltä Pitsiwiki. En tosiaan kuvitellut, että sellainen wiki kuin ”pitsiwiki” olisi olemassa. Kaikki wikit ovat näköjään mahdollisia. Pitsiwikin mukaan ”nyytinkejä papeloitaessa eli itäsuomalaisittain pitsiä nyplätessä käytetään nypylöinä papeloita”. Löytyi myös kuvia sorvatuista ja veistetyistä papeloista eli kapeista puupalikoista. Joka tapauksessa papelon yhdistäminen ruokaan vaatii jo raskaskätisempää mielikuvitusta. Papelon nieleminen tuottaa varmasti tuskaa.
Lisäksi löytyi monenlaisia muita papeloita, kuten esim. meksikolainen käsityökauppa, urheiluseura ja joitakin Papelo-sukunimisiä tyyppejä. Sekä papelorikko, tuo maanmainio kuivien paikkojen valkokukkainen rikkokasvi. Se niistä papeloista.
Jk: Minulla on riittänyt omaa hauskaa, kun selvisi, että jenkeissä on sellainen arvostettu vaatesuunnittelija kuin James Perse. Ei pitäisi sortua anaalivaiheen pelleilyihin, vaan tätäkin asiaa tulisi tutkia omana itsenään eli per se.
Jokainen ihmetyksen aihe ratkeaa viime kädessä KVG-metodilla (onko se jo vanhentunut termi?). Ja kas kummaa, suomen kieli tunnistaa sanan papelo. Ensimmäinen repeilyn aihe oli se, että ratkaisu löytyi paikasta nimeltä Pitsiwiki. En tosiaan kuvitellut, että sellainen wiki kuin ”pitsiwiki” olisi olemassa. Kaikki wikit ovat näköjään mahdollisia. Pitsiwikin mukaan ”nyytinkejä papeloitaessa eli itäsuomalaisittain pitsiä nyplätessä käytetään nypylöinä papeloita”. Löytyi myös kuvia sorvatuista ja veistetyistä papeloista eli kapeista puupalikoista. Joka tapauksessa papelon yhdistäminen ruokaan vaatii jo raskaskätisempää mielikuvitusta. Papelon nieleminen tuottaa varmasti tuskaa.
Lisäksi löytyi monenlaisia muita papeloita, kuten esim. meksikolainen käsityökauppa, urheiluseura ja joitakin Papelo-sukunimisiä tyyppejä. Sekä papelorikko, tuo maanmainio kuivien paikkojen valkokukkainen rikkokasvi. Se niistä papeloista.
Jk: Minulla on riittänyt omaa hauskaa, kun selvisi, että jenkeissä on sellainen arvostettu vaatesuunnittelija kuin James Perse. Ei pitäisi sortua anaalivaiheen pelleilyihin, vaan tätäkin asiaa tulisi tutkia omana itsenään eli per se.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)