Unessa

Mieleeni palasi lapsuudessa useasti toistunut uni. Siinä leikin kavereideni kanssa talomme pimeässä rappukäytävässä. Teimme sitä tuolloin usein, vaikka se luonnollisesti oli kiellettyä. Taloyhtiössämme oli neljä erillistä kerrostaloa ja perheemme asui A-talossa. Leikimme siis A-talon rappukäytävässä ja menin hissiin siirtyäkseni johonkin toiseen kerrokseen. Joo joo, hissilläkään ei saa leikkiä, mutta teimme sitäkin paljon lapsena. Kun tulin ulos hissistä, tunsin, ettei kaikki ole kohdallaan. Rappukäytävä näytti muuten normaalilta, mutta jokin oli mielestäni pielessä. Muistan sen orastavan huolen, joka oli hiipimässä (noin 8-10 v.) lapsen mieleen. Jostain syystä rynnistin talon portaita alas pihalle, vaikka olin kahdeksankerroksisen talon jossain ylimmissä kerroksissa. Kun tulin pihalle, selvisi ensimmäinen pielessä ollut asia. Olin tullut ulos taloyhtiömme B-talosta.

Muistan olleeni pihalla aivan ymmälläni ja hätääntyminen oli lähellä. Pihapiiri näytti aivan normaalilta, mutta minulla oli voimakas tunne siitä, että ympäristössäkin oli jotain outoa. Juoksin niin kovaa kuin jaloista lähti B-talon edestä takaisin A-taloon ja toiseen kerrokseen, missä kotimme oli. Soitin ovikelloa. Isäni tuli avaamaan oven, katsoi minua ja sanoi ”niin?” tai jotain sen tapaista. Näin isäni katseesta, ettei hän tuntenut minua. Olisinkohan sopertanut jotain, että olen teidän poikanne, johon isäni oli vastannut ihmeissään, että ”ei meillä ole mitään poikaa”. Siinä vaiheessa äitinikin oli tullut ovelle katsomaan. Hänkin katsoi minua kuin vierasta. Huomasin, että äitini oli raskaana. Siinä vaiheessa ryntäsin alas portaita ja ulos talosta, ja jätin vanhempani ovelle ihmettelemään. Juoksin pihalle, missä ymmärsin, mitä oli tapahtunut. Hirvittävä paniikki ja epätoivo pääsivät valloilleen. Olin jotenkin siirtynyt kymmenisen vuotta ajassa taaksepäin eikä minua virallisesti ollut olemassa.

Muistan juosseeni takaisin B-taloon ja hissiin, jotta saisin jotenkin peruttua tapahtuneen. Sen jälkeen en muista tapahtumia. Olisinkohan herännyt aina siinä vaiheessa, kun menin hissiin tai hissistä ulos. Joka tapauksessa tilanne jäi aina avoimeksi.

Mitähän Freud olisi tästä sanonut? Jätänpä tämänkin avoimeksi, koska en ryhdy ruotimaan lapsuuttani sen syvällisemmin. Freud vetäköön omat johtopäätöksensä. En muista nähneeni kyseistä unta enää myöhemmällä tai aikuisiällä.

Saarioinen taas valmiiksi pöydän laittaa

Saarioinen taas valmiiksi pöydän laittaa,
perinteiset herkut hyvältä maittaa,
jouluna on aikaa olla seurassa toisten,
kun jouluruokaa on – Saarioisten!

Joulun välipäivinä huomasin yhtäkkiä laulavani kyseistä jingleä. Taisi olla niin, että rallatus nousi alitajunnasta tietoisuuteeni, kun satuin selaamaan Pirkka-lehden ruokaliitettä vuodelta 1988 (ja ei saa kysyä, miksi). Ruokaliite ei ollut jouluinen. En taatusti ole kuullut ko. mainoslaulua ainakaan vuosikymmeneen, tai todennäköisemmin kahteen. Lapsena olen tainnut nähdä ja kuulla mainoksen liian monta kertaa. Jostain se pulpahti nyt pintaan. Kaikkea se alitajunta teettää, ja ehdollistuminen. Ah, kultaista lapsuuden mainosaivopesua. En sentään rynnännyt kauppaan kahmimaan Saarioisten joululaatikoita.

Aamusumpissa jännä sivumaku

Puolijumalallinen Leevi and the Leavings -legenda, nyttemmin autuaammille laulumaille kaksimielisyyksiä ja muita rasvaisia juttuja viljelemään siirtynyt karvaturri Gösta Sundqvist teki aikoinaan Radiomafialle (Yle) ohjelmaa nimeltä Aamusumpilla. Göstan tunnetuin tekele radio-ohjelmien puolellahan oli tuollaiset 10 vuotta kestänyt Koe-eläinpuisto, jota voin lämpimästi suositella ronskimman huumorin ystäville. Hahmogalleria on omaa luokkaansa. Joka tapauksessa Aamusumpilla ehti aloittaa radiossa eri nimellä. 9.6.1990 ohjelma paukahti Radiomafiasta nimellä Sumpin pihinää. Tämän jälkeen joku Ylen lukemattomista johtajista tajusi nimestä jotain olennaista. Niinpä ohjelman nimi meni vaihtoon. Oli se Gösse eli Göde eli Sunkka aika veitikka, olisi Arska ”Iso Pitkä” Tenkanenkin sanonut.

Epä

Nykykersojen keskuudessa niittää mainetta muotislangisana jepa. Nyt tätä kirjoittaessani voi olla käynyt niin, että sana on kulunut loppuun ja onkin äärimmäisen noloa päästää suustaan ko. sanaa. Kuka tietää, ja mikä olennaisempaa, kuka välittää. Ei ainakaan tällainen naavaparta (no ei siinä oikeasti naavaa kasva). Jepa, joka kulkee myös versioina jeba, jepa jees, jebou ja jepu, tarkoittaa hyvää tai kivaa tai ylipäätään hyväksyntää jollekin asialle (”Tää on jepaa”).

Asiaan. Lanseeraan uuden slangisanan, joka on epä. Kun joku tokaisee ”Toihan nyt on ihan epää!”, se voi tarkoittaa mitä tahansa, mikä ei jollain tavalla toimi tai on muuten vain päin persettä. Tai sitten termi tarkoittaa mitä tahansa. Kun kuvitteellinen nettisurffaaja eksyy blogiini (hypoteettinen tilanne) ja luettuaan pari postaustani toteaa ”Vittu tää blogi on epää!”, voi se tarkoittaa seuraavia ominaisuuksia (osa adjektiiveja, osa ei):

Epäaito, epäasiallinen, epäedullinen (kirjoittajan maineen kannalta; miksi muuten kirjoittaisin tätä anonyymina), epäeettinen, epäeroottinen, epäilyttävä, epäinhimillinen, epäitsekäs, epäjalo, epäjatkuva, epäjepa, epäjumala, epäjärjestelmälli(styttämättömyydellänsäkään)nen, epäkelpo, epäkesko, epäkiitollinen, epäkristillinen, epäkunnossa, epäkurantti, epäluonnollinen, epäluonteva, epäluotettava, epäluterilainen, epäluuloinen, epämiehekäs, epämiellyttävä, epämoraalinen, epämuodikas, epämuodollinen, epänormaali, epäoikeudenmukainen, epäolennainen, epäonninen, epäonnistunut, epäortodoksinen, epäpuhdas, epäpyhä, epärehellinen, epäreilu, epäselvä, epäsosiaalinen, epäsovinnainen, epästandardi, epäsäännöllinen, epätavallinen, epätarkka, epäterveellinen, epätietoinen, epätodellinen, epätodennäköinen, epätoivoinen, epäturvallinen, epätyydyttävä, epätäydellinen, epäuskoinen, epäuskottava, epävakaa, epävarma, epävirallinen, epäystävällinen, epä-älyllinen.

Nyt iski sanasokeus, enkä enää tiedä, mitkä noista sanoista ovat hyvää suomea ja mitkä voisi korvata jollain luontevammalla ei-epä-synonyymilla. Mitään ymmärtämättömän slangisanakirjan mukaan jonkin ollessa epää tarkoitetaan sanalla epäreilua. Olen slangisanakirjan kanssa eri mieltä. Epäreilu on aivan liian suppea tulkinta epälle. Epän tarkoittaessa aivan mitä tahansa (ks. yllä) saadaan sille luotua salamyhkäinen ja lähes mystinen (eeppinen) salaperäisyyden verho, joka hämmentää kuulijan joka kerta ja antaa sanojalleen ylilyöntiaseman väittelyssä kuin väittelyssä. Täytynee vähentää kofeiinin käyttöä. Vai oliko se kodeiinin? Molempi parempi.

Jälkkis: Jos joku saa ylilyöntiaseman, onko hän jo tehnyt ylilyönnin vai vasta tekemässä sen? Etulyöntiasemassa ei ole varaa ylilyönteihin, ja toisin päin. Epää mikä epää.

Metrilakuindeksi ja paljon muuta

Metrilakuindeksi kannattaa huomioida markkinatorilla käydessä, ts. kuinka monta metriä lakua saa viidellä eurolla. Nykyisin lähtökohta taitaa olla seitsemän. Sen alle ei kannata missään nimessä ostaa. Vastikään käymilläni messuilla tarjottiin 6 metriä. Näin maalaisjärjellä pyöriteltynä katteen eli myyjälle jäävän osuuden täytyy olla vähintään 50 prosentin luokkaa, kun myyntihinta on 0,65 – 0,70 e/kpl. Siksikin katteiden on oltava hyviä, koska muuten metrilakun myyjiä ei olisi niin paljon. Tilanteeseen vaikuttaa myös Metrilakun Kilpailutiheyssääntö: mitä enemmän metrilakukauppiaita ja mitä lähempänä toisiaan, sitä enemmän lakua vitosella.

Selitetäänpä vielä katteen idea, ettei jää epäselväksi, vaikkei kukaan sitä pyytänytkään. Euromääräinen kate on tuotteen arvonlisäverottoman myyntihinnan ja alv:ttoman ostohinnan väliin jäävä osuus. Edellisessä kappaleessa viittasin katteeseen prosentteina, jolloin euromääräinen kate suhteutetaan alv:ttomaan myyntihintaan. Sanotaanpa, että metrilakun veroton myyntihinta on 0,62 euroa ja torimyyjä vetäisee leuhkan 40 sentin katteen. Tällöin veroton ostohinta jostain tukusta on ollut 0,62 – 0,40 = 0,22 e/kpl. Myyjälle jäävä kate suhdelukuna on 0,40 / 0,62 = 0,5714 eli prosenteissa ilmaistuna noin 57 prosentin luokkaa. Ihan kivasti siis, mutta ei sinänsä yllättävää, koska mitä halvempi tuote on, sitä hurjemmat prosentuaaliset katteet se sisältää (ajattele vaikka Tiimaria).

Tuo kaikki on vain oletusta ja on hyvinkin todennäköistä, että metrilakun ostohinta on alempi kuin heittämäni 0,22 e/kpl, jolloin kate kasvaa entisestään. Puhumattakaan siitä, jos tuota 70 cm:n mittaista metriherkkua tarjotaan 6 tai 5 kappaletta vitosella. Hintatietoisuus on sitä, ettei kohta huvita ostaa enää mitään. Juttu kallistui pahasti matikan puolelle. Kaikessa järjellisyydessään järjetöntä horinaa.

EDIT 25.10.2011: Vaikuttaa pahasti siltä, ettei metrilakua enää saa 7 kappaletta 5 eurolla. Joko rahan arvo on laskenut tai elintarvikkeiden hinta noussut/nostettu. Kuusi kappaletta femmalla on hävytön hinta. Verrattuna entiseen seitsemään tsibaleeseen tarkoittaa se 16,7 %:n hinnan nousua! Hillitön inflaatio?