Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, mutta jätetään Armas ja Suvi miettimään, jäikö Arvo ansaitsematta, kun piirun verran paremman kirjapiirin tahmaisiin käsiin on tarttunut mestariteos, jota ei saa ravistelemallakaan irti. Ari Väntäsen tykittämä Apulanta-yhtyeen historiikki Kaikki yhdestä pahasta on sellaista herkkujen herkkua, että oksat helvettiin muovikuusesta. Onhan se niin ja näin on, että paperinivaskan julkaisusta on vierähtänyt tovi isovaarin taskunauriissa, mutta asiaa täytyi vähän kypsytellä, vaikken tiedäkään, mitä haluan sanoa sillä. En ole rock-elämänkertoihin ennen kajonnut, mutta tämän luinkin pariin kertaan. Sen verran miellyttävää oli perehtyä näiden saman sukupolven jannujen edesottamuksiin. Tapahtumaympäristöinä pyörivät Heinola ja Lahti ovat myös kovin tuttuja mestoja, joten sekin lisäsi vetoa.
Bändin jäsenet Toni, Sipe, Antti, Tuukka, Jönssi/Parta-Sami ja muu revohka sukkuloivat läpi 1990- ja 2000-lukujen punk-, punkrock-, rock-, poprock- ja rockrock -skenen törmäten moniin hienoihin persooniin. Matkalle mahtuu mitä viihdyttävimpiä tarinoita ja sattumuksia. Kirja perustuu pitkälti Wirtasen Tonin ja Santapukin Sipen/Simon tarinointiin. Heinolan Heilin helmoista ponnistanut (ei se sieltä ponnistanut, mutta kuulosti hauskalta) bändi on hilannut itsensä hämmentävällä TSI-mentaliteetilla (se toinen TSI, ei volkkarin surkea moottori) kansakunnan kaapin päälle, koska kaappiin tämä kolmen hengen pikkujättiläinen ei enää mahtuisikaan. Teos on pullollaan hyviä heittoja ja hulvattomia juttuja, joten tässä muutama esimerkki:
”Levyllä (Mikä ihmeen Apulanta?) vierailevat Tuukka Temonen ja Tehosekoittimen Matti Mikkola, jotka soittavat Melody-Pops-tikkareita.”
Toni: ”Temonen on hienoin lavahahmo ikinä. Sen soitto oli aluksi ihan paskaa, koska ei ihminen sellaisissa asennoissa soittamaan pysty, mutta voi vittu, miten hienolta se näytti. Tuukalla oli muuvit hallussa. Se kaatuili, se oli kuin Morrison ja Cobain samassa paketissa, todella viihdyttävä esiintyjä.”
Toni: ”Väsyneen iskelmähitin soittaminen oli mulle ja Sipelle kainalopieruvitsi. … No, me mentiin Sipen kanssa Hämeenlinnaan, soiteltiin kaduilla ja nähtiin silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen. Se ei suostunut kirjoittamaan kitaraani, että ”köyhiltä selkä poikki”, vaikka pyysin.”
”Apulanta alkoi jakaa Lyseonmäen koululla rockstipendiä. Sipe: ”Pankki tai klubi saattoi antaa heinolalaiselle huippuabiturientille lakkiaisissa satasen tai muutaman kymmenen markkaa. Me päätettiin jakaa kolmentuhannen markan stipendi ”rockhenkisestä toiminnasta”.”
Sipe: ”Mä menin kevätjuhlaan kuuntelemaan, kun rehtori kuulutti Apulanta-yhtymän stipendin – me oltiin yhtymä silloin. Oli hauskaa, kun vanhan liiton opettaja joutui puhumaan juhlayleisön edessä rockhenkisestä toiminnasta. Lukion hikarit olivat nyreinä, kun saivat vain pikkurahoja kun taas se hyljeksitty rokkari sai kolme tonnia.”
Toni: ”Me improvisoitiin siellä Simon kanssa sinkulle (Reunalla) b-puolet. Syntyi Gorillaz-henkiset ja reggaevaikutteiset kappaleet ”Rai-rai-rai” ja ”Japa-japa-jaa”. Kirjoitin lyriikat pahvilautasen pohjaan samalla kun ajoin autolla studiolle. Vitutti niin, ettei ole tottakaan. Kun toimitusjohtaja Tiainen sai b-puolet kuultavakseen, se soitti ja sanoi: ”En ole koskaan hävennyt yhtäkään Apulanta-biisiä, mutta nyt sekin muuttui.” No itsepähän tilasi.”
Toni: ”Reunalla-sinkku ilmestyi samana päivänä kuin Heinola 10. Albumillahan Reunalla on nimeltään Reunallat, koska me päätettiin laittaa kaikkien biisien nimien perään t. Se vasta oli paska idea.”
Vain yksi asia jäi askarruttamaan fragmentoitunutta mieltämme: mitä se tahma käsissämme oli?
torstai 11. kesäkuuta 2015
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Uusi Alko-yliopisto starttaa vauhdilla
Dominoivalle Aalto-yliopistolle saadaan tänä syksynä pullonvarteenotettava kilpailija, kun uusi Alko-yliopisto avaa ovensa vain pääkaupunkiseudun kivenheiton päässä, eli tarkalleen 48 kilometrin etäisyydellä Aalto-yliopistosta.
Uutistoimisto MMT:n haastattelema Alko-yliopiston rehtori Ritva-Raisa Tenu-Keppinen valaisee muuttuvaa koulutuskenttää: ”Maailma muuttuu Escortini ja meidän on vastattava koulutushaasteeseen. Vastauksena Suuren Pullonhengen vaatimaan mukautumiseen avaamme valtiorahoitteisen Alko-yliopiston. Tiedustelu uuden opinahjon tiimoilta on ollut hyvin aktiivista ja uskomme opiskelupaikkojen menevän kuin kuumille reisille.”
MMT: ”Kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla, mikä on rinnanympärystänne, mutta ehkä myös se, minkälainen tulee olemaan opinto-ohjelmanne.”
Tenu-Keppinen: ”Kurssitarjontamme tulee olemaan kirjavaa kuin sekäkäyttäjän aamuoksennus, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen koulutusohjelma. Voin tarjota pari esimerkkiä, ja ehkä myös pari kierrosta, kun oli juuri palkkapäivä. Laskennan puolella keskitymme panos-tuotos-periaatteeseen, eli miten saavutetaan syvin mahdollinen humalatila mahdollisimman edullisesti. Peruskurssikirjana on Alkon hinnasto, jonka avulla laskemme mutkikkaita hyötysuhdelaskelmia. Emme kuitenkaan unohda kotivalmistajia, ja meillä onkin monipuolinen kurssitarjonta erilaisten kiljujen valmistusprosesseista aina perinteisen pontikan keittämiseen.
Myös etiketti on olennainen osa deekuilua, joten teemme paljon tutustumisjaksoja lähiöpubeihin. Sosiaalisen kanssakäymisen kurssilla perehdytään metodeihin, joilla vastakkaista sukupuolta lähestytään röyhkeän suorasukaisin ehdotuksin. Myös puristelu, nipistely ja erogeenisiin alueisiin ronski kajoaminen on oma kurssinsa. Kielikursseilla opiskellaan mm. roisia kielenkäyttöä, pubisanastoa, sammallusta sekä juoppohullun verbaliikkaa. Neuvottelut järjestysmiehen kanssa, jotta poke ei heittäisi ulos pubista virtsattuasi nurkkaan, käydään läpi draamakurssilla.
Musiikin kursseilla tutustutaan esimerkiksi räkälöiden äänimaailmaan ja opiskellaan, miten jukeboksista valitaan Yön ”Rakkaus on lumivalkoinen” toistettavaksi 17 kertaa peräkkäin. Erikoistumisjaksolta löytyy Kari Tapion tuotantoon keskittyvä kurssi, jossa mm. opetellaan laulamaan väärin ”Sateen jälkeen” kolmen promillen humalassa. Opimme myös tanssimaan hädin tuskin jaloillaan pysyvien pubiruusujen kanssa neliön kokoisella tanssilattialla ja antautumaan poskitangoon kantavan seinän kanssa. Mentorointiohjelmaamme on saatu haalittua jo iso liuta pitkän linjan rantojen miehiä. Näiltä rautaisilta alan ammattilaisilta eivät vinkit ihan heti lopu.”
MMT: ”Kuulostaa erittäin lupaavalta. Entä kansainvälisyysaspekti? Onko aspekti oikeasti suomen kielen sana?”
Tenu-Keppinen: ”Tutustumme monipuolisesti eri maiden juomakulttuureihin keskittyen luonnollisesti riskikäyttöön. Alkoholismiin suuntautumisen perussetti käydään läpi keskeisimpien maiden osalta. Saamme syksyllä vierailevaksi professoriksi ranskalaisen julkijuopottelun asiantuntijan Pierre-Christoph Gambinan, joka tulee antamaan neuvoja halpojen viinien suurkuluttamiseen sekä kotiviinien valmistamiseen.”
MMT: ”Mitä tapahtuu Alko-yliopistosta valmistumisen jälkeen? Mitkä ovat työllistymisnäkymät?
Tenu-Keppinen: ”Luonnollisesti emme jätä meiltä valmistuvaa omin neuvoin. Tavoitteemme on, ettei yksikään meiltä valmistunut puistomaisteri työllisty. Nollan prosentin työllisyysaste saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta rima on asetettava korkealle. Meillä on erillinen kurssi, jossa opiskelijoita opetetaan selviämään erilaisilla tuilla siten, että mahdollisimman paljon rahaa jäisi dokaamiseen.”
”Tulevaisuus näyttää jo nyt hyvin sumuiselta, vaikka emme ole päässeet vielä edes kunnolla vauhtiin. On todennäköistä, että avaamme vuoden sisällä toimipisteen Tallinnaan, joka on opiskeluympäristönä vielä otollisempi kuin pääkaupunkiseutu. Potentiaalista opiskelijamateriaalia reissaa päivittäin Helsingin ja Tallinnan väliä”, Tenu-Keppinen toteaa lopuksi, tekee pari rietasta sormimerkkiä ja vinkkaa merkitsevästi silmää kuvaajamme suuntaan, joka on juonut helmeilevää omenaviiniä jo aamusta alkaen.
Jälkkis: ”Ei ole omaperäinen”, ”on niin nähty”, ”kopioitu Pahkasiasta”. Kenties, mutta Elvis ja Beatles tekivät jo kaiken musiikin.
Uutistoimisto MMT:n haastattelema Alko-yliopiston rehtori Ritva-Raisa Tenu-Keppinen valaisee muuttuvaa koulutuskenttää: ”Maailma muuttuu Escortini ja meidän on vastattava koulutushaasteeseen. Vastauksena Suuren Pullonhengen vaatimaan mukautumiseen avaamme valtiorahoitteisen Alko-yliopiston. Tiedustelu uuden opinahjon tiimoilta on ollut hyvin aktiivista ja uskomme opiskelupaikkojen menevän kuin kuumille reisille.”
MMT: ”Kaikkia varmasti kiinnostaa kuulla, mikä on rinnanympärystänne, mutta ehkä myös se, minkälainen tulee olemaan opinto-ohjelmanne.”
Tenu-Keppinen: ”Kurssitarjontamme tulee olemaan kirjavaa kuin sekäkäyttäjän aamuoksennus, joten jokaiselle löytyy varmasti mieluinen koulutusohjelma. Voin tarjota pari esimerkkiä, ja ehkä myös pari kierrosta, kun oli juuri palkkapäivä. Laskennan puolella keskitymme panos-tuotos-periaatteeseen, eli miten saavutetaan syvin mahdollinen humalatila mahdollisimman edullisesti. Peruskurssikirjana on Alkon hinnasto, jonka avulla laskemme mutkikkaita hyötysuhdelaskelmia. Emme kuitenkaan unohda kotivalmistajia, ja meillä onkin monipuolinen kurssitarjonta erilaisten kiljujen valmistusprosesseista aina perinteisen pontikan keittämiseen.
Myös etiketti on olennainen osa deekuilua, joten teemme paljon tutustumisjaksoja lähiöpubeihin. Sosiaalisen kanssakäymisen kurssilla perehdytään metodeihin, joilla vastakkaista sukupuolta lähestytään röyhkeän suorasukaisin ehdotuksin. Myös puristelu, nipistely ja erogeenisiin alueisiin ronski kajoaminen on oma kurssinsa. Kielikursseilla opiskellaan mm. roisia kielenkäyttöä, pubisanastoa, sammallusta sekä juoppohullun verbaliikkaa. Neuvottelut järjestysmiehen kanssa, jotta poke ei heittäisi ulos pubista virtsattuasi nurkkaan, käydään läpi draamakurssilla.
Musiikin kursseilla tutustutaan esimerkiksi räkälöiden äänimaailmaan ja opiskellaan, miten jukeboksista valitaan Yön ”Rakkaus on lumivalkoinen” toistettavaksi 17 kertaa peräkkäin. Erikoistumisjaksolta löytyy Kari Tapion tuotantoon keskittyvä kurssi, jossa mm. opetellaan laulamaan väärin ”Sateen jälkeen” kolmen promillen humalassa. Opimme myös tanssimaan hädin tuskin jaloillaan pysyvien pubiruusujen kanssa neliön kokoisella tanssilattialla ja antautumaan poskitangoon kantavan seinän kanssa. Mentorointiohjelmaamme on saatu haalittua jo iso liuta pitkän linjan rantojen miehiä. Näiltä rautaisilta alan ammattilaisilta eivät vinkit ihan heti lopu.”
MMT: ”Kuulostaa erittäin lupaavalta. Entä kansainvälisyysaspekti? Onko aspekti oikeasti suomen kielen sana?”
Tenu-Keppinen: ”Tutustumme monipuolisesti eri maiden juomakulttuureihin keskittyen luonnollisesti riskikäyttöön. Alkoholismiin suuntautumisen perussetti käydään läpi keskeisimpien maiden osalta. Saamme syksyllä vierailevaksi professoriksi ranskalaisen julkijuopottelun asiantuntijan Pierre-Christoph Gambinan, joka tulee antamaan neuvoja halpojen viinien suurkuluttamiseen sekä kotiviinien valmistamiseen.”
MMT: ”Mitä tapahtuu Alko-yliopistosta valmistumisen jälkeen? Mitkä ovat työllistymisnäkymät?
Tenu-Keppinen: ”Luonnollisesti emme jätä meiltä valmistuvaa omin neuvoin. Tavoitteemme on, ettei yksikään meiltä valmistunut puistomaisteri työllisty. Nollan prosentin työllisyysaste saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta rima on asetettava korkealle. Meillä on erillinen kurssi, jossa opiskelijoita opetetaan selviämään erilaisilla tuilla siten, että mahdollisimman paljon rahaa jäisi dokaamiseen.”
”Tulevaisuus näyttää jo nyt hyvin sumuiselta, vaikka emme ole päässeet vielä edes kunnolla vauhtiin. On todennäköistä, että avaamme vuoden sisällä toimipisteen Tallinnaan, joka on opiskeluympäristönä vielä otollisempi kuin pääkaupunkiseutu. Potentiaalista opiskelijamateriaalia reissaa päivittäin Helsingin ja Tallinnan väliä”, Tenu-Keppinen toteaa lopuksi, tekee pari rietasta sormimerkkiä ja vinkkaa merkitsevästi silmää kuvaajamme suuntaan, joka on juonut helmeilevää omenaviiniä jo aamusta alkaen.
Jälkkis: ”Ei ole omaperäinen”, ”on niin nähty”, ”kopioitu Pahkasiasta”. Kenties, mutta Elvis ja Beatles tekivät jo kaiken musiikin.
torstai 30. huhtikuuta 2015
Pollean pohdinnan pomeloita
Tässä tulee parasta vastinetta paskalle.
Jos jollain on kaikki langat käsissään, hän on tehnyt niistä toisille narun kaulaan.
Kännissä on kiva mennä tax-freehin, koska silloin luulee itseään miljonääriksi.
Rakastan ytimekkäitä englanninkielisiä fraaseja, kuten ”yes” ja “no”, sekä ”I didn’t see that coming”, ”sounds like a plan to me” ja tietenkin ”if you tolerate this, your children will be next”. Ja meinasi unohtua: “Dude, you need to get laid, seriously”.
Olen huomannut, että kehotuksessa ”haista vittu” on jotain idiomaattista. Vai oliko se idioottimaista?
Kuuntelen vain hyvää musiikkia. Huonon musiikin jätän muille.
Monet tekevät itsestään numeron, usein ja ansaitusti vieläpä kovin pienen numeron.
Useat ihmiset ovat tosi hauskoja, jopa vitsejä itsessään.
Melkein tunsin kerran itseni voittajaksi, mutta joku toinen ehti ensin.
Oveni aukeaa sinulle vain ulospäin.
Tekemistä perfektionisteille loppuelämäksi: Piirrä paperille niin iso ympyrä kuin mahdollista. Eikö tullut täydellisen ympyrän muotoista? Ei se mitään, jatka yrittämistä.
Huomasin juuri, että tästä tuli tällainen kirjoitus.
Jos jollain on kaikki langat käsissään, hän on tehnyt niistä toisille narun kaulaan.
Kännissä on kiva mennä tax-freehin, koska silloin luulee itseään miljonääriksi.
Rakastan ytimekkäitä englanninkielisiä fraaseja, kuten ”yes” ja “no”, sekä ”I didn’t see that coming”, ”sounds like a plan to me” ja tietenkin ”if you tolerate this, your children will be next”. Ja meinasi unohtua: “Dude, you need to get laid, seriously”.
Olen huomannut, että kehotuksessa ”haista vittu” on jotain idiomaattista. Vai oliko se idioottimaista?
Kuuntelen vain hyvää musiikkia. Huonon musiikin jätän muille.
Monet tekevät itsestään numeron, usein ja ansaitusti vieläpä kovin pienen numeron.
Useat ihmiset ovat tosi hauskoja, jopa vitsejä itsessään.
Melkein tunsin kerran itseni voittajaksi, mutta joku toinen ehti ensin.
Oveni aukeaa sinulle vain ulospäin.
Tekemistä perfektionisteille loppuelämäksi: Piirrä paperille niin iso ympyrä kuin mahdollista. Eikö tullut täydellisen ympyrän muotoista? Ei se mitään, jatka yrittämistä.
Huomasin juuri, että tästä tuli tällainen kirjoitus.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Saatanan Sanajahdin jatko-osa
Kun viime vuoden kesähelteillä loikkasin kehityksen portaita pari askelmaa ylöspäin ja hankin Android-puhelimen, en tiennyt millaiseen kurimukseen se voi johtaa. Vanha kunnon nokialainen Symbian-luuri oli muuttunut nopeasti reliikiksi, joka ei kelvannut muuhun kuin soittamiseen ja tekstiviestittelyyn. Ne kolme käyttöliittymälle tarjolla ollutta Angry Birdsiäkin olin pelannut loppuun jo ajat sitten.
Kohta on vuosi vierähtänyt Androidia pällistellessä. En ole ladannut puhelinta täyteen käteviä hyöty- ja viihdesovelluksia, mutta joitakin kylläkin. Olen tuhlannut niin järjettömän paljon elämääni hankaamalla 5,2 tuuman ruudulta FIFA-jalkapalloa, ettei aikuiseksi joillakin löyhillä kriteereillä määriteltävä 39-vuotias mies kehtaisi sitä ikinä myöntää. Toinen erittäin paljon pelaamani kenties vähemmän lapsellinen peli on nimeltään Sanajahti 2, joka kuitenkin aiheuttaa minussa hyvinkin lapsellisia primitiivireaktioita.
Ajanvietteen idea on hyvin yksinkertainen: 4 x 4 -ruudukolla on kirjaimia satunnaisessa järjestyksessä ja sieltä pitää etsiä annetussa ajassa mahdollisimman paljon sanoja. Sanat voivat luikerrella ruudukossa miten sattuu. Pidemmistä sanoista saa paremmin pisteitä kuin lyhyistä. Hoksottimia koettelevassa sovelluksessa on jokin minua syvältä puhutteleva piirre, koska sanajahtisessioni johtaa lähes aina itsehillinnän pettämisen partaalle. Ehkä jostakin näkökulmasta on menty joskus partaan yli. Olen pelin takia tähän mennessä harkinnut mm. lyödä nyrkkini puhelimen ruudusta sisään, vääntää kännykän poikki, puristaa luurin nyrkissä rikki, heittää seinään, paiskata ikkunan läpi ja käyttää laitetta jalkapallona. Järkevimpiä ajatuksia on ollut se, että poistaisin lopullisesti koko sadomasokistisen sovelluksen.
Kuitenkin en ole vieläkään rikkonut puhelinta enkä deletoinut sovellusta. Yhä uudelleen ja uudelleen palaan pelin ääreen. Periksiantamattomuutta (= tyhmyyttä?) näyttää riittävän, vaikka lähes joka kerta pelisessio päättyy vitutukseen.
Lopuksi on palan painikkeeksi mainittava eräästä loistavasta taiteenlajista, joka liittyy Sanajahtiin. Koska peliä pelataan verkossa, saattaa ruudukon kimpussa olla yhtä aikaa parhaimmillaan toista tuhatta pelaajaa. Pelaaja saa itse määritellä nimimerkkinsä. Niinpä ns. ykkösketjun sanan jahtaajia ovat sellaiset nimimerkit kuin JALLUPIHTI, JalluPirkko, Kukkilannalli, saananjahti, MuikonPena, APPIHERISTELEE, INTERNETBONANZA, KimppaPimppaaAah, MätäRotanLöyhkä, vittumitäsanoja, LUV2FART, Reiskajahtaa, ALAPESUKONE, Konemage, Johnshaft2 ja BIBBISJULLE, näin muutamia mainitakseni.
Jälkimainingit: Sain joskus muinoin pikkunassikkana lahjaksi Nintendon yksiruutuisen Parachute-elektroniikkapelin, Game & Watch -sarjaa. Peli on tallessa ja toimii, mutta laitteen kulmassa hampailla kaluamisen jälkiä. Purentakokeet syntyivät vavahduttavien game over -tunnereaktioiden aiheuttamina. Osattiin sitä ennenkin.
Kohta on vuosi vierähtänyt Androidia pällistellessä. En ole ladannut puhelinta täyteen käteviä hyöty- ja viihdesovelluksia, mutta joitakin kylläkin. Olen tuhlannut niin järjettömän paljon elämääni hankaamalla 5,2 tuuman ruudulta FIFA-jalkapalloa, ettei aikuiseksi joillakin löyhillä kriteereillä määriteltävä 39-vuotias mies kehtaisi sitä ikinä myöntää. Toinen erittäin paljon pelaamani kenties vähemmän lapsellinen peli on nimeltään Sanajahti 2, joka kuitenkin aiheuttaa minussa hyvinkin lapsellisia primitiivireaktioita.
Ajanvietteen idea on hyvin yksinkertainen: 4 x 4 -ruudukolla on kirjaimia satunnaisessa järjestyksessä ja sieltä pitää etsiä annetussa ajassa mahdollisimman paljon sanoja. Sanat voivat luikerrella ruudukossa miten sattuu. Pidemmistä sanoista saa paremmin pisteitä kuin lyhyistä. Hoksottimia koettelevassa sovelluksessa on jokin minua syvältä puhutteleva piirre, koska sanajahtisessioni johtaa lähes aina itsehillinnän pettämisen partaalle. Ehkä jostakin näkökulmasta on menty joskus partaan yli. Olen pelin takia tähän mennessä harkinnut mm. lyödä nyrkkini puhelimen ruudusta sisään, vääntää kännykän poikki, puristaa luurin nyrkissä rikki, heittää seinään, paiskata ikkunan läpi ja käyttää laitetta jalkapallona. Järkevimpiä ajatuksia on ollut se, että poistaisin lopullisesti koko sadomasokistisen sovelluksen.
Kuitenkin en ole vieläkään rikkonut puhelinta enkä deletoinut sovellusta. Yhä uudelleen ja uudelleen palaan pelin ääreen. Periksiantamattomuutta (= tyhmyyttä?) näyttää riittävän, vaikka lähes joka kerta pelisessio päättyy vitutukseen.
Lopuksi on palan painikkeeksi mainittava eräästä loistavasta taiteenlajista, joka liittyy Sanajahtiin. Koska peliä pelataan verkossa, saattaa ruudukon kimpussa olla yhtä aikaa parhaimmillaan toista tuhatta pelaajaa. Pelaaja saa itse määritellä nimimerkkinsä. Niinpä ns. ykkösketjun sanan jahtaajia ovat sellaiset nimimerkit kuin JALLUPIHTI, JalluPirkko, Kukkilannalli, saananjahti, MuikonPena, APPIHERISTELEE, INTERNETBONANZA, KimppaPimppaaAah, MätäRotanLöyhkä, vittumitäsanoja, LUV2FART, Reiskajahtaa, ALAPESUKONE, Konemage, Johnshaft2 ja BIBBISJULLE, näin muutamia mainitakseni.
Jälkimainingit: Sain joskus muinoin pikkunassikkana lahjaksi Nintendon yksiruutuisen Parachute-elektroniikkapelin, Game & Watch -sarjaa. Peli on tallessa ja toimii, mutta laitteen kulmassa hampailla kaluamisen jälkiä. Purentakokeet syntyivät vavahduttavien game over -tunnereaktioiden aiheuttamina. Osattiin sitä ennenkin.
tiistai 24. maaliskuuta 2015
Kolonoskooppinen elämysmatka
Olihan se hieno reissu. Matkan valmistelut aloitin jo hyvissä ajoin. Useita päivä ennen kliimaksia piti tehdä pieniä viilauksia ruokavalioon, jotta matka onnistuisi. Puhtaus on puoli ruokaa, joten h-hetkeä edeltävänä iltana täytyi röörit tyhjentää ja putsata perusteellisesti. Tähän otin avuksi erinomaisen, vaikkakin hintavan (n. 30 euroa!) Moviprep-tyhjennysvalmisteen. Kahdesta jauhepussista sekoitettiin litran verran sitrukselle maistuvaa herkkujuomaa, joka tuli kipata kurkkuun parin tunnin kuluessa. Jännittävä juomatehtävä osoittautui yllättävän haasteelliseksi, koska aspartaamilla ja asesulfaami k:lla toteutettu ylenpalttinen äitelyys alkoi tökkiä vastaan jo parin lasillisen jälkeen. Kiskoin sisukkaasti lientä, mutta etominen ja pahoinvointi alkoi päästä niskan päälle. Tyhjennysjuoman tarkoitushan ei ole poistua suun vaan alaruumiissa sijaitsevan poistoaukon kautta. Tiukkaa teki, sillä oli melko lähellä, ettei homma olisi mennyt ryteikköön. Lopulta kiitos seisoi, kun peräosastosta alkoi iloisesti suihkuta suolensisällöt herkkujuoman vauhdittama. On se vain joka kerta mielenkiintoinen kokemus, kun tuntee pissaavansa takapuolen kautta.
Ensimmäinen etappi oli onnistunut, mutta juomahaaste oli toistettava heti seuravana aamuna. Jostain syystä drinksun nauttiminen oli helpompaa, ja toinen tyhjennysoperaatio oli vain sen varmistamista, että lopputulos oli ns. viimosen päälle puhdasta jälkeä. Jälkimmäisellä kerralla tuli ruiskittua pönttöön lähinnä kirkasta nestettä, sillä ruoansulatuskanavan asukit oli evakuoitu jo edellisenä iltana. Kuriositeettina voin mainita, että neste poistui välillä lähes paloruiskun paineella. On ihmeellistä, kuinka huikeisiin suorituksiin pieni mitätön suolisto voi taipua. Nyt oli alkuvalmistelut hoidettu, joten määränpää näkyi jo horisontissa.
Pikakelataan huipennukseen. Mustaa roikkaa tuupattiin sisään siitä reikelistä, joka kaikille heteromiehille pitäisi olla ”exit only”. No, joskus on tingittävä periaatteista, jos tilanne niin vaatii. Kameralla varustetun monitoimiletkun matka kohti käymättömiä korpimaita on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka välillä hieman kivuliasta. Kuinka moni voi kehua nähneensä suorana lähetyksenä telkkarista omaa paksu- ja ohutsuoltaan tai vaikkapa umpilisäkettään? Siinä saa vastinetta (vero)rahoilleen. Videokameran eteneminen pitkin kosteita suolistotunneleita oli kuin Indiana Jones -elokuvasta. Välillä napsaistiin sieltä täältä koepaloja ja otettiin valokuvia. Täytyyhän reissulta saada matkamuistoja ja onnistuneita otoksia. En ole varma, saanko fotot omaan käyttööni, jotta voisin esitellä niitä slideshowna ystäville ja sukulaisille. Mutta joka tapauksessa matka meni putkeen ja palauduin monta kaunista muistoa rikkaampana.
Ensimmäinen etappi oli onnistunut, mutta juomahaaste oli toistettava heti seuravana aamuna. Jostain syystä drinksun nauttiminen oli helpompaa, ja toinen tyhjennysoperaatio oli vain sen varmistamista, että lopputulos oli ns. viimosen päälle puhdasta jälkeä. Jälkimmäisellä kerralla tuli ruiskittua pönttöön lähinnä kirkasta nestettä, sillä ruoansulatuskanavan asukit oli evakuoitu jo edellisenä iltana. Kuriositeettina voin mainita, että neste poistui välillä lähes paloruiskun paineella. On ihmeellistä, kuinka huikeisiin suorituksiin pieni mitätön suolisto voi taipua. Nyt oli alkuvalmistelut hoidettu, joten määränpää näkyi jo horisontissa.
Pikakelataan huipennukseen. Mustaa roikkaa tuupattiin sisään siitä reikelistä, joka kaikille heteromiehille pitäisi olla ”exit only”. No, joskus on tingittävä periaatteista, jos tilanne niin vaatii. Kameralla varustetun monitoimiletkun matka kohti käymättömiä korpimaita on mielenkiintoista seurattavaa, vaikka välillä hieman kivuliasta. Kuinka moni voi kehua nähneensä suorana lähetyksenä telkkarista omaa paksu- ja ohutsuoltaan tai vaikkapa umpilisäkettään? Siinä saa vastinetta (vero)rahoilleen. Videokameran eteneminen pitkin kosteita suolistotunneleita oli kuin Indiana Jones -elokuvasta. Välillä napsaistiin sieltä täältä koepaloja ja otettiin valokuvia. Täytyyhän reissulta saada matkamuistoja ja onnistuneita otoksia. En ole varma, saanko fotot omaan käyttööni, jotta voisin esitellä niitä slideshowna ystäville ja sukulaisille. Mutta joka tapauksessa matka meni putkeen ja palauduin monta kaunista muistoa rikkaampana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)