perjantai 28. helmikuuta 2014

Wilden kovimmat sivallukset

Muistattehan Kim Wilden? Hän oli se brittipoppari, joka vinkui ”Kids in America” -kasarihitin. Hän on myös kirjoittanut puutarhanhoitoa käsitteleviä kirjoja, koska osaa mitä ilmeisimmin pitää puskansa trimmattuna. Kaikki näkivät tuon tulevan (anglismi, ”everybody saw that coming”). Kim Wilde ei tiettävästi ollut mitään sukua Oscar Wildelle, joka samoin on kyhännyt pari kirjaa, joista en ole yhtäkään lukenut – enkä muuten niitä puutarhakirjojakaan. Oscar oli sutki suustaan ja ehti riehakkaan elinkaarensa aikana heittää eeppistä läppää suuntaan ja toiseen. Tässä toimituksen valitut palat:

Elämä on aivan liian tärkeä asia, jotta sen voisi ottaa vakavasti.
Kaikkihan me olemme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat tähtiin.
Maailmassa on vain kaksi tragediaa: toinen on se, ettei saa mitä haluaa, ja toinen on se, että saa. Jälkimmäinen on paljon pahempi.
Useimmat ihmiset kuolevat sellaiseen hiipivään maalaisjärkeen ja huomaavat liian myöhään, että ainoat asiat, joita ihminen ei kadu, on virheensä.
Mikään ei auta elämässä niin kuin tietoisuus muiden valtavasta huonommuudesta, ja juuri sitä tunnetta minä olen aina vaalinut.
Vakavuus on tyhjien ainoa turvapaikka.
Useimmat ihmiset ovat toisia ihmisiä. Heidän ajatuksensa ovat jonkun toisen mielipiteitä, heidän elämänsä jäljittelyä, heidän intohimonsa sitaatti.

Voiko olla tylsempää postausta kuin sellainen, jossa lainataan ja luetteloidaan jonkun toisen hienoja lausahduksia? Ilmapiiri kävi niin latteaksi, että taidan mennä kaappiin tasaamaan painetta. Otan korin kaljaa kaverikseni, jotta voin käydä rakentavaa dialogia.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kupista asiaa

”Maailma muuttuu, Eskoseni”, olen kuullut jankutettavan lapsuudesta lähtien, mitä tahansa onkaan sitten muuttunut. Tällä Aleksis Kiveltä ryövätyllä ja pieleen siteeratulla lauseella isäni on tahtonut tähdentää minulle, kuinka kaikkeen muutokseen ja kaiken muuttumiseen täytyy elämän taipaleella olla valmis. Näin ainakin kuvittelen hänen tarkoittaneen. Isäni on myös todennut, että ”voi meitä Sortavalan poikia” sekä ”heiphodeeraa”, mutta ei niistä sen enempää.

Olen nauttinut kahvini vakioruokalassani saksalaisella varmuudella valmistetusta Bauscherin valkoisesta kahvimukista. ”Kahvimuki” on turhan rehvakkaasti ilmaistu, koska mukiksi kuppi on liian pieni, ehkä jotain pari desiä vetoisuudeltaan. Bauscher on siis saksalainen kovaposliinituotteita valmistava yritys, joka on kerryttänyt pitkiä perinteitä vuodesta 1881. Ikään kuin joku tiedolla mitään tekisi.

Taannoin havaitsin huolestuttavaa kehitystä kahvikuppivitriinissä. Saksalaisten levollisen tylsänvalkoisten kuppien rinnalle olivat tunkeutuneet Ikean monenkirjavat bulkkimukit. Nyt mukeja olikin tarjolla turkoosina, oranssina, tummanruskeana sekä limenvihreänä. Silmää rauhoittava valkoisuus oli kadonnut. Ei se mitään, tartuin edelleen Bauscheriin ja jätin Ikean mukit omaan arvoonsa.

Kunnes koitti 18. helmikuuta 2014. Bauscherin kuppien määrä oli vähentynyt minimaaliseksi Ikean mukeihin verrattuna. Kun menin hakemaan kahvin, luotettavan lujaa valkoista ei näkynyt enää ollenkaan. Muut kahvinjuojat olivat ehtineet viedä ne. Oli pakko ottaa Ikean muki. Valitsin turkoosin, kun se on niin kiva väri. Ikean ties missä valmistetusta mukista on parempi juoda, koska mukin reuna paksumpi ja miellyttävän pyöristetty. Suurempaa mukia on myös helpompi käsitellä.

”Niin muuttuu mailma, Eskoni.” – Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Kuppi kerrallaan.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Jaxaax halia

Sanalle ”jaxuhali” napsahti taannoin Suomen ärsyttävimmän sanan titteli, kiitos hesarin köykäisen juttukyhäelmän. Vaikken juuri trendeihin jaksa puuttua, sai tuo sana minut pohtimaan kielen olemusta. Ähäskutti, en tosiaan saanut mitään pohtimista aikaiseksi. *Juxuhali*, eli sinua on hyväntahtoisesti juksattu, joten ethän pahastu.

Sitten on tietty ”äxyhali”, jossa toinen on pahalla tuulella, mutta haluaa silti kertoa, että välittää toisesta. ”Tuxuhali” on usein teennäisen julkisuudenkipeän sotanorsun antama mukavälittämisele, jonka ainoa tarkoitus on tavoitella huomiota muilta.

Lopuksi annetaan vielä ”jäxyhali”. Jäxy eli jäksy on hellittelynimi maskuliiniselle energia- ja terveysjuomalle nimeltä Jägermeister eli Jerkku eli Jekku. Jäxyhali on luultavasti ainoa hali-päätteisistä sanoista, jonka mies voi sanoa menettämättä täydellisesti kasvojaan lajitovereidensa keskuudessa. Jäxyhali liittyy male bondingiin. Siinä riittävän Jägermeister-annoksen nauttimisen seurauksena miehelle syntyy ylitsepursuava tarve osoittaa toveruuttaan samaa sukupuolta edustavaa lähimmäistään kohtaan, mikä purkautuu voimakkaana (ja voimaannuttavana) rutistuksena, jäxyhalina. Toivotuksena jäxyhali toimii siten, että jos ystävällä on ollut jotenkin hankalaa elämässään, niin ilmaisemalla esim. ”jäxyhaleja sulle” häntä voi tyylikkäästi muistuttaa, että viinan avulla ne ongelmat ovat ennenkin ratkenneet (vrt. ”pullon halaaminen”).

Muita tunnettuja haleja: maxuhali, muxuhali, naxuhali, sexihali, möxähali, raxahali, paxuhali, taxahali, taxihali, maxihali, saxihali, suxihali, mixihali, sixihali, vaxihali, faxihali, kaxihali, kixihali, kexihali, lixahali.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Kirjallisuuspystillä päähän

Olen päättänyt myöntää Vuoden Itsetietoisin Tekstitaidetta Tavoitellut Ulostus -palkinnon tänä vuonna itselleni. Harvinaista kirjallisuuspalkintoa ei ole jaettu aiemmin eikä luultavasti jaeta tämän jälkeenkään. Palkintoraati oli valinnan suhteen sangen kaksimielinen. Ankaran kymmenen sekunnin pohdinnan jälkeen raati myönsi palkinnon poikkeuksellisesti julkaisemattoman kirjallisen materiaalin julkaisematta jättämisestä. Raadin mielestä palkinnonsaajan suurin kirjallinen ansio on, ettei ehdokas sentään julkaissut kaikkea vuonna 2013 tuottamaansa tekstiä. Vaan niin tämä metsä vastaa, vaikkei kukaan päästäisi hiiskaustakaan. Alla tekstinäyte vielä julkaisemattomasta olemattomasta teoksesta:

”Tein äkkinäisen liikkeen, jonka tavoitteena oli hyökätä muijan kannuihin kiinni, mutta yllättäen kimmahdin takaisin päin. Ensimmäinen ajatus oli, että kimposin hänen vatsastaan. Tämä on traaginen käänne, joka kohtaa monia yhdessä eläjiä: kumppanin vatsakumpu ohittaa koossaan monet mielenkiintoisemmat ruumiin ulokkeet. Ensishokista toivuttuani ehdin pohtia tapahtunutta tarkemmin. On mahdollista, että nainen on onnistunut selvittämään Kuolemantähden voimakentän kaavan ja törmäsin siihen. Seuraava teoria on, että nainen on Kuolemantähti. Siinä tapauksessa tarvitsen Luke Skywalkerin puhelinnumeron. Yritin jo selvittää sitä Fonectalta, mutta Lukella on nähtävästi salainen numero. On voinut käydä myös niin, että muijan inho ja halveksunta minua kohtaan on vihdoin aineellistunut fyysiseen muotoon ja muodostaa nyt näkymättömän seinän, jota en pysty läpäisemään.”

Paskaan pyrin, mutta paljon paskempaa pukkaa tulemaan – joten tämä paska on nyt taputeltu. Sopisi kakkosmotoksi carpe diemin kanssa. Kolme ”paskaa” yhdessä virkkeessä – olen liekeissä!

Jälkikirjoitus: Uudistan suomen kieltä. Rynnästys eli kannustus = tavoitteellista tissien tiirailua, bongailua tai metsästystä. Päämääränä on löytää isoimmat ja/tai hienoimmat ja kenties jopa päästä niihin käsiksi. Lause-esimerkki: ”Ai missä olin? Kävin jokirannassa vähän rynnästämässä/kannustamassa, kun oli niin hieno ilma.”

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ei mitään hohtoa Outlook-hotellissa

”Come play with us, Danny”, huokaili loputon mainosviestien ketju. Kylmä hiki alkoi liimata trikoopaitaa päälleni uudeksi ihoksi. Eihän nimeni edes ole Danny. Kenen viestejä oikein saan? Yritin pitää hermoni kurissa, mutta en keksinyt mitään järkevää kikkaa siihen. Ryntäilin sekopäisenä ja eksyneenä sähköpostiviestien labyrintissa. Yhden kulman takana minua odotti yllätys. Kaunis tyttö seisoi edessäni vieno hymy kasvoillaan. Hänessä oli jotain tuttua. Tyttö raotti huuliaan ja lausui ilmoille tuskin kuultavasti: ”Fire walk with me.” Pakokauhu ryöpsähti tajuntaani niin, etten hetkeen nähnyt kuin valkoista. Räpytin silmiäni. Tyttö oli kadonnut. Samassa ymmärsin, että olin nähnyt tytön nuoruudessani lukion pihalla. Nimi oli Laura jotain. En saanut pinnisteltyä sukunimeä mieleeni. Tuli korvensi ohimoitani. Redrum ei ole sama kuin red room. Voiko sähköpostit polttaa?

Tässä vaiheessa olin jo aivan puhki. Olin juossut Cooperin testin nousematta tuoliltani. Mikä oli Cooperin etunimi? Miksi kaikki nimet ovat hukassa? Kuin kaivaisi kirjaimia kynsien alta. Päätin jättää postin kahlaamisen tältä erää tähän. ”All work and no play makes Jack a dull boy.” Käteni hamuili työpöydällä lojuvaa kahvikuppia ja löysi lopulta sen. Nostin kupin huulille. Nuuhkaisu ja kevyt maistiainen. ”A damn fine cup of coffee”, sanoin itselleni. ”A slice of cherry pie with this, it would kill me.” Onneksi kirsikkapiirakkaa ei näillä lakeuksilla näkynyt.

Joku on lukenut näitäkin joskus