Nyt heti alkuun heitän henkisen (henkeni?) pyyhkeen kehään, sillä tässä aiheessa tuskin on mitään omaperäistä, mutta haluan kuitenkin ilmaista asiasta 0,00001 grammaa painavan sanani, joten käyn hakemassa pyyhkeen pois kehästä. Toivottavasti se on vielä puhdas. Kieltämättä aihe on minussa lähellä sitä paikkaa, missä normaaleilla ihmisillä sijaitsee sydän. Olen näinä vaikeina aikoina katsonut velvollisuudekseni ryhtyä kielenhuollon valkoiseksi ritariksi, joka hohtavalla oikeakielisyyden miekallaan lyö armotta maahan ne, jotka julkeavat raiskata sanoillaan kaunista kieltämme. Enkä ole edes äidin- tai suomen kielen opettaja.
En mahda mitään, että silmiäni ja korviani raastavat kaikki räikeät paskakielisyyden ilmenemistavat, joita iskeytyy tapahtumahorisonttiin tuon tuostakin. ”Yhdyssanat erikseen” -virus näyttää jo tarttuneen suureen osaan väestöstämme. Samoin vaikka kuinka yritän, niin pöljältä se kuulostaa, kun ”kuussa alkaa tuulemaan”. Siitä huolimatta, että se on virallisesti hyväksyttävä ilmaisu. Alkaa tuulla, saatana!
Erään suomalaisen F1-maailmanmestarin 90-luvulla ahkerasti käyttämä ja laajemmalle kansanosalle tunnetuksi tekemä sä-passiivi (silloin joskus myös Mika Häkkinen -passiiviksi nimitetty) on kammottava esimerkki ilmaisukykymme rapautumisesta. Eräs työtoverini pystyy sanomaan lähes kaiken mahdollisen sä-passiivin kautta. Kun hän pääsee vauhtiin, niin ”sä tiedät”, ”sit sä meet”, ”sä et voi”, ”sä vaan oot siinä”, ”sä haluut olla rauhassa”, joopa joo. Paitsi että tämäntyyppinen puheenparsi saa henkilön kuulostamaan hieman tyhmältä, kehkeytyy toinenkin ongelma. Vaikka hän kertookin omista kokemuksistaan, hän onnistuu sä-passiiivin avulla muuntamaan käsityksensä yleistyksiksi ja suoranaisiksi ohjeiksi muille. Monet ihmiset kääntävät mielellään yksilökokemuksensa yleismaailmallisiksi normeiksi, ”niin maailmaa vaan makaa”, vaikka näkemykset olisivat muiden mielestä kuinka Per Saukon peräkammarista peräisin. Tällaisen tulkinnan seurauksena sä-passiivipommittaja vasta tyhmältä vaikuttaakin. Lisämainintana esimerkkihenkilö höystää juttunsa runsaalla ”tieks”-välimerkin käytöllä. Se voi myös olla lauseisiin tarkoituksella ujutettu filosofinen kysymys, sillä emmehän me viime kädessä tiedä, mutta epäilen vahvasti. Toisaalta eksessiivisellä sä-passiivin käytöllä voi vetää maton alta kaikelta järkevältäkin sisällöltä. Mutta eipä kuulija useimmiten muuta voi kuin sätkiä tahdikkuuden kahleissa ja odotella saapuvaa korvahalvausta.
Syytä on myös allekirjoittaneessa, koska jyrkän fundamentalistinen suhtautumiseni aiheeseen näkyy selvästi asenteessani näitä onnettomia tolvanoita kohtaan. Riittää, että sähköpostiviestissä on pari yhdyssanavirhettä, niin homma on sillä taputeltu. Yhtä lailla sekin tekee joka kerta vaikutuksen, kun joku pystyy viestimään virheettömillä lauseilla. Mutta katson, ettei minun tarvitse tinkiä tässä asiassa. Itsensä oikeuttaminen olemattomin perustein on omantunnon valkopesua parhaimmillaan. Joku toinen saa vuorostaan tuomita minut älykääpiöksi tai sivistymättömäksi moukaksi jonkin muun vinkeän persoonallisuuden piirteeni ansiosta.
Enemmän kuin silmä havaitsee eli postimus primus scriptumus: Näen tämän vahvana comebackina, eiks jeh?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti