Se rimmaa, mikä rimmaa

Perin pohjin pihalla, iho kananlihalla
kohoaa korkealle, päätyy kiven alle
elämä selätyksellä voittaa, huumorintajua koittaa
kokeillen toisten kengissä, edelleen säilyy hengissä

Yhä yhtä soittoa, vahtii aamunkoittoa
Kepillä jäätä, tuuli vihloo päätä
laskee tiilenpäitä, vartoo seesteisiä säitä
lattia, seinät ja katto, elämänsä henkipatto

Keskenkasvuisen käytös, kesken jäänyt näytös
koteloitumaton lokeroon, syvemmälle poteroon
tuohivirsuja vuolee, lastut lattialla kuolee
koho kadoksiin painuu, pinnan väreilyssä kaipuu

Musta taikka punainen, kosketus säilyy kultainen
aukot täyttyvät hiekalla, vielä virkaa miekalla
toistenkin pelot kohtaa, taustalla taivaanranta hohtaa
rooli hoituu rutiinilla, seinä toistuu toisten kuvilla

Sade on aitoa, näkeminen vaatii taitoa
tavataanhan uudelleen, häntä joskus suudelleen
tietä risteävää monta, polku kohti tuntematonta
ei juoksu kesken jää, vaikka olisi jo hämärää

Varjot pakenevat alta, maan tuoksun tuntee matalalta.